Marssit ja manöverit, Sotilaallinen koulutus ja urheilutoiminta Ikaalisten suojeluskunnan alueella 1917-1939
Ojakoski, Arto (2017)
Ojakoski, Arto
2017
Historian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-03-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201703211322
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201703211322
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Ikaalisten suojeluskunnan sotilaallista koulutusta ja urheilutoimintaa vuosina 1917-1938. Kaksiosaisessa tutkimuskysymyksessä selvitetään, miten Ikaalisten suojeluskunta toteutti alueellaan sotilaskoulutusta ja urheilutoimintaa sekä mitä muutoksia niissä tapahtui kahdenkymmenen vuoden aikana. Tarkasteltava ajanjakso jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa käsittelee sisällissodan ja vuoden 1933 välistä ajanjaksoa ja toinen käsiteltävä ajanjakso sijoittuu vuosille 1934-1939. Toukokuussa vuonna 1934 tuli voimaan aluejärjestelmä, jolloin puolustusvoimat siirtyi alueelliseen liikekannallepanojärjestelmään ja suojeluskuntajärjestö kytkettiin tiiviimmin osaksi puolustusvoimia.
Vastaperustettu Ikaalisten Maanviljelijäin Liitto perusti maatalouslakkojen aiheuttamien levottomuuksien seurauksena Ikaalisten järjestyskunnan 25.8.1917. Säännöt oli saatu Porista Satakunnan järjestyskunnalta, joka lokakuulla otti päämääräkseen itsenäisyysajatuksen. Tämän jälkeen voitiin puhua Porin suojeluskuntapiiristä. Sisällissodassa Ikaalisissa käytiin taisteluja punaisten yrittäessä saada kauppalaa haltuunsa. Paikallisen suojeluskunnan ja apujoukkojen avulla valtausyritykset torjuttiin.
Ikaalisten Suojeluskunta liitettiin Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiiriin 1.6.1920. Toiminnan järjestämistä suojeluskunnassa haittasi pitkään paikallispäälliköiden vaihtuvuus, huonokuntoiset aseet, panosten vähäisyys sekä kunnollisen ampumaradan ja urheilukentän puute. Vasta suojeluskuntalain säätämisen jälkeen 1927 ja aluepäällikköjärjestelmän astuttua voimaan 1928 tilanne sotilaallisessa koulutuksessa ja urheilutoiminnassa alkoi kohentua. Ikaalisten suojeluskunta sai oman aluepäällikön, jonka onnistui saada laajan ja hajanaisen pitäjän kyläosastot vireään toimintaan. Aluejärjestelmä lisäsi sotilaallisen koulutuksen tarvetta, mutta suojeluskuntien selkeä tehtävä liikekannallepanon avustamisessa motivoi suojeluskuntalaisia. Harrastustuntimäärät alkoivat kohota ja vuositarkastuksiin osallistuttiin lähes täysilukuisesti. Vuosina 1928 1938 suojeluskunnan jäsenmäärä kasvoikin 110 miehestä 224 mieheen. Tutkimuksen päälähteinä on käytetty Ikaalisten suojeluskunnan asiakirjoja sekä Pohjois-Hämeen Vartio -lehden ja Ikaalinen -lehden vuosikertoja.
Vastaperustettu Ikaalisten Maanviljelijäin Liitto perusti maatalouslakkojen aiheuttamien levottomuuksien seurauksena Ikaalisten järjestyskunnan 25.8.1917. Säännöt oli saatu Porista Satakunnan järjestyskunnalta, joka lokakuulla otti päämääräkseen itsenäisyysajatuksen. Tämän jälkeen voitiin puhua Porin suojeluskuntapiiristä. Sisällissodassa Ikaalisissa käytiin taisteluja punaisten yrittäessä saada kauppalaa haltuunsa. Paikallisen suojeluskunnan ja apujoukkojen avulla valtausyritykset torjuttiin.
Ikaalisten Suojeluskunta liitettiin Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiiriin 1.6.1920. Toiminnan järjestämistä suojeluskunnassa haittasi pitkään paikallispäälliköiden vaihtuvuus, huonokuntoiset aseet, panosten vähäisyys sekä kunnollisen ampumaradan ja urheilukentän puute. Vasta suojeluskuntalain säätämisen jälkeen 1927 ja aluepäällikköjärjestelmän astuttua voimaan 1928 tilanne sotilaallisessa koulutuksessa ja urheilutoiminnassa alkoi kohentua. Ikaalisten suojeluskunta sai oman aluepäällikön, jonka onnistui saada laajan ja hajanaisen pitäjän kyläosastot vireään toimintaan. Aluejärjestelmä lisäsi sotilaallisen koulutuksen tarvetta, mutta suojeluskuntien selkeä tehtävä liikekannallepanon avustamisessa motivoi suojeluskuntalaisia. Harrastustuntimäärät alkoivat kohota ja vuositarkastuksiin osallistuttiin lähes täysilukuisesti. Vuosina 1928 1938 suojeluskunnan jäsenmäärä kasvoikin 110 miehestä 224 mieheen. Tutkimuksen päälähteinä on käytetty Ikaalisten suojeluskunnan asiakirjoja sekä Pohjois-Hämeen Vartio -lehden ja Ikaalinen -lehden vuosikertoja.