Miten luottamus rakentuu? Tutkimus suomalaisten nuorten poliittisesta luottamuksesta
Aarnio, Anna-Riikka (2017)
Aarnio, Anna-Riikka
2017
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-10-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201710112597
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201710112597
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia suomalaisten 18-29-vuotiaiden nuorten aikuisten poliittista luottamusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Riittävän korkealla tasolla olevan poliittisen luottamuksen nähdään olevan elinehto toimivalle demokratialle, joskin myös terve kriittisyys ja epäluottamus ovat tärkeitä. Nuorten muuta väestöä matalampaan luottamukseen yhdistyy kuitenkin poliittinen passiivisuus muillakin kiinnittymisen mittareilla, minkä vuoksi nuorten poliittisen luottamuksen tutkiminen on tärkeää. Poliittisen luottamuksen laajasta tutkimuskirjallisuudesta huolimatta nimenomaan nuoret eivät ole olleet aikaisemmin tutkimuksen kohteena. Poliittinen luottamus määritellään sen arvioinniksi, kuinka hyvin poliittiset toimijat ja poliittinen järjestelmä vastaavat kansalaisten normatiivisiin odotuksiin. Poliittisella kiinnittymisellä vastaavasti tarkoitetaan niitä yksilön henkilökohtaisia voimavaroja, joilla tämä kiinnittyy yhteiskuntaan ja politiikkaan. Tavallisimpia kiinnittymisen mittareita ovat esimerkiksi poliittinen kiinnostuneisuus, osallistuminen ja näkemykset omista vaikutusmahdollisuuksista.
Tässä tutkielmassa nuorten poliittista luottamusta tutkitaan vertaamalla sitä 1) aikuisväestöön, 2) 2000-luvun alun nuoriin, 3) ruotsalaisiin ja tanskalaisiin nuoriin sekä 4) eri-ikäisiin nuoriin. Tutkimuksen kohteena ovat sekä luottamuksen taso että siihen vaikuttavat tekijät. Aikaisemman tutkimuskirjallisuuden mukaan aikuisväestön poliittiseen luottamukseen vaikuttavat erityisesti poliittisen kiinnittyminen ja arvio instituutioiden suoriutumisesta. Näin ollen institutionaalisilla teorioilla, jotka perustuvat yksilöiden omiin arvioihin instituutioiden toiminnasta, nähdään olevan enemmän selitysvoimaa suhteessa poliittiseen luottamukseen kuin kulttuurisilla teorioilla, jotka painottavat lapsuuden sosialisaation merkitystä poliittisen luottamuksen määrittäjänä. Kansainvälisesti Pohjoismaat sijoittuvat poliittisen luottamuksen suhteen vertailun kärkeen, minkä syyksi on esitetty muun muassa pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden taloudellista ja sosiaalista tasa-arvoa. Näiden teoreettisten lähtökohtien lisäksi tutkielmassa paneudutaan siihen, vaihteleeko poliittinen luottamus ihmisen elämänkaaren mukana vai onko se kullekin sukupolvelle yksilöllisempi ominaisuus.
Aineistona käytetään sekä kansallisia Eduskuntavaalitutkimuksia vuosilta 2011 ja 2015 että ajallisen ja kansainvälisen vertailun mahdollistavia European Social Survey -tutkimuksia vuosilta 2002-04 ja 2012-14. Poliittiseen luottamukseen vaikuttavia tekijöitä kartoitetaan lineaarisen regressioanalyysin avulla, joskin myös yksinkertaisempia kuvailevia menetelmiä, kuten ristiintaulukointeja ja keskiarvovertailuja, käytetään.
Tulosten mukaan suomalaisten nuorten poliittiseen luottamukseen vaikuttavat aikuisväestön tapaan eniten poliittinen kiinnittyminen ja institutionaalinen suoriutuminen, joskin tilastollisesti merkitseviä selittäviä muuttujia on aikuisväestöä huomattavasti vähemmän. Institutionaalisten teorioiden merkitys nuorten luottamuksen selittäjänä on myös kasvanut kymmenessä vuodessa, vaikka suuria muutoksia eri vuosikymmenten nuorten välillä ei luottamuksessa ole. Ruotsalaisiin ja tanskalaisiin verrattuna suomalaisten nuorten luottamus on lähes yhtä korkeaa ja pääosin samoihin tekijöihin perustuvaa, vaikka ruotsalaisten ja tanskalaisten kohdalla institutionaaliseen suoriutumiseen perustuvat selittäjät korostuivat vielä enemmän kuin suomalaisnuorten kohdalla. Tulosten perusteella käy selväksi, että elämäntilanteella ja iällä on suuri merkitys myös poliittisen luottamuksen vaihtelussa, joskin kullakin sukupolvella voi olla myös sille ominaisia luottamukseen liittyvä piirteitä. Johtopäätöksenä todetaan, että aikuisväestöä matalamman luottamuksen tason kauhistelun sijaan tulisi keskittyä politiikan kiinnostavuuden lisäämiseen nuorten keskuudessa. Kiinnostus on tärkein yksittäinen tekijä nuorten poliittisen luottamuksen kuten monen muunkin poliittisen kiinnittymisen indikaattorin takana.
