Tehohoitopotilaiden laskimotukosten esto pienimolekyylisellä hepariinilla : enoksapariinin ja tintsapariinin vaikutukset verihiutaleiden määrään
Manninen, Anna (2017)
Manninen, Anna
2017
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-10-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201710202622
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201710202622
Tiivistelmä
Tässä työssä selvitettiin pienimolekyylisellä hepariinilla toteutettavan laskimotukosten eston vaikutuksia aikuisten tehohoitopotilaiden verihiutaleiden määrään. Tutkimuksessa verrattiin kahta yleisesti käytettyä lääkeainetta, enoksapariinia ja tintsapariinia.
Aineistona olivat Tampereen yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolla hoidetut potilaat, joille annettiin jompaa kumpaa tutkittavaa pienimolekyylistä hepariinia. Vuonna 2011 tukosestoon käytettiin enoksapariinia ja kaikkien enoksapariinia saaneiden potilaiden (n = 791) tiedot kerättiin tutkimusta varten. Tintsapariinia tukosestoon saaneiden potilaiden (n = 592) tiedot kerättiin vuodelta 2015, jolloin tukosesto toteutettiin tintsapariinilla. Aineistosta suljettiin pois alle 18-vuotiaat ja potilaat, joilla pienimolekyylinen hepariini oli käytössä hoitoannoksella. Mukaan otettiin siten 719 potilasta, joilla tukosesto toteutettiin enoksapariinilla ja 550 potilasta, jotka saivat tähän tarkoitukseen tintsapariinia. Hypoteesina oli, että tintsapariini aiheuttaisi voimakkaamman verihiutaleiden määrän laskun, sillä se muistuttaa farmakologisilta ominaisuuksiltaan enemmän fraktioimatonta hepariinia kuin enoksapariini.
Tutkimuksessa havaittiin, että tintsapariinin ja enoksapariinin välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa vaikutuksissa verihiutaleiden määrään. Tintsapariinin ei todettu aiheuttavan enoksapariinia suurempaa verihiutaleiden määrän laskua hoitopäivien 7-20 aikana. Vähintään 40 % laskulle verihiutaleiden määrässä altistivat diureetit, penisilliini tai vankomysiini, fraktioimaton hepariini, muut antibiootit, dialyysi, maksan toimintahäiriöt ja hematologiset sairaudet. Vähintään 40 % lasku verihiutaleiden määrässä altisti potilaat erilaisille komplikaatioille, kuten verenvuodoille ja pidentyneille hoitojaksoille, ja lisäsi verituotteiden tarvetta ja kuolleisuutta.
Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä on, että tintsapariini on verihiutalevaikutuksiltaan yhtä turvallinen kuin enoksapariini.
Aineistona olivat Tampereen yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolla hoidetut potilaat, joille annettiin jompaa kumpaa tutkittavaa pienimolekyylistä hepariinia. Vuonna 2011 tukosestoon käytettiin enoksapariinia ja kaikkien enoksapariinia saaneiden potilaiden (n = 791) tiedot kerättiin tutkimusta varten. Tintsapariinia tukosestoon saaneiden potilaiden (n = 592) tiedot kerättiin vuodelta 2015, jolloin tukosesto toteutettiin tintsapariinilla. Aineistosta suljettiin pois alle 18-vuotiaat ja potilaat, joilla pienimolekyylinen hepariini oli käytössä hoitoannoksella. Mukaan otettiin siten 719 potilasta, joilla tukosesto toteutettiin enoksapariinilla ja 550 potilasta, jotka saivat tähän tarkoitukseen tintsapariinia. Hypoteesina oli, että tintsapariini aiheuttaisi voimakkaamman verihiutaleiden määrän laskun, sillä se muistuttaa farmakologisilta ominaisuuksiltaan enemmän fraktioimatonta hepariinia kuin enoksapariini.
Tutkimuksessa havaittiin, että tintsapariinin ja enoksapariinin välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa vaikutuksissa verihiutaleiden määrään. Tintsapariinin ei todettu aiheuttavan enoksapariinia suurempaa verihiutaleiden määrän laskua hoitopäivien 7-20 aikana. Vähintään 40 % laskulle verihiutaleiden määrässä altistivat diureetit, penisilliini tai vankomysiini, fraktioimaton hepariini, muut antibiootit, dialyysi, maksan toimintahäiriöt ja hematologiset sairaudet. Vähintään 40 % lasku verihiutaleiden määrässä altisti potilaat erilaisille komplikaatioille, kuten verenvuodoille ja pidentyneille hoitojaksoille, ja lisäsi verituotteiden tarvetta ja kuolleisuutta.
Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä on, että tintsapariini on verihiutalevaikutuksiltaan yhtä turvallinen kuin enoksapariini.