Meri meidät yhdistää ja elättää : Ahvenanmaan saariston asukkaiden kaupankäyntiyhteydet ja sosiaaliset verkostot 1800-luvun lopulta 1930-luvulle
Leppänen, Heikki (2018)
Leppänen, Heikki
2018
Historian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-01-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801301148
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801301148
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee Ahvenanmaan saariston asukkaiden kaupankäyntiyhteyksiä 1800-luvun lopun ja 1930-luvun välisellä ajanjaksolla. Saaristo- ja rannikkoasukkaiden meren yli tapahtunutta kaupankäyntiä on kutsuttu yleisnimityksellä talonpoikaispurjehdus, jota harjoitettiin pohjoisen Itämeren alueella 1300-luvulta 1930-luvulla asti. Talonpoikaispurjehdus oli meren äärellä eläneiden ihmisten harjoittamaa kaupankäyntiä, jolla täydennettiin kalastuksesta ja maanviljelyksestä saatuja ansioita. 1800-luvun puolenvälin jälkeen talonpoikaispurjehdus alkoi laajeta kotitarpeesta rahtien kuljettamiseen kasvavan ulkomaankaupan myötä, mitä kautta purjehtiminen oli monelle saaristo- ja rannikkoalueen asukkaalle pääasiallinen elinkeino.
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella talonpoikaispurjehtijoiden kaupankäyntiyhteyksiä ja niiden kautta muodostuneita suhdeverkostoja. Tutkimuksen pääkysymys on: millaisia kaupankäyntiin liittyviä sosiaalisia yhteyksiä talonpoikaispurjehdusta harjoittaneilla ihmisillä oli? Aineistona tutkimuksessa on käytetty kirjoituskilpailujen kautta kertyneitä muistelukirjoituksia saariston asukkaiden kaupankäyntiyhteyksistä ja elämäntavasta sekä puukauppaa harjoittaneen kipparin kaupankäyntimatkoilta kotiin lähettämiä kirjeitä.
Tutkimusmenetelmänä toimii egodokumenteiksi kutsuttavien muistelukirjoitusten ja kirjeiden tulkinta yhdessä aikaisemman talonpoikaispurjehtijoiden kaupankäyntiyhteyksiä käsittelevän tutkimuksen kanssa. Egodokumentit tarjoavat mahdollisuuden päästä kiinni havaittuihin sosiaalisiin suhteisiin ja tuoda esiin niiden merkityksiä. Egodokumentit eivät itsenään pysty tarjoamaan todistusarvoltaan vahvaa tietoa laajoista kokonaisuuksista niiden kerrannaisuuden ja yksittäisen henkilön kokemusmaailmaa koskevan luonteensa vuoksi. Niiden tulkinnassa korostuu ensisijaisesti teksti itsenään sekä tekstin kirjoittamisen tarkoitus. Sosiaalisten yhteyksien merkitysten tulkinnassa metaforisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimii sosiaalisiin verkostoteorioihin liittyvät kentän, pääomien ja luottamuksen käsitteet. Niiden avulla kaupankäyntiin liittynyttä yhteydenpitoa ja vuorovaikutusta on helppo kuvata selkeinä ja ymmärrettävinä kokonaisuuksina.
Talonpoikaispurjehtijoiden kaupankäynti toimi monipuolisen yhteydenpidon ja suhdeverkostojen muotoutumisen mahdollistavana tekijänä. Ennen yhteydenpidon ja liikkumisen nopeutumista vain harvalla ihmisellä oli mahdollisuuksia olla tekemisissä oman kotipiirin ulkopuolisessa ympäristössä ja saada siitä vaikutteita. Kaupankäyntiä harjoittaneilla saariston asukkailla oli rikas sosiaalinen elämä, jolla oli vaikutusta koko kaupankäynnin kentäksi määriteltävällä toiminta-alueella. Yhteydenpito mahdollisti tiedon, ajatusten, ja kulttuurivaikutteiden leviämisen.
