Yliaikainen raskaus : taustatekijät, hoitokäytäntö ja ennuste
Romppainen, Antti (2018)
Romppainen, Antti
2018
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-01-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801191081
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801191081
Tiivistelmä
Fysiologisesti raskaus etenee yliaikaiseksi noin viidessä prosentissa raskauksista. Yliaikaisena pidetään raskautta, joka on kestänyt 42+0 raskausviikkoa tai enemmän. Yliaikaisuuteen liittyy lisääntynyt riski sektiolle sekä äidin ja lapsen myöhemmille komplikaatioille. Yliaikaisuutta voidaan pitääkin riskiraskautena.
Synnytyksiä on mahdollista yrittää käynnistää lääketieteellisesti ennen spontaania käynnistymistä. Synnytysten käynnistämisestä on tullut yleisempää Suomessa ja muualla maailmassa. Käynnistämiseen tiedetään liittyvän synnytyskomplikaatioiden riskiä, joilla on vaikutusta synnyttäjän ja syntyneen lapsen ennusteeseen. Haasteena onkin löytää ne potilaat, jotka synnytyksen käynnistämisestä hyötyisivät.
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, lisääkö yliaikaiseksi mennyt raskaus synnytyskomplikaatioita, onko sillä vaikutusta äidin tai lapsen ennusteeseen ja onko synnytystä tarpeellista käynnistää ennen 42+0 raskausviikon täyttymistä.
Analysoimme Taysissa vuonna 2015 synnyttäneiden synnytyskertomuksia. Tavoitteena oli selvittää, eroavatko taustatekijät, synnytyksen kulku sekä äidin ja lapsen ennuste niillä, jotka synnyttävät yliaikaisina eli 42 raskausviikolla tai myöhemmin verrattuna niihin, joiden synnytys tapahtuu laskettuna päivänä (raskausviikolla 40+0) tai yliaikaisuuden kynnyksellä (raskausviikolla 41+5 tai 41+6).
Tutkimuksen perusteella yliaikainen raskaus on riskiraskaus verrattuna sekä lasketussa ajassa että yliaikaisuuden kynnyksellä synnyttäneisiin. Yliaikaiset raskaudet ajautuivat lähes viisi kertaa useammin imukuppiavusteiseen synnytykseen ja päivystyssektioon verrattuna lasketussa ajassa synnyttäneisiin. Lisäksi yliaikaisten synnytykset kestivät muita ryhmiä selvästi kauemmin. Synnytyksen käynnistäminen näkyi negatiivisena lasketussa ajassa synnyttäneillä, mutta yliaikaisuuden kynnyksellä käynnistäminen oli synnytykselle suotuisampi lyhentäen synnytyksen kestoa yli 60% ja vähentämällä imukuppisynnytysten osuutta. Lähestyttäessä yliaikaisuutta ei spontaanisti käynnistynyt synnytys tarjoa etuja käynnistettyyn verrattuna.
Synnytyksen käynnistämisellä on paikkansa oikein valituissa ryhmissä. Etenkin yliaikaisuutta lähestyttäessä ensisynnyttäjillä synnytyksen käynnistäminen saattaa olla suotuisampaa kuin spontaanin synnytyksen odottaminen.
Synnytyksiä on mahdollista yrittää käynnistää lääketieteellisesti ennen spontaania käynnistymistä. Synnytysten käynnistämisestä on tullut yleisempää Suomessa ja muualla maailmassa. Käynnistämiseen tiedetään liittyvän synnytyskomplikaatioiden riskiä, joilla on vaikutusta synnyttäjän ja syntyneen lapsen ennusteeseen. Haasteena onkin löytää ne potilaat, jotka synnytyksen käynnistämisestä hyötyisivät.
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, lisääkö yliaikaiseksi mennyt raskaus synnytyskomplikaatioita, onko sillä vaikutusta äidin tai lapsen ennusteeseen ja onko synnytystä tarpeellista käynnistää ennen 42+0 raskausviikon täyttymistä.
Analysoimme Taysissa vuonna 2015 synnyttäneiden synnytyskertomuksia. Tavoitteena oli selvittää, eroavatko taustatekijät, synnytyksen kulku sekä äidin ja lapsen ennuste niillä, jotka synnyttävät yliaikaisina eli 42 raskausviikolla tai myöhemmin verrattuna niihin, joiden synnytys tapahtuu laskettuna päivänä (raskausviikolla 40+0) tai yliaikaisuuden kynnyksellä (raskausviikolla 41+5 tai 41+6).
Tutkimuksen perusteella yliaikainen raskaus on riskiraskaus verrattuna sekä lasketussa ajassa että yliaikaisuuden kynnyksellä synnyttäneisiin. Yliaikaiset raskaudet ajautuivat lähes viisi kertaa useammin imukuppiavusteiseen synnytykseen ja päivystyssektioon verrattuna lasketussa ajassa synnyttäneisiin. Lisäksi yliaikaisten synnytykset kestivät muita ryhmiä selvästi kauemmin. Synnytyksen käynnistäminen näkyi negatiivisena lasketussa ajassa synnyttäneillä, mutta yliaikaisuuden kynnyksellä käynnistäminen oli synnytykselle suotuisampi lyhentäen synnytyksen kestoa yli 60% ja vähentämällä imukuppisynnytysten osuutta. Lähestyttäessä yliaikaisuutta ei spontaanisti käynnistynyt synnytys tarjoa etuja käynnistettyyn verrattuna.
Synnytyksen käynnistämisellä on paikkansa oikein valituissa ryhmissä. Etenkin yliaikaisuutta lähestyttäessä ensisynnyttäjillä synnytyksen käynnistäminen saattaa olla suotuisampaa kuin spontaanin synnytyksen odottaminen.