Tärykalvoreiän rasva- ja lihaskalvopaikkaukset Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 2010-2015
Kasso, Jouni (2018)
Kasso, Jouni
2018
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-02-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201802151231
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201802151231
Tiivistelmä
Tärykalvoreiän umpeutumista voidaan edistää asettamalla reiän kohdalle paikka. Käytettävissä on useita erilaisia leikkausmenetelmiä ja paikkamateriaaleja reiän korjaamiseksi ja leikkaustulokset ovat pääosin hyviä. Leikkaustavan valintaan sekä toisaalta leikkauksen onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä ei vallitse yksimielisyyttä.
Tässä retrospektiivisessa tutkimuksessa vertailtiin tärykalvoreiän rasva- ja lihaskalvopaikkauksia Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Aineisto käsitti 142 leikkausta, joissa 48 leikkauksessa käytettiin rasvapaikkaa ja 94 leikkauksessa tärykalvon avaamista vaativaa lihaskalvopaikkaa. Aineistossa oli sekä lapsi- että aikuispotilaita. Tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää vaikuttavatko potilaskohtaiset tekijät, reiän ominaisuudet, vastakkaisen korvan tilanne, kirurgin koulutus sekä leikkauksen ajankohta siihen, kumpi leikkaustapa valittiin. Lisäksi tutkittiin vaikuttivatko edellä mainitut tekijät leikkauksen onnistumiseen, eli tärykalvoreiän paranemiseen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Seuranta-aika potilailla oli keskimäärin 18 viikkoa.
Tutkimuksessa leikkaustapa ei vaikuttanut tärykalvon paranemiseen; 65 % rasvapaikatuista ja 71 % lihaskalvopaikatuista tärykalvoista parani. Paranemiseen vaikutti kuitenkin potilaan sukupuoli: naisilla tärykalvo parani 81 % tapauksessa, kun taas miehillä vain 58 % tapauksista (p=,003). Tärykalvoreiän koolla, sijainnilla tai etiologialla ei ollut vaikutusta reiän paranemiseen. Pienet tärykalvoreiät kuitenkin valikoituivat rasvapaikkaukseen (p=,000) kun taas isompien reikien paikkauksessa käytettiin useimmin lihaskalvoa. Myös tympanoskleroottiset korvat valikoituivat lihaskalvoryhmään (p=,002). Toisen korvan tilanne vaikutti myös leikkaustavan valintaan (p=,013): vastakkainen korva oli useammin terve lihaskalvopaikkauksissa kuin rasvakalvopaikkauksissa ja rasvakalvoa käytettäessä vastakkaisessa korvassa oli useammin myös ilmastointiputki kuin lihaskalvopaikkauksissa.
Tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että leikkausmateriaalin valinnalla ei ole suurta merkitystä tärykalvoreiän pitkän ajan paranemisen kannalta kunhan potilaat on valikoitu huolellisesti. Naisilla tärykalvot vaikuttaisivat kuitenkin paranevan paremmin kuin miehillä.
Tässä retrospektiivisessa tutkimuksessa vertailtiin tärykalvoreiän rasva- ja lihaskalvopaikkauksia Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Aineisto käsitti 142 leikkausta, joissa 48 leikkauksessa käytettiin rasvapaikkaa ja 94 leikkauksessa tärykalvon avaamista vaativaa lihaskalvopaikkaa. Aineistossa oli sekä lapsi- että aikuispotilaita. Tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää vaikuttavatko potilaskohtaiset tekijät, reiän ominaisuudet, vastakkaisen korvan tilanne, kirurgin koulutus sekä leikkauksen ajankohta siihen, kumpi leikkaustapa valittiin. Lisäksi tutkittiin vaikuttivatko edellä mainitut tekijät leikkauksen onnistumiseen, eli tärykalvoreiän paranemiseen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Seuranta-aika potilailla oli keskimäärin 18 viikkoa.
Tutkimuksessa leikkaustapa ei vaikuttanut tärykalvon paranemiseen; 65 % rasvapaikatuista ja 71 % lihaskalvopaikatuista tärykalvoista parani. Paranemiseen vaikutti kuitenkin potilaan sukupuoli: naisilla tärykalvo parani 81 % tapauksessa, kun taas miehillä vain 58 % tapauksista (p=,003). Tärykalvoreiän koolla, sijainnilla tai etiologialla ei ollut vaikutusta reiän paranemiseen. Pienet tärykalvoreiät kuitenkin valikoituivat rasvapaikkaukseen (p=,000) kun taas isompien reikien paikkauksessa käytettiin useimmin lihaskalvoa. Myös tympanoskleroottiset korvat valikoituivat lihaskalvoryhmään (p=,002). Toisen korvan tilanne vaikutti myös leikkaustavan valintaan (p=,013): vastakkainen korva oli useammin terve lihaskalvopaikkauksissa kuin rasvakalvopaikkauksissa ja rasvakalvoa käytettäessä vastakkaisessa korvassa oli useammin myös ilmastointiputki kuin lihaskalvopaikkauksissa.
Tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että leikkausmateriaalin valinnalla ei ole suurta merkitystä tärykalvoreiän pitkän ajan paranemisen kannalta kunhan potilaat on valikoitu huolellisesti. Naisilla tärykalvot vaikuttaisivat kuitenkin paranevan paremmin kuin miehillä.