Paperittomuus, kansalaisuus ja turvallisuusdilemmat
Saarinen, Mikko (2018)
Saarinen, Mikko
2018
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806081959
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806081959
Tiivistelmä
Tässä työssä olen tutkinut paperittomuutta koskevaa turvallisuuspolitiikkaa Suomessa. Tutkielmaa on jäsennetty tarkastelemalla kansallisen ja inhimillisen turvallisuuden välisiä dilemmoja, jotka koskevat Suomen valtion suhdetta niin paperittomiin kuin Suomen kansalaisiin. Tutkielmassani kysyn, millaiseksi turvallisuuskysymykseksi paperittomuutta tuotetaan Suomessa ja mitkä ryhmät ovat turvallisuuspolitiikan kohteita.
Teoreettisesti tutkielma perustuu turvallistamisen teoriaan ja foucault’laiseen hallinnan tutkimukseen. Teoriat kuvaavat, miten turvallisuusuhkan tuottaminen perustuu tiedon ja vallan väliselle suhteelle. Metodologisesti tutkielma perustuu retoriseen diskurssianalyysiin, jonka avulla olen tutkinut aineistossa olevia argumentteja suhteessa ideologioihin.
Aineistona olen käyttänyt poliisihallituksen asiakirjoja laittoman maahanmuuton torjunnasta sekä kahta lakiesitystä ja niistä käytyjä lähetekeskusteluja. Hallituksen esitykset koskevat etnisen profiloinnin kriminalisoimista ja lasten säilöönottamiseen tehtyjä rajoituksia.
Suomeen kohdistuva epätoivottu muuttoliike jäsennetään väkivallan ja syrjäytymisen kautta turvallisuusuhaksi. Paperittomia jäsennetään pitkälti syrjäytymisen ja byrokraattisen subjektiuden kautta. Paperittomien esitetään itse tuottavansa syrjäytymisensä. Niin paperittomia kuin kaikkia Lähi-idästä tulevia maahantulijoita jäsennetään väkivallan uhan kautta. Väkivaltaisuus paikannetaan Lähi-idän kulttuurisiin ja konfliktien universaaleihin vaikutuksiin yksilöissä.
Suomalaiset kansalaisaktivistit ja äärikansalliset ryhmät luokitellaan kummatkin sisäisen turvallisuuden uhiksi. Kumpaakin näistä ryhmistä kutsutaan ääriryhmäksi ja niiden väliltä esitetään löytyvän hyvää hallintotapaa ja viranomaisten ohjeita noudattavat kansalaiset. Samankaltainen asetelma toistuu eduskunnan lähetekeskustelussa.
Suomen etnisten vähemmistöjen suhteen tutkielma osoittaa, että Suomessa olevia diasporayhteisöjä pidetään turvallisuusuhkana ja että etnisen syrjinnän olemassaolo pyritään kieltämään etnistä profilointia oikeutettaessa. Turvallisuus- ja maahanmuuttopolitiikan hegemoniassa Suomi jäsennetään etnisesti homogeenisenä valtiona, mikä ajatustapana häivyttää pois.
Tutkielma tuo esiin, miten kansallinen turvallisuus asetetaan yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia tärkeämmäksi toimintaa ohjaavaksi päämääräksi ja miten kansalaisuus toimii niin oikeudellisena kuin normatiivisena hallintamekanismina.
English abstract:
This study focuses on Finnish security policy regarding undocumented migration and dilemmas between national and human security. These dilemmas concern both Finnish citizens and undocumented migrants and their relationship to Finnish national state. In my study I ask how undocumented migration is produced as a security threat and which groups are objects of the security policy.
Theoretically this study is based on securitization theory and Foucauldian governance research. These theories explain how producing security threat is grounded on relationship between knowledge and power. Methodologically this study is based on rhetorical discourse analysis, which is used to analyse arguments and ideologies found in data.
As a data I have used National Police Board’s documents about prevention of illegal migration and two bills and two parliament discussions. Bills’ subjects are criminalisation ethic profiling and restrictions made to detention of undocumented children.
Undesired migration is categorised into social exclusion and threat of violence. Undocumented migrants are mainly categorized into social exclusion and bureaucratic subjectivity. The social exclusion of undocumented migrants is presented to be their own doing. Both undocumented migrants and migrants coming from Middle East are categorised as threat of violence. Violent behaviour is presented to be result of cultural traits and universal effects of armed conflict.
Finnish citizen activist and ultranationalist groups are both categorised as a threat for inner se-curity. Both groups are called extreme groups. It is argued that in middle of these groups are those citizens that follow instructions of Finnish authorities and Finnish law. This dynamic can also be found in the parliament discussions.
