Kielikäsitys Suomen mestari 1 -oppikirjassa
Väätäinen, Kreetta (2017)
Väätäinen, Kreetta
2017
Suomen kielen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Finnish Language
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-04-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201704211460
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201704211460
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Sonja Gehringin ja Sanni Heinzmannin Suomen mestari 1 -oppikirjasta välittyvää kielikäsitystä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen kielikäsitys Suomen mestari 1 -oppikirjassa on, sekä osoittaa, mistä kielikäsityksen voi päätellä. Suomen mestari 1 -oppikirja on aikuisille tarkoitettu suomen kielen alkeisoppikirja, ja yhtenä tämän tutkimuksen viitekehyksenä toimiikin aikuisten maahanmuuttajien suomen kielen opiskelu. Suomen mestari 1 -oppikirja valikoitui tarkasteltavaksi sen laajan käytön vuoksi. Suositulla oppikirjalla voidaan siis katsoa olevan merkitystä S2-opetuksen kentällä.
Kielikäsityksellä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan teksteistä tulkittavaa kollektiivista näkemystä kielen luonteesta. Erilaisista kielikäsitysjaotteluista tässä tutkimuksessa hyödynnetään jakoa formalismiin ja funktionalismiin. Vaikka kielikäsitykset esitetään usein dikotomioina, ne eivät todellisuudessa edustu mustavalkoisina (Salo 2006: 240), ja tässä tutkimuksessa lähtöoletuksena onkin, että Suomen mestari 1 -oppikirjan kielikäsitys ei edustu puhtaasti yhdenlaisena.
Tarkastelun kohteena on Suomen mestari 1 -oppikirja kokonaisuutena, eli oppikirjan tekstit, sanasto- ja kielioppiosiot sekä tehtävät. Tutkimuksen päähuomio on kuitenkin oppikirjan tehtävissä, koska niiden voidaan katsoa ohjaavan oppijan kielellistä prosessointia hyvin paljon. Tämä oppikirjatutkimus sijoittuu tekstintutkimuksen alalle, ja oppikirjan kielikäsityksiin pureudutaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Aineistoa tarkastellaan useasta eri näkökulmasta, ja eri näkökulmien tarjoamista yksittäisistä havainnoista edetään kohti laajempaa ymmärrystä oppikirjan kielikäsityksestä. Tutkimuksessa kuvataan aineistoa, analysoidaan, millaiseen kielelliseen prosessointiin oppikirja ohjaa, ja pohditaan, mitä oppikirjan kielikäsityksestä voidaan sanoa. Oppikirjassa esiintyvien tyypillisyyksien hahmottamiseksi analyysissa tehdään joitakin lukumääräisiä havaintoja.
Tutkimuksessa selviää, että Suomen mestari 1 -oppikirja jossain määrin jatkaa S2-opetuksessa perinteisenä pidettyä formalistista sääntöihin keskittyvää linjaa, mutta oppikirjasta voidaan tulkita piirteitä myös funktionaalisesta kielikäsityksestä. Formalistinen kielikäsitys voidaan tulkita ennen muuta siitä, että oppikirjassa korostuu erityisesti rakenteen harjoittelu. Rakenteen harjoitteluun ohjaavissa tehtävissä kieli näyttäytyy eri rakenneosasista koostuvana kielioppisääntöjen ohjaamana mekaanisena systeeminä. Tutkimuksessa nousee myös esille oppikirjan deduktiivinen etenemistapa sääntöjen opettelemisesta tehtävien tekemiseen, kirjoitetun kielen ensisijaisuus sekä se, että oppikirjan tekstit eivät kuvaa todellista vuorovaikutusta tai tuo esille erilaisia arjessa tarvittavia tekstilajeja. Funktionaalinen kielikäsitys tulee esille erityisesti puhumaan ja kuuntelemaan ohjaavien tehtävien tavoitteissa, sillä tehtävissä tavoitteena on lopulta pyrkimys kehittää kommunikointikykyä.
