Indigenous vocabulary in Singapore and Indian Englishes
Fors, Lotta (2017)
Fors, Lotta
2017
Englannin kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in English Language, Literature and Translation
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706121952
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706121952
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma tutkii alueiden paikalliskielistä tulevia lainasanoja Singaporen englannissa ja Intian englannissa ja vertaa varieteettien korpustutkimuksen tuloksia keskenään sekä aikaisempiin tuloksiin ja teorioihin. Tutkimuksen tavoitteena on paremmin kartoittaa lainasanojen käyttöä maailmanenglanneissa sekä selvittää minkälaisia sanoja lainataan enemmän kuin toisia. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, esiintyvätkö lainasanat enemmän puhutussa vai kirjoitetussa kielessä ja perustuvatko tulosten eroavuudet maiden erilaisiin kolonisaatiokokemuksiin ja kielipoliittisiin päätöksiin.
Tutkielmassa käsitellään myös englanninkielen historiaa molemmissa maissa, Singaporen englannin ja Intian englannin pääpiirteitä ja luokitteluja, sekä aikaisempaa teoriaa maailmanenglanneista ja lainasanastoista. Tutkimus- ja pohdintaosioiden kannalta tärkeimpiä teoksia ovat Balasubramanianin Register Variation in Indian English (2009) ja Schneiderin Postcolonial Englishes (2007). Balasubramanianin teosta käytettiin erityisesti hyväksi tutkimustulosten rajauksessa ja tulosten jäsentelyssä, kun taas tutkimuksen perustelussa ja tulosten pohdinnassa tukeuduttiin useammin Schneiderin teoriamalliin maailmanenglantien kehityskaaresta.
Korpustutkimuksen aineistona toimivat ICE-korpuksen (International Corpus of English) Singaporen ja Intian englantien komponentit, joiden samankaltainen rakenne takaa tutkimustulosten kiistämättömän vertailukelpoisuuden. ICE-korpuksien materiaali tulee niin puhutusta kuin kirjoitetusta kielestä, joka on kerätty eri lähteistä. Puhutun ja kirjoitetun materiaalin erottelu pienemmiksi tarkoin määritellyiksi osioiksi korpuksissa mahdollisti myös tulosten tarkkojen esiintymiskontekstien analysoinnin.
Tutkimuksessa selvisi, että Singaporen englannissa esiintyy huomattavasti vähemmän paikalliskielistä lainattuja sanoja kuin Intian englannissa. Vaikka lainasanoja määrässä oli korpusten välillä eroja, tulosten kategorisoinnin avulla voitiin kuitenkin huomata, että molempien varieteettien lainasanat ovat keskenään toistensa kaltaisia. Suurin osa paikalliskielistä lainatusta sanastosta koski ruokaa, ihmisiä, uskontoa ja kulttuurin muita aspekteja, näin ollen tutkimustulokset vastasivat jokseenkin hyvin aiheesta jo kirjoitettua teoriaa. Sanastotutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka Singaporen englannissa esiintyy muita lainasanoja suhteellisen harvoin, ovat keskustelupartikkelit olennainen osa maassa käytettyä englanninkieltä. Tutkimus osoitti myös, että lainasanoja esiintyy huomattavasti enemmän puhutussa kuin kirjoitetussa kielessä, ja että todennäköisyys sille, että paikallissanoja esiintyy on suurempi vapaamuotoisessa kielessä kuin muodollisessa tai virallisessa kielessä.
Tutkielmassa käsitellään myös englanninkielen historiaa molemmissa maissa, Singaporen englannin ja Intian englannin pääpiirteitä ja luokitteluja, sekä aikaisempaa teoriaa maailmanenglanneista ja lainasanastoista. Tutkimus- ja pohdintaosioiden kannalta tärkeimpiä teoksia ovat Balasubramanianin Register Variation in Indian English (2009) ja Schneiderin Postcolonial Englishes (2007). Balasubramanianin teosta käytettiin erityisesti hyväksi tutkimustulosten rajauksessa ja tulosten jäsentelyssä, kun taas tutkimuksen perustelussa ja tulosten pohdinnassa tukeuduttiin useammin Schneiderin teoriamalliin maailmanenglantien kehityskaaresta.
Korpustutkimuksen aineistona toimivat ICE-korpuksen (International Corpus of English) Singaporen ja Intian englantien komponentit, joiden samankaltainen rakenne takaa tutkimustulosten kiistämättömän vertailukelpoisuuden. ICE-korpuksien materiaali tulee niin puhutusta kuin kirjoitetusta kielestä, joka on kerätty eri lähteistä. Puhutun ja kirjoitetun materiaalin erottelu pienemmiksi tarkoin määritellyiksi osioiksi korpuksissa mahdollisti myös tulosten tarkkojen esiintymiskontekstien analysoinnin.
Tutkimuksessa selvisi, että Singaporen englannissa esiintyy huomattavasti vähemmän paikalliskielistä lainattuja sanoja kuin Intian englannissa. Vaikka lainasanoja määrässä oli korpusten välillä eroja, tulosten kategorisoinnin avulla voitiin kuitenkin huomata, että molempien varieteettien lainasanat ovat keskenään toistensa kaltaisia. Suurin osa paikalliskielistä lainatusta sanastosta koski ruokaa, ihmisiä, uskontoa ja kulttuurin muita aspekteja, näin ollen tutkimustulokset vastasivat jokseenkin hyvin aiheesta jo kirjoitettua teoriaa. Sanastotutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka Singaporen englannissa esiintyy muita lainasanoja suhteellisen harvoin, ovat keskustelupartikkelit olennainen osa maassa käytettyä englanninkieltä. Tutkimus osoitti myös, että lainasanoja esiintyy huomattavasti enemmän puhutussa kuin kirjoitetussa kielessä, ja että todennäköisyys sille, että paikallissanoja esiintyy on suurempi vapaamuotoisessa kielessä kuin muodollisessa tai virallisessa kielessä.