i:n edellä liudentuva geminaatta-l Tampereen murteessa
Virtanen, Matti (2017)
Virtanen, Matti
2017
Suomen kielen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Finnish Language
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705181627
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705181627
Tiivistelmä
Liudennus on puhutussa kielessä esiintyvä fonologinen tai allofoninen koartikulaatio, jossa jokin konsonantti palataalistuu äännettäessä. Tampereen murteessa geminaatta-l-äänteiden on todettu liudentuvan takavokaalin ja i:n välisissä äänneympäristöissä, mutta fennistisessä murteentutkimuksessa piirre jäänyt vähäiselle huomiolle. Tässä tutkimuksessani tavoitteenani on luoda ajantasainen kuva i:n edellä liudentuvan geminaatta-l:n asemasta Tampereen murteessa. Tutkimuksessani pyrin selvittämään, tiedostavatko tamperelaiset vastaajat i:n edellä liudentuvan geminaatta-l:n kuuluvan Tampereen murteeseen, miten he liudennuspiirrettä kuvailevat, kuinka yleistä i:n edellä esiintyvän geminaatta-l:n liudentuminen tamperelaisten vastaajien puheessa on sekä missä äänneympäristöissä ja painoasemissa liudennus toteutuu.
Tarkastelen tamperelaista liudennusta kahden sosiolingvistisen tutkimustradition, kansandialektologian ja variaationtutkimuksen, näkökulmista. Kansandialektologia on maallikoiden eli vailla kielitieteellistä koulutusta olevien kielenkäyttäjien murretietoisuudesta kiinnostunut tutkimussuuntaus, joka käsittelee esimerkiksi maallikoiden kielestä tekemiä havaintoja sekä kielen kuvailuun käytettyä metakieltä. Variaationtutkimus pyrkii puolestaan selvittämään, millä tavoin kieli vaihtelee puheyhteisössä sekä miten puhujien sosiaalinen tausta vaikuttaa kielenkäyttöön. Tutkimusaineistoni koostuu 147 vastaajaa kattavasta kyselylomake- ja 12 vastaajaa kattavasta haastatteluaineistosta, joita käsittelen näennäisaikamenetelmän mukaisesti neljän ikäryhmän valossa. Kyselylomakeaineistoni analyysi on luonteeltaan tilastollista ja haastatteluaineistoni analyysi sosiofoneettista. Lisäksi analysoin molempia aineistojani lyhyesti myös laadullisin menetelmin.
Aineistossani i:n edellä liudentuvan geminaatta-l:n tiedostaa kokonaisuudessaan noin viidennes tamperelaisista vastaajista. Piirteen tiedostavista vastaajista valtaosa kuuluu tutkimukseni kahteen vanhimpaan ikäryhmään, kun taas nuorimman ikäryhmän vastaajista tamperelaista liudennusta ei mainitse yksikään vastaajista. Metakielen tasolla liudennus näyttäytyy vaikeasti kuvailtavana murteellisuutena, ja usein sitä kuvaillaan pikemminkin geminaatta-l:n keston lisääntymisenä kuin äänteen laadullisena variaationa. Useimmin käytetty esimerkki-ilmaus liudennuksen kuvailuissa on halli. Haastatteluaineiston vastaajista ainoastaan yhden puheessa i:n edellä liudentuva geminaatta-l esiintyy säännöllisenä murrepiirteenä. Valtaosalla vastaajista piirre toteutuu vain harvoin ja niin epäsäännöllisenä, että allofonien vapaan vaihtelun mahdollista vaikutusta ääntämykseen ei voida sulkea pois. Haastatteluaineistossa kaikki vastaajat, joiden puheessa liudennus toteutuu, kuuluvat tutkimukseni kahteen vanhimpaan ikäryhmään. Selvimmin geminaatta-l liudentuu pääpainollisissa tavuasemissa lyhyen takavokaalin jälkeen, mutta useimmin sivupainollisissa asemissa. Myös painottomissa asemissa ja pitkän vokaaliaineksen sekä etuvokaalin ä jälkeisissä äänneympäristöissä liudennusta esiintyy. Yksittäisillä puhujilla on havaittavissa myös lyhyen l-äänteen liudentumista.
