Kävellen kohti urbanisoituvaa yliopistokampusta
Rauhala, Katariina (2017)
Rauhala, Katariina
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705181626
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705181626
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee käveltävyyden merkitystä yliopistokampuksien kehittämisessä ja elävöittämisessä. Tutkimuksessa on haastateltu viiden yliopistokampuksen alueelta tavoitettuja satunnaisia käyttäjiä, yhteensä 25 ihmistä, jotka olivat pääosin opiskelijoita. Tutkimuskohteiksi valikoituivat välittömästi keskustan liepeillä sijaitsevat yliopistokampukset Turusta, Vaasasta, Jyväskylästä, Tampereelta ja Joensuusta Itä-Suomen yliopiston kampus.
Pääasiallisena tutkimusongelmana lähestytään kysymystä, miten käveltävyyden teemat, jotka on luotu kaupunkisuunnittelun tarpeisiin, soveltuvat kampuksien tarkasteluun. Lisäksi sitä, miten kokemustietoa voidaan hyödyntää tutkittaessa kampuksien käveltävyyttä ja sen kehittämistä. Tässä tutkimuksessa käveltävyyden teemoiksi on nostettu hyödyllisyys, turvallisuus, mukavuus ja mielenkiintoisuus. Kaupunkisuunnitteluun luodut suoraviivaiset askeleet käveltävyyden kehittämiselle eivät näyttäisi suoraan soveltuvan yliopistokampuksien kontekstiin, mutta toki niitä voidaan jatkojalostaa suomalaisten keskustakampuksien erityisyys huomioiden.
Käyttäjiltä kerätty aineisto osoittaa, että tutkittuja kampuksia ja niiden ulkotiloja pidetään nykyisin pääsääntöisesti viihtyisinä ja vihreinä. Tässä tutkimuksessa on haluttu herätellä keskustelua käveltävyyden merkityksestä siinä valossa, että tutkittujen kampuksien maankäyttöä tullaan tehostamaan ja siten nykytilanne tulee muuttumaan. Voidaanko tiiviimmän maankäytön ohella panostaa käveltävyyteen kampuksilla ja vaikutetaanko sillä kampuksien käyttäjien kokemaan tilassa viihtymiseen?
Tutkimuksessa nostetaan esiin haastatteluaineistosta havaittuja kehittämiskohteita kustakin kampuksesta. Lisäksi pohditaan kokemustiedon ristiriitaisuutta kampuksien kehittämisen työkaluna. Tutkimuksen tarkastelun tuloksena löytyi Turun kampukselle kehitysidea selkeämpien opasteiden, reittien ja rakennuksien merkitsemiseksi. Vaasan kampukselle kehitysideoiksi nousivat tuulensuojat ja pienten oleskelupaikkojen muodostaminen ulkotiloihin. Jyväskylässä kehityskohta liittyi päärakennukselle johtavan tien selkeyttämisestä ja sen ottamisesta laajemmin kävelijöiden käyttöön. Tampereen kehityskohteeksi nousi saavutettavuus Tullinalueen suunnalta. Tutkimukseni tuloksena nostaisin Joensuussa kehityskohdaksi ulkona olevien oleskelupaikkojen muodostamisen ja tupakointipaikan siirtämisen syrjemmälle.
Tutkimuksessa pohditaan käveltävyyden merkitystä ihmisten houkuttelemisessa kampuksien alueille eli niiden elävöittämistä. Tutkimusaineiston mukaan, käveltävyyden teemoihin panostava kampuskehittäminen ei näytä olevan tärkein työkalu uusien yliopisto-opiskelijoiden houkuttelemisessa, mutta kampuksien elävöittäminen vaatii alueille muitakin käyttäjiä. Kampukset ovat osa tiivistyviä kaupunkirakenteita, jolloin yhä suurempi joukko ihmisiä kulkee kävelyetäisyydellä yliopistokampuksista. Näiden potentiaalisten käyttäjien houkuttelu kampuksille on seuraava askel, kun halutaan avata kampukset 24/7 käyttöön. Tässä kehityksessä näen mielenkiintoisen kävely-ympäristön antavan paljon eväitä. Uskon, että käveltävyyden huomioiva ja mielenkiintoisia tiloja luova kehityssuunta voi nousta merkittävään asemaan ja nostaa kampukset aivan uudelle tasolle.
