Tampereen tarinaa kertomassa : merkitysten kamppailu Tampereen kansallisen kaupunkipuiston suunnitteluprosessissa
Eloranta, Laura (2017)
Eloranta, Laura
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-12-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712112906
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712112906
Tiivistelmä
Kaupunkisuunnittelulla pyritään kaupungin kehittämiseen yhteistyössä monien eri toimijoiden kesken. Toimijoilla on erilaisia tavoitteita, joita pyritään suunnittelussa sovittamaan yhteen. Eriävien arvojen ja intressien yhteensovittaminen voi toisinaan olla haastavaa. Kaupunkisuunnittelun prosessit osana kaupungin strategiaa määrittävät sen, miltä kaupungin tulevaisuus näyttää. Kaupunkisuunnittelu on vaikutusvaltainen tapa hallita kaupunkitilaa, sillä vain harvoilla on pääsy mukaan suunnitteluprosesseihin. Suunnitteluprosesseihin osallistuminen vaatii tiedollista ja taloudellista kompetenssia. Usein kansalaiset jäävätkin suunnitteluprosessien ulkopuolelle.
Tutkielma on tapaustutkimus, jossa käsitellään kansallisen kaupunkipuiston perustamiseen tähtäävää suunnittelutyötä Tampereella vuosina 2012-2017. Tutkielmassa tarkastellaan suunnittelutyöhön osallistuneiden toimijoiden suunnittelulle antamia merkityksiä laadullisin menetelmin. Tutkimuksen aineistona toimii seitsemän hankkeeseen osallistuneen henkilön teemahaastattelut ja niitä täydentävät asiakirja-aineistot. Tarkoituksena on selvittää, millaisiin positioihin toimijat itsensä sekä muut toimijat asettavat, ja miten hankkeen ympärille muodostuneet koalitiot ovat vaikuttaneet suunnittelutyöhön. Lisäksi selvitetään kansalliselle kaupunkipuistolle annettuja erilaisia määrittelyjä ja merkityksiä, sekä niiden vaikutuksia suunnittelutyöhön. Toimijoiden muodostamia koalitioita jäsennetään Stokerin ja Mossbergerin (1994) regiimiteoriaan perustuvan regiimityypittelyn avulla.
Kansalliselle kaupunkipuistolle suunnittelutyön aikana annetut erilaiset merkitykset johtivat kahden vastakkaisen koalition muodostumiseen suunnitteluprosessissa. Koalitioilla oli eriävät näkemykset Tampereen kehityksen suunnasta, jonka seurauksena kansallinen kaupunkipuisto koettiin joko uhkana tai mahdollisuutena. Toimijat pyrkivät ajamaan omia tavoitteitaan erilaisia perusteluja ja diskursseja käyttämällä. Kansalliselle kaupunkipuistolle annetut erilaiset merkitykset johtivat arvokeskusteluun toimijoiden välillä. Kansallisen kaupunkipuiston suunnittelu näyttäytyi ennen kaikkea maankäyttöön ja sen hallintaan liittyvänä ja vain vähissä määrin kaupungin imagoa kehittävänä hankkeena. Kaupunkisuunnittelun tiedonpolitiikka tuli tapauksessa näkyväksi asiantuntijatiedon suurena roolina ja vähäisenä asukkaiden osallistamisena.
Tutkielma on tapaustutkimus, jossa käsitellään kansallisen kaupunkipuiston perustamiseen tähtäävää suunnittelutyötä Tampereella vuosina 2012-2017. Tutkielmassa tarkastellaan suunnittelutyöhön osallistuneiden toimijoiden suunnittelulle antamia merkityksiä laadullisin menetelmin. Tutkimuksen aineistona toimii seitsemän hankkeeseen osallistuneen henkilön teemahaastattelut ja niitä täydentävät asiakirja-aineistot. Tarkoituksena on selvittää, millaisiin positioihin toimijat itsensä sekä muut toimijat asettavat, ja miten hankkeen ympärille muodostuneet koalitiot ovat vaikuttaneet suunnittelutyöhön. Lisäksi selvitetään kansalliselle kaupunkipuistolle annettuja erilaisia määrittelyjä ja merkityksiä, sekä niiden vaikutuksia suunnittelutyöhön. Toimijoiden muodostamia koalitioita jäsennetään Stokerin ja Mossbergerin (1994) regiimiteoriaan perustuvan regiimityypittelyn avulla.
Kansalliselle kaupunkipuistolle suunnittelutyön aikana annetut erilaiset merkitykset johtivat kahden vastakkaisen koalition muodostumiseen suunnitteluprosessissa. Koalitioilla oli eriävät näkemykset Tampereen kehityksen suunnasta, jonka seurauksena kansallinen kaupunkipuisto koettiin joko uhkana tai mahdollisuutena. Toimijat pyrkivät ajamaan omia tavoitteitaan erilaisia perusteluja ja diskursseja käyttämällä. Kansalliselle kaupunkipuistolle annetut erilaiset merkitykset johtivat arvokeskusteluun toimijoiden välillä. Kansallisen kaupunkipuiston suunnittelu näyttäytyi ennen kaikkea maankäyttöön ja sen hallintaan liittyvänä ja vain vähissä määrin kaupungin imagoa kehittävänä hankkeena. Kaupunkisuunnittelun tiedonpolitiikka tuli tapauksessa näkyväksi asiantuntijatiedon suurena roolina ja vähäisenä asukkaiden osallistamisena.