Aineistossani niin i:n edellä liudentuvan geminaatta-l:n tiedostamisessa kuin toteutumisessakin piirtyy selkeä kuilu tutkimukseni kahden vanhimman ja kahden nuorimman ikäryhmän välille. Tämän sekä aiempien tutkimushavaintojen perusteella liudennuspiirre näyttäytyy Tampereen murteessa hyvin harvinaisena ja mahdollisesti poistuvana piirteenä. Lisäksi tamperelainen liudennus näyttäytyy aineistoni valossa esiintymismahdollisuuksiltaan ajateltua monipuolisempana piirteenä.
Tarkastelen tamperelaista liudennusta kahden sosiolingvistisen tutkimustradition, kansandialektologian ja variaationtutkimuksen, näkökulmista. Kansandialektologia on maallikoiden eli vailla kielitieteellistä koulutusta olevien kielenkäyttäjien murretietoisuudesta kiinnostunut tutkimussuuntaus, joka käsittelee esimerkiksi maallikoiden kielestä tekemiä havaintoja sekä kielen kuvailuun käytettyä metakieltä. Variaationtutkimus pyrkii puolestaan selvittämään, millä tavoin kieli vaihtelee puheyhteisössä sekä miten puhujien sosiaalinen tausta vaikuttaa kielenkäyttöön. Tutkimusaineistoni koostuu 147 vastaajaa kattavasta kyselylomake- ja 12 vastaajaa kattavasta haastatteluaineistosta, joita käsittelen näennäisaikamenetelmän mukaisesti neljän ikäryhmän valossa. Kyselylomakeaineistoni analyysi on luonteeltaan tilastollista ja haastatteluaineistoni analyysi sosiofoneettista. Lisäksi analysoin molempia aineistojani lyhyesti myös laadullisin menetelmin.
Aineistossani i:n edellä liudentuvan geminaatta-l:n tiedostaa kokonaisuudessaan noin viidennes tamperelaisista vastaajista. Piirteen tiedostavista vastaajista valtaosa kuuluu tutkimukseni kahteen vanhimpaan ikäryhmään, kun taas nuorimman ikäryhmän vastaajista tamperelaista liudennusta ei mainitse yksikään vastaajista. Metakielen tasolla liudennus näyttäytyy vaikeasti kuvailtavana murteellisuutena, ja usein sitä kuvaillaan pikemminkin geminaatta-l:n keston lisääntymisenä kuin äänteen laadullisena variaationa. Useimmin käytetty esimerkki-ilmaus liudennuksen kuvailuissa on halli. Haastatteluaineiston vastaajista ainoastaan yhden puheessa i:n edellä liudentuva geminaatta-l esiintyy säännöllisenä murrepiirteenä. Valtaosalla vastaajista piirre toteutuu vain harvoin ja niin epäsäännöllisenä, että allofonien vapaan vaihtelun mahdollista vaikutusta ääntämykseen ei voida sulkea pois. Haastatteluaineistossa kaikki vastaajat, joiden puheessa liudennus toteutuu, kuuluvat tutkimukseni kahteen vanhimpaan ikäryhmään. Selvimmin geminaatta-l liudentuu pääpainollisissa tavuasemissa lyhyen takavokaalin jälkeen, mutta useimmin sivupainollisissa asemissa. Myös painottomissa asemissa ja pitkän vokaaliaineksen sekä etuvokaalin ä jälkeisissä äänneympäristöissä liudennusta esiintyy. Yksittäisillä puhujilla on havaittavissa myös lyhyen l-äänteen liudentumista.
Aineistossani niin i:n edellä liudentuvan geminaatta-l:n tiedostamisessa kuin toteutumisessakin piirtyy selkeä kuilu tutkimukseni kahden vanhimman ja kahden nuorimman ikäryhmän välille. Tämän sekä aiempien tutkimushavaintojen perusteella liudennuspiirre näyttäytyy Tampereen murteessa hyvin harvinaisena ja mahdollisesti poistuvana piirteenä. Lisäksi tamperelainen liudennus näyttäytyy aineistoni valossa esiintymismahdollisuuksiltaan ajateltua monipuolisempana piirteenä.