Gustav Vasas skulder brukar jag inte prata om : Museivisningar som kommunikation: översättning eller något annat?
Kilpi, Emma (2018)
Kilpi, Emma
2018
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806011944
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806011944
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan opastettuja kierroksia viestinnällisinä tilanteina. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten oppaat suunnittelevat opastetut kierroksensa, millaisiin asioihin he kiinnittävät huomiota pitäessään kierroksia erilaisista kulttuuritaustoista tuleville kävijöille ja miten he toimivat tilanteissa, joissa kielitaito ei riitä. Lisäksi tarkoituksena on vertailla saman oppaan suomeksi ja jollain vieraalla kielellä pitämiä kierroksia ja selvittää, voiko vieraskielistä kierrosta tai osaa siitä pitää suomenkielisen kierroksen käännöksenä.
Tutkimus on toteutettu Hämeen keskiaikaisessa linnassa, ja tutkimusaineisto on kerätty kyselytutkimuksella sekä nauhoittamalla autenttisia opastettuja kierroksia. Kierrosten vertailukelpoisuuden varmistamiseksi nauhoitukset rajattiin koskemaan ainoastaan niin sanottuja tasatuntikierroksia, joille voi osallistua kuka tahansa pääsylipun ostanut kävijä. Näin ollen tutkimuksen ulkopuolelle jätettiin ennakkoon varatut kierrokset sekä kaikki linnassa tarjottavat erikoiskierrokset.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys jakautuu kahteen osaan, viestintään ja kääntämiseen. Viestintäosassa viitekehyksenä käytetään kommunikaatiostrategioita, erityisesti Claus Færchin ja Gabriele Kasperin (1983a) luomaa kommunikaatiostrategioiden jaottelua. Kommunikaatiostrategiat ovat keinoja, joiden avulla kielenkäyttäjä pääsee eteenpäin tilanteessa, jossa hänen kielitaitonsa ei syystä tai toisesta riitä ilmaisemaan haluttua asiaa. Færchin ja Kasperin jaottelussa viestintätilanne jaetaan suunnittelu- ja toteutusvaiheeseen, ja näiden vaiheiden aikana käytettävät kommunikaatiostrategiat eri kategorioihin sen mukaan, onko kielenkäyttäjän tarkoituksena välttää ongelmia tuottava aihe, sana, rakenne tai muu kielellinen elementti, vai yrittää selvitä tilanteesta olemassa olevia kielellisiä resursseja käyttäen. Teoriaosuuden toinen osa käsittelee kääntämistä: mitä kääntäminen on, miten se määritellään ja mistä käännöksen tunnistaa käännökseksi.
Tutkimuksessa selvisi, että oppaat käyttävät hyvin moninaisia keinoja kierroksia suunnitellessaan ja pitäessään, mutta myös yhteneväisyyksiä on havaittavissa. Opastaessaan vahvalla vieraalla kielellä oppaat kokivat ottavansa yleisön huomioon paremmin, kun taas heikolla kielellä pidetyillä kierroksilla oppaan oma kielitaito nousi tärkeimmäksi. Myös erikieliset opastukset vaihtelivat oppaan mukaan: osalla oppaista erikieliset kierrokset olivat hyvinkin samanlaiset, kun taas osalla asiat ja niiden esittämistapa sekä -järjestys vaihtelivat paljonkin.
Tutkimus on toteutettu Hämeen keskiaikaisessa linnassa, ja tutkimusaineisto on kerätty kyselytutkimuksella sekä nauhoittamalla autenttisia opastettuja kierroksia. Kierrosten vertailukelpoisuuden varmistamiseksi nauhoitukset rajattiin koskemaan ainoastaan niin sanottuja tasatuntikierroksia, joille voi osallistua kuka tahansa pääsylipun ostanut kävijä. Näin ollen tutkimuksen ulkopuolelle jätettiin ennakkoon varatut kierrokset sekä kaikki linnassa tarjottavat erikoiskierrokset.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys jakautuu kahteen osaan, viestintään ja kääntämiseen. Viestintäosassa viitekehyksenä käytetään kommunikaatiostrategioita, erityisesti Claus Færchin ja Gabriele Kasperin (1983a) luomaa kommunikaatiostrategioiden jaottelua. Kommunikaatiostrategiat ovat keinoja, joiden avulla kielenkäyttäjä pääsee eteenpäin tilanteessa, jossa hänen kielitaitonsa ei syystä tai toisesta riitä ilmaisemaan haluttua asiaa. Færchin ja Kasperin jaottelussa viestintätilanne jaetaan suunnittelu- ja toteutusvaiheeseen, ja näiden vaiheiden aikana käytettävät kommunikaatiostrategiat eri kategorioihin sen mukaan, onko kielenkäyttäjän tarkoituksena välttää ongelmia tuottava aihe, sana, rakenne tai muu kielellinen elementti, vai yrittää selvitä tilanteesta olemassa olevia kielellisiä resursseja käyttäen. Teoriaosuuden toinen osa käsittelee kääntämistä: mitä kääntäminen on, miten se määritellään ja mistä käännöksen tunnistaa käännökseksi.
Tutkimuksessa selvisi, että oppaat käyttävät hyvin moninaisia keinoja kierroksia suunnitellessaan ja pitäessään, mutta myös yhteneväisyyksiä on havaittavissa. Opastaessaan vahvalla vieraalla kielellä oppaat kokivat ottavansa yleisön huomioon paremmin, kun taas heikolla kielellä pidetyillä kierroksilla oppaan oma kielitaito nousi tärkeimmäksi. Myös erikieliset opastukset vaihtelivat oppaan mukaan: osalla oppaista erikieliset kierrokset olivat hyvinkin samanlaiset, kun taas osalla asiat ja niiden esittämistapa sekä -järjestys vaihtelivat paljonkin.