Tämän tutkimuksen tavoitteena ei ole arvottaa Suomen mestari 1 -oppikirjaa tai selvittää, miten oppikirja toimii kielenoppimisen välineenä, vaan tarkastella, millainen kielikäsitys oppikirjasta voidaan tulkita. Vaikka kielenopetuksen kentällä on keskusteltu siitä, että kielikäsityksille tulisi antaa tilaa muuttua, merkittävää on, että rakenteiden ja sääntöjen opetteluun keskittyvää Suomen mestari 1 -oppikirjaa käytetään kuitenkin paljon.
Kielikäsityksellä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan teksteistä tulkittavaa kollektiivista näkemystä kielen luonteesta. Erilaisista kielikäsitysjaotteluista tässä tutkimuksessa hyödynnetään jakoa formalismiin ja funktionalismiin. Vaikka kielikäsitykset esitetään usein dikotomioina, ne eivät todellisuudessa edustu mustavalkoisina (Salo 2006: 240), ja tässä tutkimuksessa lähtöoletuksena onkin, että Suomen mestari 1 -oppikirjan kielikäsitys ei edustu puhtaasti yhdenlaisena.
Tarkastelun kohteena on Suomen mestari 1 -oppikirja kokonaisuutena, eli oppikirjan tekstit, sanasto- ja kielioppiosiot sekä tehtävät. Tutkimuksen päähuomio on kuitenkin oppikirjan tehtävissä, koska niiden voidaan katsoa ohjaavan oppijan kielellistä prosessointia hyvin paljon. Tämä oppikirjatutkimus sijoittuu tekstintutkimuksen alalle, ja oppikirjan kielikäsityksiin pureudutaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Aineistoa tarkastellaan useasta eri näkökulmasta, ja eri näkökulmien tarjoamista yksittäisistä havainnoista edetään kohti laajempaa ymmärrystä oppikirjan kielikäsityksestä. Tutkimuksessa kuvataan aineistoa, analysoidaan, millaiseen kielelliseen prosessointiin oppikirja ohjaa, ja pohditaan, mitä oppikirjan kielikäsityksestä voidaan sanoa. Oppikirjassa esiintyvien tyypillisyyksien hahmottamiseksi analyysissa tehdään joitakin lukumääräisiä havaintoja.
Tutkimuksessa selviää, että Suomen mestari 1 -oppikirja jossain määrin jatkaa S2-opetuksessa perinteisenä pidettyä formalistista sääntöihin keskittyvää linjaa, mutta oppikirjasta voidaan tulkita piirteitä myös funktionaalisesta kielikäsityksestä. Formalistinen kielikäsitys voidaan tulkita ennen muuta siitä, että oppikirjassa korostuu erityisesti rakenteen harjoittelu. Rakenteen harjoitteluun ohjaavissa tehtävissä kieli näyttäytyy eri rakenneosasista koostuvana kielioppisääntöjen ohjaamana mekaanisena systeeminä. Tutkimuksessa nousee myös esille oppikirjan deduktiivinen etenemistapa sääntöjen opettelemisesta tehtävien tekemiseen, kirjoitetun kielen ensisijaisuus sekä se, että oppikirjan tekstit eivät kuvaa todellista vuorovaikutusta tai tuo esille erilaisia arjessa tarvittavia tekstilajeja. Funktionaalinen kielikäsitys tulee esille erityisesti puhumaan ja kuuntelemaan ohjaavien tehtävien tavoitteissa, sillä tehtävissä tavoitteena on lopulta pyrkimys kehittää kommunikointikykyä.
Tämän tutkimuksen tavoitteena ei ole arvottaa Suomen mestari 1 -oppikirjaa tai selvittää, miten oppikirja toimii kielenoppimisen välineenä, vaan tarkastella, millainen kielikäsitys oppikirjasta voidaan tulkita. Vaikka kielenopetuksen kentällä on keskusteltu siitä, että kielikäsityksille tulisi antaa tilaa muuttua, merkittävää on, että rakenteiden ja sääntöjen opetteluun keskittyvää Suomen mestari 1 -oppikirjaa käytetään kuitenkin paljon.