Pääasiallisena tutkimusongelmana lähestytään kysymystä, miten käveltävyyden teemat, jotka on luotu kaupunkisuunnittelun tarpeisiin, soveltuvat kampuksien tarkasteluun. Lisäksi sitä, miten kokemustietoa voidaan hyödyntää tutkittaessa kampuksien käveltävyyttä ja sen kehittämistä. Tässä tutkimuksessa käveltävyyden teemoiksi on nostettu hyödyllisyys, turvallisuus, mukavuus ja mielenkiintoisuus. Kaupunkisuunnitteluun luodut suoraviivaiset askeleet käveltävyyden kehittämiselle eivät näyttäisi suoraan soveltuvan yliopistokampuksien kontekstiin, mutta toki niitä voidaan jatkojalostaa suomalaisten keskustakampuksien erityisyys huomioiden.
Käyttäjiltä kerätty aineisto osoittaa, että tutkittuja kampuksia ja niiden ulkotiloja pidetään nykyisin pääsääntöisesti viihtyisinä ja vihreinä. Tässä tutkimuksessa on haluttu herätellä keskustelua käveltävyyden merkityksestä siinä valossa, että tutkittujen kampuksien maankäyttöä tullaan tehostamaan ja siten nykytilanne tulee muuttumaan. Voidaanko tiiviimmän maankäytön ohella panostaa käveltävyyteen kampuksilla ja vaikutetaanko sillä kampuksien käyttäjien kokemaan tilassa viihtymiseen?
Tutkimuksessa nostetaan esiin haastatteluaineistosta havaittuja kehittämiskohteita kustakin kampuksesta. Lisäksi pohditaan kokemustiedon ristiriitaisuutta kampuksien kehittämisen työkaluna. Tutkimuksen tarkastelun tuloksena löytyi Turun kampukselle kehitysidea selkeämpien opasteiden, reittien ja rakennuksien merkitsemiseksi. Vaasan kampukselle kehitysideoiksi nousivat tuulensuojat ja pienten oleskelupaikkojen muodostaminen ulkotiloihin. Jyväskylässä kehityskohta liittyi päärakennukselle johtavan tien selkeyttämisestä ja sen ottamisesta laajemmin kävelijöiden käyttöön. Tampereen kehityskohteeksi nousi saavutettavuus Tullinalueen suunnalta. Tutkimukseni tuloksena nostaisin Joensuussa kehityskohdaksi ulkona olevien oleskelupaikkojen muodostamisen ja tupakointipaikan siirtämisen syrjemmälle.
Tutkimuksessa pohditaan käveltävyyden merkitystä ihmisten houkuttelemisessa kampuksien alueille eli niiden elävöittämistä. Tutkimusaineiston mukaan, käveltävyyden teemoihin panostava kampuskehittäminen ei näytä olevan tärkein työkalu uusien yliopisto-opiskelijoiden houkuttelemisessa, mutta kampuksien elävöittäminen vaatii alueille muitakin käyttäjiä. Kampukset ovat osa tiivistyviä kaupunkirakenteita, jolloin yhä suurempi joukko ihmisiä kulkee kävelyetäisyydellä yliopistokampuksista. Näiden potentiaalisten käyttäjien houkuttelu kampuksille on seuraava askel, kun halutaan avata kampukset 24/7 käyttöön. Tässä kehityksessä näen mielenkiintoisen kävely-ympäristön antavan paljon eväitä. Uskon, että käveltävyyden huomioiva ja mielenkiintoisia tiloja luova kehityssuunta voi nousta merkittävään asemaan ja nostaa kampukset aivan uudelle tasolle.