"Jokiwesi ja hywä hoito" - Porin yleiset saunat 1860-1910
Kuusikari, Sanna (2017)
Kuusikari, Sanna
2017
Historian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-04-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705021492
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705021492
Tiivistelmä
"Jokiwesi ja hywä hoito" on tutkielma Porissa toimineista yleisistä saunoista 1860-1910-luvulla. Pori teollistui nopeasti 1800-luvun puolivälin jälkeen, jolloin kaupunkiin muutti väestöä maakunnista. Puukaupungissa asuttiin tiiviisti eikä sisäpihojen tyypilliseen rakennuskantaan kuulunut saunaa. Ihmisillä oli kuitenkin tarve peseytyä ja teollistuminen 1800-luvun puolivälin jälkeen synnytti kaupunkiin palveluita kuten yleisiä saunoja, joita toimi tutkimusajanjakson aikana ainakin 51. Yleisissä saunoissa saunottiin tavallisesti yhteissaunoissa eli sukupuolet yhdessä ikään katsomatta 1900-luvun alkuun saakka. Yhteissaunomisen tapa alkoi hävitä viimeistään 1920-luvulla.
Tutkielman keskeisenä tehtävänä on selvittää missä Porin yleiset saunat sijaitsivat, kuka niitä piti elinkeinonaan ja kuka saunoja käytti, mutta myös millä tavalla saunakulttuuri muuttui ja mikä muutokseen vaikutti. Keskeisenä toimijana on kaupunkiyhteisö ja sen vuorovaikutus, joka piirtää raamit saunakulttuurin muutokselle. Aiemman tutkimuksen mukaan kaupunkien yleiset saunat olivat synteesiä maaseudun tavasta saunoa saman talon ja kylän asukkaat yhdessä. Näkemykseen kuuluu myös se, että yleiset saunat olivat yhteisöllisiä, tietyn kaupunginosan asukkaiden kohtaamispaikkoja ja että yleiset saunat hävisivät elintason noustua ja asuntokohtaisten kylpyhuoneiden ja saunojen määrän kasvaessa toisen maailmansodan jälkeen. Väitän, että saunakulttuurin muutokseen yleisestä yksityiseen vaikuttivat yhteiskunnalliset kysymykset ja muutokset jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Näihin kuuluvat perhekäsitteen muutos, moraalireformiliike, hygienian ulottaminen arkipäiväisiin toimiin sekä toisaalta saunojien muuttunut käsitys itsestään.
Pro gradu -tutkielman metodina on käytetty mikrohistoriallista johtolanka-metodia, jonka avulla on pyritty rakentamaan kuva saunakulttuurista Porin yleisissä. Keskeisenä lähteenä on käytetty aikalaissanomalehtiä (Björneborg, Björneborgs Tidning, Porilainen, Porin Kaupungin Sanomia, Satakunta ja Sosialidemokraatti). Lehdissä julkaistut mainokset ja kirjoitukset yleisten saunojen ongelmista ovat antaneet autenttista kuvaa saunoista sekä toisaalta auttaneet paikantamaan yleisiä saunoja ja vastaamaan kysymykseen siitä, kuka saunoja piti. Kansallisarkiston Porin maistraatin arkiston rakennuspiirustukset sekä vanhat puhelinluettelot (Porin kaupungin osoite- ja kunnalliskalenterit) ovat lisäksi antaneet tärkeää tietoja saunoista ja saunojen omistajista. Henkilöhistoriallista tietoa on etsitty kirkonkirjoista Suomen sukututkimusseuran Hiski-tietokannasta. Porin kaupunginarkiston terveyspoliisin asiakirjat, Satakunnan Museon Keskinäisen Vakuutusyhtiö Tarmon ja Kansallisarkiston Porin Poliisin rikososaston asiakirjat ovat myös olleet osana luomassa kuvaa Porin yleisistä saunoista ja saunakäytänteistä. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana on ollut yhdistää erilaisia lähteitä ja pyrkiä luomaan yhtenäinen kuva saunakulttuurista.
Tutkielman keskeisenä tehtävänä on selvittää missä Porin yleiset saunat sijaitsivat, kuka niitä piti elinkeinonaan ja kuka saunoja käytti, mutta myös millä tavalla saunakulttuuri muuttui ja mikä muutokseen vaikutti. Keskeisenä toimijana on kaupunkiyhteisö ja sen vuorovaikutus, joka piirtää raamit saunakulttuurin muutokselle. Aiemman tutkimuksen mukaan kaupunkien yleiset saunat olivat synteesiä maaseudun tavasta saunoa saman talon ja kylän asukkaat yhdessä. Näkemykseen kuuluu myös se, että yleiset saunat olivat yhteisöllisiä, tietyn kaupunginosan asukkaiden kohtaamispaikkoja ja että yleiset saunat hävisivät elintason noustua ja asuntokohtaisten kylpyhuoneiden ja saunojen määrän kasvaessa toisen maailmansodan jälkeen. Väitän, että saunakulttuurin muutokseen yleisestä yksityiseen vaikuttivat yhteiskunnalliset kysymykset ja muutokset jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Näihin kuuluvat perhekäsitteen muutos, moraalireformiliike, hygienian ulottaminen arkipäiväisiin toimiin sekä toisaalta saunojien muuttunut käsitys itsestään.
Pro gradu -tutkielman metodina on käytetty mikrohistoriallista johtolanka-metodia, jonka avulla on pyritty rakentamaan kuva saunakulttuurista Porin yleisissä. Keskeisenä lähteenä on käytetty aikalaissanomalehtiä (Björneborg, Björneborgs Tidning, Porilainen, Porin Kaupungin Sanomia, Satakunta ja Sosialidemokraatti). Lehdissä julkaistut mainokset ja kirjoitukset yleisten saunojen ongelmista ovat antaneet autenttista kuvaa saunoista sekä toisaalta auttaneet paikantamaan yleisiä saunoja ja vastaamaan kysymykseen siitä, kuka saunoja piti. Kansallisarkiston Porin maistraatin arkiston rakennuspiirustukset sekä vanhat puhelinluettelot (Porin kaupungin osoite- ja kunnalliskalenterit) ovat lisäksi antaneet tärkeää tietoja saunoista ja saunojen omistajista. Henkilöhistoriallista tietoa on etsitty kirkonkirjoista Suomen sukututkimusseuran Hiski-tietokannasta. Porin kaupunginarkiston terveyspoliisin asiakirjat, Satakunnan Museon Keskinäisen Vakuutusyhtiö Tarmon ja Kansallisarkiston Porin Poliisin rikososaston asiakirjat ovat myös olleet osana luomassa kuvaa Porin yleisistä saunoista ja saunakäytänteistä. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana on ollut yhdistää erilaisia lähteitä ja pyrkiä luomaan yhtenäinen kuva saunakulttuurista.