Lapsen oikeus turvalliseen oppimisympäristöön : terve sisäilma jokaisen lapsen oikeutena
Yli-Sissala, Nella (2018)
Yli-Sissala, Nella
2018
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-04-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201804301597
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201804301597
Tiivistelmä
Hallinto-oikeuden alle sijoittuvassa tutkimuksessa tarkastellaan lapsen oikeutta turvalliseen oppimisympäristöön lapsioikeudellisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa lähestytään lapsen oikeutta turvalliseen oppimisympäristöön home- ja kosteusvaurioisten (ns. homekoulujen) kontekstissa rajaamalla tarkastelu erityisesti peruskoulussa oppivelvollisuuttaan suorittaviin lapsiin. Tutkimuksessa pyritään ensinnäkin selvittämään mitä lapsen oikeus turvalliseen oppimisympäristöön tarkoittaa ja toiseksi, miten perusopetuslain (628/1998) 29.1 §:n sääntely velvoittaa kuntaa opetuksen järjestäjänä. Kolmannen isomman aihealueen muodostaa tarkastelu siitä, kuinka lapsen oikeusturva toteutuu sisäilmaongelmaista koulua koskevassa toiminnassa ja päätöksenteossa.
Tutkimuskysymyksiin vastataan hyödyntäen oikeusdogmaattista metodia. Tutkimuksen keskeisin aineisto muodostuu lainsäädännöstä, lainvalmistelun esitöistä ja oikeuskirjallisuudesta. Ennakkoratkaisujen vähäisyyden vuoksi tutkimuksessa paneudutaan ylimpien lainvalvojien ratkaisuihin. Lapsen oikeutta turvalliseen oppimisympäristöön lähestytään perus- ja ihmisoikeusulottuvuuksien kautta, jolloin lapsen oikeutta turvalliseen oppimisympäristöön tarkastellaan erityisesti YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 59-60/1991) keskeisten periaatteiden sekä kansallisen perusoikeusnormiston luoman kehikon avulla. Vertailupohjaa perusopetuslain oppimisympäristön turvallisuutta koskevan säännöksen tulkinnalle haetaan myös työturvallisuuslainsäädännöstä.
Tutkimuksessa opetuksen järjestäjän velvollisuuksia tarkastellaan lapsioikeudellisesta näkökulmasta ja perusopetuksen järjestämistä käsitellään lapsen opetusta koskevan oikeuden kautta. Tutkimuksessa perehdytään kunnan velvollisuuksiin ja vastuisiin turvallisen oppimisympäristön takaamisessa ja lapsen asemaan sisäilmaongelmaista koulua koskevassa toiminnassa ja päätöksenteossa. Vastausta haetaan myös siihen, onko kunnalla joustovaraa homekouluja koskevassa toiminnassa ja päätöksenteossa.
Tutkimuksen johtopäätöksenä esitetään, että lapsen turvallista oppimisympäristöä koskevan oikeuden toteutuminen on nykyiseltä tasoltaan melko vaihtelevaa, vaikka lainsäädännössä on melko selkeästi säädetty opetuksen järjestäjän velvollisuuksista. Suhteessa aikuiseen lapsella todetaan olevan erityinen asema ja suojan tarve, mutta silti lapsen nauttima suoja on pitkälti välillistä ja aikuisen suojaan perustuvaa. Lapsen oikeuksien sopimustakaan ei edelleenkään ole täysin implementoitu tai ymmärretty kunnallisessa päätöksenteossa. Lisäksi lapsen käytettävissä olevat oikeusturvakeinot eivät toimi lapsen näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka lapsen oikeus turvalliseen oppimisympäristöön on teoriassa turvattu, se ei opetustoimessa käytännössä aina toteudu. Oikeuden toteutumisen takaamiseksi olisi opetustoimessa suoritettava järjestelmällisempää valvontaa sekä kehitettävä oikeusturvakeinoja lapsen näkökulmasta tehokkaiksi.
Tutkimuskysymyksiin vastataan hyödyntäen oikeusdogmaattista metodia. Tutkimuksen keskeisin aineisto muodostuu lainsäädännöstä, lainvalmistelun esitöistä ja oikeuskirjallisuudesta. Ennakkoratkaisujen vähäisyyden vuoksi tutkimuksessa paneudutaan ylimpien lainvalvojien ratkaisuihin. Lapsen oikeutta turvalliseen oppimisympäristöön lähestytään perus- ja ihmisoikeusulottuvuuksien kautta, jolloin lapsen oikeutta turvalliseen oppimisympäristöön tarkastellaan erityisesti YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 59-60/1991) keskeisten periaatteiden sekä kansallisen perusoikeusnormiston luoman kehikon avulla. Vertailupohjaa perusopetuslain oppimisympäristön turvallisuutta koskevan säännöksen tulkinnalle haetaan myös työturvallisuuslainsäädännöstä.
Tutkimuksessa opetuksen järjestäjän velvollisuuksia tarkastellaan lapsioikeudellisesta näkökulmasta ja perusopetuksen järjestämistä käsitellään lapsen opetusta koskevan oikeuden kautta. Tutkimuksessa perehdytään kunnan velvollisuuksiin ja vastuisiin turvallisen oppimisympäristön takaamisessa ja lapsen asemaan sisäilmaongelmaista koulua koskevassa toiminnassa ja päätöksenteossa. Vastausta haetaan myös siihen, onko kunnalla joustovaraa homekouluja koskevassa toiminnassa ja päätöksenteossa.
Tutkimuksen johtopäätöksenä esitetään, että lapsen turvallista oppimisympäristöä koskevan oikeuden toteutuminen on nykyiseltä tasoltaan melko vaihtelevaa, vaikka lainsäädännössä on melko selkeästi säädetty opetuksen järjestäjän velvollisuuksista. Suhteessa aikuiseen lapsella todetaan olevan erityinen asema ja suojan tarve, mutta silti lapsen nauttima suoja on pitkälti välillistä ja aikuisen suojaan perustuvaa. Lapsen oikeuksien sopimustakaan ei edelleenkään ole täysin implementoitu tai ymmärretty kunnallisessa päätöksenteossa. Lisäksi lapsen käytettävissä olevat oikeusturvakeinot eivät toimi lapsen näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka lapsen oikeus turvalliseen oppimisympäristöön on teoriassa turvattu, se ei opetustoimessa käytännössä aina toteudu. Oikeuden toteutumisen takaamiseksi olisi opetustoimessa suoritettava järjestelmällisempää valvontaa sekä kehitettävä oikeusturvakeinoja lapsen näkökulmasta tehokkaiksi.