Joe Sacco's 'Informed Imagination' : Representing War, Violence, and Everyday Life in Safe Area Goražde : The War in Eastern Bosnia 1992-95
Kanerva, Johanna (2017)
Kanerva, Johanna
2017
Englannin kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in English Language, Literature and Translation
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706151988
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706151988
Tiivistelmä
Tutkielmani aihe on sarjakuvajournalismi sodan, väkivallan, ja jokapäiväisen elämän kuvaajana Joe Saccon Bosnian sotaa käsittelevässä teoksessa Safe Area Goražde (2000). Pyrin osoittamaan, kuinka sarjakuvan kuvalliset tekniikat yhdistettynä 1960-ja 70-luvuilla Yhdysvalloissa kukoistaneeseen 'uusjournalistiseen' (New Journalism), subjektiiviseen kerrontaan sitouttavat ja osallistavat lukijaa tavalla, joka tuo tämän lähemmäksi sarjakuvan henkilöhahmoja ja heidän kokemaansa sodan todellisuutta. Tärkeä tekijä tässä prosessissa on sarjakuvajournalistin oma hahmo ja kertoja, 'Joe', jonka kuvallinen läsnäolo toimii linkkinä sarjakuvan todellisuuden ja lukijan oman todellisuuden välillä. Keskeinen väittämäni on, että tämän opashahmon sekä lukijalle tuttujen arkielämän yksityiskohtien sisällyttäminen sodan todellisuuden kuvaukseen lähentää lukijaa tämän todellisuuden varsinaisiin kokijoihin. Pyrin osoittamaan, kuinka tämä lähentyminen osaltaan purkaa perinteisen uutisjournalismin toiseuttavaa vaikutusta, jonka seurauksena sodan kokeneet ihmiset usein pelkistetään passiivisiksi uhreiksi.
Sacco matkusti Bosniaan useita kertoja vuodesta 1992 vuoteen 1995 kestäneen sodan loppuvaiheessa ja sen päätyttyä kerätäkseen aineistoa teostaan varten. Safe Area Goražde kuvaa Saccon kanssakäymistä itäisessä Bosniassa sijaitsevan Goražden kaupungin asukkaiden kanssa sekä näiden sodanaikaisia kokemuksia. Näistä jälkimmäinen kerronnan taso esitetään sarjakuvan menneisyydessä, ja se pohjautuu visuaalisesti painotetuille haastatteluille. Lisäksi sotaa ja siihen johtaneita poliittisia ja historiallisia olosuhteita taustoitetaan historiallisen kerronnan tasolla, joka pohjautuu ulkopuolisiin aineistoihin ja edustaa perinteisempää, tutkivaa journalismia.
Tutkielmani teoriapohja rakentuu kahdesta osa-alueesta. Ensimmäisessä alaluvussa kuvailen subjektiivisen ja objektiivisen journalismin peruspiirteitä. Tämän lisäksi esittelen uusjournalistiselle suuntaukselle tyypillisiä kerronnallisia keinoja: dialogin, sisäisen monologin sekä erilaisten näkökulmien käyttö; henkilöitä ja tilaa kuvailevat yksityiskohdat; yhdistelmähahmot; sekä tapahtumien dramatisointi. Toisessa alaluvussa käsittelen sarjakuvan teoriaa keskittyen erityisesti niihin sarjakuvan elementteihin, jotka osallistavat lukijaa tarinan merkityksen muodostamisessa. Analyysiosio rakentuu samoin kahdesta luvusta. Ensimmäisessä luvussa tarkastelen erityisesti teoksessa esiintyviä sanallisen kerronnan tasoja, joilla lukija sekä tutustuu sarjakuvan hahmoihin ja näiden yksilöllisiin persoonallisuuksiin että vastaanottaa tietoa joka taustoittaa näiden hahmojen sotakokemuksia. Toisen luvun pääpainopiste on teoksen visuaalisessa kerronnassa ja sen osallistavassa vaikutuksessa, jonka myötä lukija osittain samaistuu teoksen hahmoihin ja osallistuu tapahtumien tulkitsemiseen.
Sacco matkusti Bosniaan useita kertoja vuodesta 1992 vuoteen 1995 kestäneen sodan loppuvaiheessa ja sen päätyttyä kerätäkseen aineistoa teostaan varten. Safe Area Goražde kuvaa Saccon kanssakäymistä itäisessä Bosniassa sijaitsevan Goražden kaupungin asukkaiden kanssa sekä näiden sodanaikaisia kokemuksia. Näistä jälkimmäinen kerronnan taso esitetään sarjakuvan menneisyydessä, ja se pohjautuu visuaalisesti painotetuille haastatteluille. Lisäksi sotaa ja siihen johtaneita poliittisia ja historiallisia olosuhteita taustoitetaan historiallisen kerronnan tasolla, joka pohjautuu ulkopuolisiin aineistoihin ja edustaa perinteisempää, tutkivaa journalismia.
Tutkielmani teoriapohja rakentuu kahdesta osa-alueesta. Ensimmäisessä alaluvussa kuvailen subjektiivisen ja objektiivisen journalismin peruspiirteitä. Tämän lisäksi esittelen uusjournalistiselle suuntaukselle tyypillisiä kerronnallisia keinoja: dialogin, sisäisen monologin sekä erilaisten näkökulmien käyttö; henkilöitä ja tilaa kuvailevat yksityiskohdat; yhdistelmähahmot; sekä tapahtumien dramatisointi. Toisessa alaluvussa käsittelen sarjakuvan teoriaa keskittyen erityisesti niihin sarjakuvan elementteihin, jotka osallistavat lukijaa tarinan merkityksen muodostamisessa. Analyysiosio rakentuu samoin kahdesta luvusta. Ensimmäisessä luvussa tarkastelen erityisesti teoksessa esiintyviä sanallisen kerronnan tasoja, joilla lukija sekä tutustuu sarjakuvan hahmoihin ja näiden yksilöllisiin persoonallisuuksiin että vastaanottaa tietoa joka taustoittaa näiden hahmojen sotakokemuksia. Toisen luvun pääpainopiste on teoksen visuaalisessa kerronnassa ja sen osallistavassa vaikutuksessa, jonka myötä lukija osittain samaistuu teoksen hahmoihin ja osallistuu tapahtumien tulkitsemiseen.