Kaupankäynnin harjoittaminen oli myös kannattavaa ja tasa-arvoistavaa. Se mahdollisti toimeentulon ja elämisen luonnonvaroiltaan rajoittuneella saaristoalueella sekä madalsi eri sosiaaliluokkien välistä yhteydenpitoa. Talonpoikaispurjehtijoiden aina 1930-luvulle jatkunut kaupankäynti toimii hyvänä vertauskuvana kehityksen nopeuden eri tasoista. Yhteiskunta kehittyi agraarista kohti teollistuvaa yhteyskuntaa, mutta siitä huolimatta perinteinen kaupankäyntitapa pysyi pitkään kannattavana tekniikan, liikkumisen ja yhteydenpidon menetelmien kehityksen rinnalla.
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella talonpoikaispurjehtijoiden kaupankäyntiyhteyksiä ja niiden kautta muodostuneita suhdeverkostoja. Tutkimuksen pääkysymys on: millaisia kaupankäyntiin liittyviä sosiaalisia yhteyksiä talonpoikaispurjehdusta harjoittaneilla ihmisillä oli? Aineistona tutkimuksessa on käytetty kirjoituskilpailujen kautta kertyneitä muistelukirjoituksia saariston asukkaiden kaupankäyntiyhteyksistä ja elämäntavasta sekä puukauppaa harjoittaneen kipparin kaupankäyntimatkoilta kotiin lähettämiä kirjeitä.
Tutkimusmenetelmänä toimii egodokumenteiksi kutsuttavien muistelukirjoitusten ja kirjeiden tulkinta yhdessä aikaisemman talonpoikaispurjehtijoiden kaupankäyntiyhteyksiä käsittelevän tutkimuksen kanssa. Egodokumentit tarjoavat mahdollisuuden päästä kiinni havaittuihin sosiaalisiin suhteisiin ja tuoda esiin niiden merkityksiä. Egodokumentit eivät itsenään pysty tarjoamaan todistusarvoltaan vahvaa tietoa laajoista kokonaisuuksista niiden kerrannaisuuden ja yksittäisen henkilön kokemusmaailmaa koskevan luonteensa vuoksi. Niiden tulkinnassa korostuu ensisijaisesti teksti itsenään sekä tekstin kirjoittamisen tarkoitus. Sosiaalisten yhteyksien merkitysten tulkinnassa metaforisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimii sosiaalisiin verkostoteorioihin liittyvät kentän, pääomien ja luottamuksen käsitteet. Niiden avulla kaupankäyntiin liittynyttä yhteydenpitoa ja vuorovaikutusta on helppo kuvata selkeinä ja ymmärrettävinä kokonaisuuksina.
Talonpoikaispurjehtijoiden kaupankäynti toimi monipuolisen yhteydenpidon ja suhdeverkostojen muotoutumisen mahdollistavana tekijänä. Ennen yhteydenpidon ja liikkumisen nopeutumista vain harvalla ihmisellä oli mahdollisuuksia olla tekemisissä oman kotipiirin ulkopuolisessa ympäristössä ja saada siitä vaikutteita. Kaupankäyntiä harjoittaneilla saariston asukkailla oli rikas sosiaalinen elämä, jolla oli vaikutusta koko kaupankäynnin kentäksi määriteltävällä toiminta-alueella. Yhteydenpito mahdollisti tiedon, ajatusten, ja kulttuurivaikutteiden leviämisen.
Kaupankäynnin harjoittaminen oli myös kannattavaa ja tasa-arvoistavaa. Se mahdollisti toimeentulon ja elämisen luonnonvaroiltaan rajoittuneella saaristoalueella sekä madalsi eri sosiaaliluokkien välistä yhteydenpitoa. Talonpoikaispurjehtijoiden aina 1930-luvulle jatkunut kaupankäynti toimii hyvänä vertauskuvana kehityksen nopeuden eri tasoista. Yhteiskunta kehittyi agraarista kohti teollistuvaa yhteyskuntaa, mutta siitä huolimatta perinteinen kaupankäyntitapa pysyi pitkään kannattavana tekniikan, liikkumisen ja yhteydenpidon menetelmien kehityksen rinnalla.