Tasainen tulonjako - kaikkien etu? Sosioekonominen asema tulonjakoasenteiden taustalla
Piesanen, Helmi (2017)
Piesanen, Helmi
2017
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-03-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201703311391
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201703311391
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee yksilön sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä tulonjakoasenteisiin. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja tuloerot ovat olleet viime vuosikymmeninä kasvussa lähes kaikissa länsimaissa, Suomi mukaan luettuna, huolimatta siitä, että tuloeroilla on havaittu olevan negatiivia vaikutuksia yksilöiden hyvinvointiin, yhteiskuntarakenteeseen sekä talouteen. Tuloerojen kasvun voidaan katsoa johtuvan poliittisista valinnoista, ja koska suomalaiset suhtautuvat tuloeroihin pääsääntöisesti kriittisesti, eivät nämä päätökset vaikuta saaneen tukea kansalaisten enemmistöltä. Kuitenkin tuloeroille löytyy kannattajansakin ja aiemman tutkimuksen perusteella voidaan odottaa korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevien kannattavan tuloeroja muita tyypillisemmin. Onkin esitetty, että yhteiskunnan hyväosaisimmilla on enemmän vaikutusvaltaa poliittisessa päätöksenteossa, minkä vuoksi heidän äänensä voi tulla paremmin kuuluviin myös tulonjakopolitiikassa. Hypoteesinani onkin, että paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevat suomalaiset tyypillisemmin kannattavat tuloeroja. Tällöin myös toteutettu tulonjakopolitiikka saattaisi selittyä parempiosaisten suuremmalla poliittisella vaikutusvallalla.
Paikannan tuloerokeskustelun eriarvoisuuden tutkimuksen kenttään. Tuloerot voidaan nähdä yhtenä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden indikaattorina. Toteutettu tuloeropolitiikka näyttäytyy kyseenalaisena paitsi kansalaismielipiteen ja toteutetun politiikan epäsuhdan, myös tuloerojen ja eriarvoisuuden oikeudenmukaisuusvaikutusten vuoksi. Suhtautumista tulonjakoon tarkastellaan erityisesti tuloeroihin, mutta myös uudelleenjakoon suhtautumisen näkökulmasta. Suomalaisten tulonjakoasenteiden ohella kiinnostuksen kohteena on etenkin sosioekonomisten tekijöiden yhteys tulonjakoasenteisiin. Näiden tekijöiden yhteyttä asenteisiin tarkastellaan kvantitatiivisella tutkimusotteella käyttäen aineistona vuoden 2010 European Social Survey -aineiston 1878 suomalaisvastaajasta koostuvaa osa-aineistoa. Analyysimenetelmänä on lineaarinen regressioanalyysi ja tuloero- ja uudelleenjakoasenteita kuvaavat summamuuttujat muodostetaan aineistosta pääkomponenttianalyysin avulla.
Saadut tulokset ovat pääosin linjassa aiemman tutkimuksen sekä tutkimushypoteesin kanssa. Tuloeroihin suhtautumista pystytään selittämään jokseenkin hyvin sosioekonomisilla tekijöillä ja tulosten perusteella tuloeroja kannattavat muita enemmän nuoret, suurituloiset, toimeentulonsa hyväksi kokevat, opiskelijat, korkeakoulutetut, miehet, yrittäjät, vakituisessa työsuhteessa olevat ja esimiesasemassa olevat. Uudelleenjakoasenteita ei kuitenkaan voida selittää yhtä kattavasti sosioekonomisilla tekijöillä, vaikka toimeentulovaikeuksia kokevien, ei-yrittäjien, naisten ja jossain määrin kotitalouden matalien tulojenkin havaittiin ennustavan myönteisempiä uudelleenjakoasenteita. Uudelleenjakoasenteilla viitataan tässä tutkimuksessa pääkomponenttianalyysin pohjalta syntyneeseen asenneryhmittymään, joka käsittää verotus- ja sosiaalietuusasenteisiin liittyviä sekä talousliberaaleja näkemyksiä kuvaavia muuttujia.
Tuloeroasenteiden osalta tulokset siis tukevat oletusta korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevien myönteisemmästä suhtautumista tuloeroihin. Uudelleenjakoasenteita ja niihin vaikuttavia tekijöitä sen sijaan olisi hyvä tutkia enemmän luotettavamman kuvan saamiseksi. Tulokset kiinnittävät huomion niin ikään kysymykseen korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevien mahdollisesti suuremmasta poliittisesta vaikutusvallasta myös Suomessa, vaikkei liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä demokratian tilasta voidakaan tämän tutkimuksen perusteella tehdä.
Paikannan tuloerokeskustelun eriarvoisuuden tutkimuksen kenttään. Tuloerot voidaan nähdä yhtenä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden indikaattorina. Toteutettu tuloeropolitiikka näyttäytyy kyseenalaisena paitsi kansalaismielipiteen ja toteutetun politiikan epäsuhdan, myös tuloerojen ja eriarvoisuuden oikeudenmukaisuusvaikutusten vuoksi. Suhtautumista tulonjakoon tarkastellaan erityisesti tuloeroihin, mutta myös uudelleenjakoon suhtautumisen näkökulmasta. Suomalaisten tulonjakoasenteiden ohella kiinnostuksen kohteena on etenkin sosioekonomisten tekijöiden yhteys tulonjakoasenteisiin. Näiden tekijöiden yhteyttä asenteisiin tarkastellaan kvantitatiivisella tutkimusotteella käyttäen aineistona vuoden 2010 European Social Survey -aineiston 1878 suomalaisvastaajasta koostuvaa osa-aineistoa. Analyysimenetelmänä on lineaarinen regressioanalyysi ja tuloero- ja uudelleenjakoasenteita kuvaavat summamuuttujat muodostetaan aineistosta pääkomponenttianalyysin avulla.
Saadut tulokset ovat pääosin linjassa aiemman tutkimuksen sekä tutkimushypoteesin kanssa. Tuloeroihin suhtautumista pystytään selittämään jokseenkin hyvin sosioekonomisilla tekijöillä ja tulosten perusteella tuloeroja kannattavat muita enemmän nuoret, suurituloiset, toimeentulonsa hyväksi kokevat, opiskelijat, korkeakoulutetut, miehet, yrittäjät, vakituisessa työsuhteessa olevat ja esimiesasemassa olevat. Uudelleenjakoasenteita ei kuitenkaan voida selittää yhtä kattavasti sosioekonomisilla tekijöillä, vaikka toimeentulovaikeuksia kokevien, ei-yrittäjien, naisten ja jossain määrin kotitalouden matalien tulojenkin havaittiin ennustavan myönteisempiä uudelleenjakoasenteita. Uudelleenjakoasenteilla viitataan tässä tutkimuksessa pääkomponenttianalyysin pohjalta syntyneeseen asenneryhmittymään, joka käsittää verotus- ja sosiaalietuusasenteisiin liittyviä sekä talousliberaaleja näkemyksiä kuvaavia muuttujia.
Tuloeroasenteiden osalta tulokset siis tukevat oletusta korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevien myönteisemmästä suhtautumista tuloeroihin. Uudelleenjakoasenteita ja niihin vaikuttavia tekijöitä sen sijaan olisi hyvä tutkia enemmän luotettavamman kuvan saamiseksi. Tulokset kiinnittävät huomion niin ikään kysymykseen korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevien mahdollisesti suuremmasta poliittisesta vaikutusvallasta myös Suomessa, vaikkei liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä demokratian tilasta voidakaan tämän tutkimuksen perusteella tehdä.