Regarding Finnish ethnic minorities this study demonstrates how Finnish diasporic communities are considered as security threat and how ethnic discrimination is denied when ethnic profiling is being justified. In the hegemonic security and migration policy, Finnish is portrayed as ethnically homogenic country. This dispels the multiethnicity of Finnish society.
This study indicates how national security is produced to be more important than human rights and acts against discrimination. It also indicates how citizenship operates as both juridical and normative form of social control.
Teoreettisesti tutkielma perustuu turvallistamisen teoriaan ja foucault’laiseen hallinnan tutkimukseen. Teoriat kuvaavat, miten turvallisuusuhkan tuottaminen perustuu tiedon ja vallan väliselle suhteelle. Metodologisesti tutkielma perustuu retoriseen diskurssianalyysiin, jonka avulla olen tutkinut aineistossa olevia argumentteja suhteessa ideologioihin.
Aineistona olen käyttänyt poliisihallituksen asiakirjoja laittoman maahanmuuton torjunnasta sekä kahta lakiesitystä ja niistä käytyjä lähetekeskusteluja. Hallituksen esitykset koskevat etnisen profiloinnin kriminalisoimista ja lasten säilöönottamiseen tehtyjä rajoituksia.
Suomeen kohdistuva epätoivottu muuttoliike jäsennetään väkivallan ja syrjäytymisen kautta turvallisuusuhaksi. Paperittomia jäsennetään pitkälti syrjäytymisen ja byrokraattisen subjektiuden kautta. Paperittomien esitetään itse tuottavansa syrjäytymisensä. Niin paperittomia kuin kaikkia Lähi-idästä tulevia maahantulijoita jäsennetään väkivallan uhan kautta. Väkivaltaisuus paikannetaan Lähi-idän kulttuurisiin ja konfliktien universaaleihin vaikutuksiin yksilöissä.
Suomalaiset kansalaisaktivistit ja äärikansalliset ryhmät luokitellaan kummatkin sisäisen turvallisuuden uhiksi. Kumpaakin näistä ryhmistä kutsutaan ääriryhmäksi ja niiden väliltä esitetään löytyvän hyvää hallintotapaa ja viranomaisten ohjeita noudattavat kansalaiset. Samankaltainen asetelma toistuu eduskunnan lähetekeskustelussa.
Suomen etnisten vähemmistöjen suhteen tutkielma osoittaa, että Suomessa olevia diasporayhteisöjä pidetään turvallisuusuhkana ja että etnisen syrjinnän olemassaolo pyritään kieltämään etnistä profilointia oikeutettaessa. Turvallisuus- ja maahanmuuttopolitiikan hegemoniassa Suomi jäsennetään etnisesti homogeenisenä valtiona, mikä ajatustapana häivyttää pois.
Tutkielma tuo esiin, miten kansallinen turvallisuus asetetaan yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia tärkeämmäksi toimintaa ohjaavaksi päämääräksi ja miten kansalaisuus toimii niin oikeudellisena kuin normatiivisena hallintamekanismina.
English abstract:
This study focuses on Finnish security policy regarding undocumented migration and dilemmas between national and human security. These dilemmas concern both Finnish citizens and undocumented migrants and their relationship to Finnish national state. In my study I ask how undocumented migration is produced as a security threat and which groups are objects of the security policy.
Theoretically this study is based on securitization theory and Foucauldian governance research. These theories explain how producing security threat is grounded on relationship between knowledge and power. Methodologically this study is based on rhetorical discourse analysis, which is used to analyse arguments and ideologies found in data.
As a data I have used National Police Board’s documents about prevention of illegal migration and two bills and two parliament discussions. Bills’ subjects are criminalisation ethic profiling and restrictions made to detention of undocumented children.
Undesired migration is categorised into social exclusion and threat of violence. Undocumented migrants are mainly categorized into social exclusion and bureaucratic subjectivity. The social exclusion of undocumented migrants is presented to be their own doing. Both undocumented migrants and migrants coming from Middle East are categorised as threat of violence. Violent behaviour is presented to be result of cultural traits and universal effects of armed conflict.
Finnish citizen activist and ultranationalist groups are both categorised as a threat for inner se-curity. Both groups are called extreme groups. It is argued that in middle of these groups are those citizens that follow instructions of Finnish authorities and Finnish law. This dynamic can also be found in the parliament discussions.
Regarding Finnish ethnic minorities this study demonstrates how Finnish diasporic communities are considered as security threat and how ethnic discrimination is denied when ethnic profiling is being justified. In the hegemonic security and migration policy, Finnish is portrayed as ethnically homogenic country. This dispels the multiethnicity of Finnish society.
This study indicates how national security is produced to be more important than human rights and acts against discrimination. It also indicates how citizenship operates as both juridical and normative form of social control.