Tässä tutkielmassa nuorten poliittista luottamusta tutkitaan vertaamalla sitä 1) aikuisväestöön, 2) 2000-luvun alun nuoriin, 3) ruotsalaisiin ja tanskalaisiin nuoriin sekä 4) eri-ikäisiin nuoriin. Tutkimuksen kohteena ovat sekä luottamuksen taso että siihen vaikuttavat tekijät. Aikaisemman tutkimuskirjallisuuden mukaan aikuisväestön poliittiseen luottamukseen vaikuttavat erityisesti poliittisen kiinnittyminen ja arvio instituutioiden suoriutumisesta. Näin ollen institutionaalisilla teorioilla, jotka perustuvat yksilöiden omiin arvioihin instituutioiden toiminnasta, nähdään olevan enemmän selitysvoimaa suhteessa poliittiseen luottamukseen kuin kulttuurisilla teorioilla, jotka painottavat lapsuuden sosialisaation merkitystä poliittisen luottamuksen määrittäjänä. Kansainvälisesti Pohjoismaat sijoittuvat poliittisen luottamuksen suhteen vertailun kärkeen, minkä syyksi on esitetty muun muassa pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden taloudellista ja sosiaalista tasa-arvoa. Näiden teoreettisten lähtökohtien lisäksi tutkielmassa paneudutaan siihen, vaihteleeko poliittinen luottamus ihmisen elämänkaaren mukana vai onko se kullekin sukupolvelle yksilöllisempi ominaisuus.
Aineistona käytetään sekä kansallisia Eduskuntavaalitutkimuksia vuosilta 2011 ja 2015 että ajallisen ja kansainvälisen vertailun mahdollistavia European Social Survey -tutkimuksia vuosilta 2002-04 ja 2012-14. Poliittiseen luottamukseen vaikuttavia tekijöitä kartoitetaan lineaarisen regressioanalyysin avulla, joskin myös yksinkertaisempia kuvailevia menetelmiä, kuten ristiintaulukointeja ja keskiarvovertailuja, käytetään.
Tulosten mukaan suomalaisten nuorten poliittiseen luottamukseen vaikuttavat aikuisväestön tapaan eniten poliittinen kiinnittyminen ja institutionaalinen suoriutuminen, joskin tilastollisesti merkitseviä selittäviä muuttujia on aikuisväestöä huomattavasti vähemmän. Institutionaalisten teorioiden merkitys nuorten luottamuksen selittäjänä on myös kasvanut kymmenessä vuodessa, vaikka suuria muutoksia eri vuosikymmenten nuorten välillä ei luottamuksessa ole. Ruotsalaisiin ja tanskalaisiin verrattuna suomalaisten nuorten luottamus on lähes yhtä korkeaa ja pääosin samoihin tekijöihin perustuvaa, vaikka ruotsalaisten ja tanskalaisten kohdalla institutionaaliseen suoriutumiseen perustuvat selittäjät korostuivat vielä enemmän kuin suomalaisnuorten kohdalla. Tulosten perusteella käy selväksi, että elämäntilanteella ja iällä on suuri merkitys myös poliittisen luottamuksen vaihtelussa, joskin kullakin sukupolvella voi olla myös sille ominaisia luottamukseen liittyvä piirteitä. Johtopäätöksenä todetaan, että aikuisväestöä matalamman luottamuksen tason kauhistelun sijaan tulisi keskittyä politiikan kiinnostavuuden lisäämiseen nuorten keskuudessa. Kiinnostus on tärkein yksittäinen tekijä nuorten poliittisen luottamuksen kuten monen muunkin poliittisen kiinnittymisen indikaattorin takana.