Kaikkeen saa koskea! : kohti lapsilähtöistä taidenäyttelyä.
Pöyhönen, Anni (2016)
Pöyhönen, Anni
2016
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-09-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609162276
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609162276
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on taiteellisen toimintatutkimuksen ja hermeneuttisen tutkimusotteen avulla selvittää niitä tekijöitä, jotka tekevät lapsille suunnatusta taidenäyttelystä lapsilähtöisen. Tutkimuksen aineistona on Kun yö värittää niminen lapsille suunnattu taidenäyttely, jonka tutkija on suunnitellut ja toteuttanut dialogissa yhdessä kollegansa kanssa. Taidenäyttely on vuosina 2013-2016 kiertänyt kuudessa Suomen lastenkulttuurikeskuksessa ja sen on kyseisenä aikana nähnyt yli 24 000 kävijää.
Taidenäyttelyprosessista on toimintatutkimuksen ja hermeneuttisen tutkimusotteen avulla eroteltavissa neljä sykliä, joissa tekijät ovat muokanneet näyttelyään lapsilähtöisempään suuntaan. Samalla tekijät ovat omalla toiminnallaan pyrkineet lisäämään lastenkulttuurin arvostusta ja esittelemään uusia toimintamalleja puhumalla omasta työstään taiteena ja sallimalla teoksiin koskettamisen.
Pyrkimys toimintakulttuurin muutokseen ja tutkijan työskentely tiivisti osana tutkimuksensa kohdetta tekevät tutkimusta toimintatutkimuksen. Lapsilähtöisyys, taiteellinen tutkimus, kahden taiteilijan välinen taiteellinen ja pedagoginen dialogi sekä taidekasvatuksellinen ote taiteen tekemiseen muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, jonka avulla tutkija tarkastelee prosessia ja sen vaiheita. Muutokseen tähtäävän toimintatutkimuksen neljästä syklin avulla taidenäyttelyn teokset on jaettavissa kolmeen eri luokkaa, alkuperäisiin, paranneltuihin ja uusiin. Tutkimuksessa esitellään yksi teos jokaisesta luokasta lapsilähtöisyyden kautta.
Tutkimuksesta käy ilmi, että lasten taidenäyttelyistä on mahdollista tehdä kosketuksen kestäviä. Sallimalla teoksiin koskettamisen taiteilijat ja kulttuuritalot antavat taidenäyttelyssä tilaa lapselle itselleen ja asettavat tämän teoksia arvokkaampaan asemaan, osallistujaksi ja kokijaksi. Lapsen osallisuutta vahvistamalla lapsille suunnatuista taidenäyttelyistä tulee entistä lapsilähtöisempiä ja lähestyttävämpiä.
Tutkimus tarjoaa näkökulman lapsilähtöisen taidenäyttelyn tekemiseen ehdottamalla, että lastenkulttuurin kentällä työskentelevät taiteilijat voisivat nähdä lapsille suunnatun taidenäyttelynsä dynaamisena, muutokselle alttiina olevana prosessina, jossa staattisen ja sellaisenaan pysyvän taidenäyttelyn sijaan tehtäisiin kosketusta kestäviä, osallisuuteen pyrkiviä projekteja, joissa lapsi asetetaan etusijalle.
Taidenäyttelyprosessista on toimintatutkimuksen ja hermeneuttisen tutkimusotteen avulla eroteltavissa neljä sykliä, joissa tekijät ovat muokanneet näyttelyään lapsilähtöisempään suuntaan. Samalla tekijät ovat omalla toiminnallaan pyrkineet lisäämään lastenkulttuurin arvostusta ja esittelemään uusia toimintamalleja puhumalla omasta työstään taiteena ja sallimalla teoksiin koskettamisen.
Pyrkimys toimintakulttuurin muutokseen ja tutkijan työskentely tiivisti osana tutkimuksensa kohdetta tekevät tutkimusta toimintatutkimuksen. Lapsilähtöisyys, taiteellinen tutkimus, kahden taiteilijan välinen taiteellinen ja pedagoginen dialogi sekä taidekasvatuksellinen ote taiteen tekemiseen muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, jonka avulla tutkija tarkastelee prosessia ja sen vaiheita. Muutokseen tähtäävän toimintatutkimuksen neljästä syklin avulla taidenäyttelyn teokset on jaettavissa kolmeen eri luokkaa, alkuperäisiin, paranneltuihin ja uusiin. Tutkimuksessa esitellään yksi teos jokaisesta luokasta lapsilähtöisyyden kautta.
Tutkimuksesta käy ilmi, että lasten taidenäyttelyistä on mahdollista tehdä kosketuksen kestäviä. Sallimalla teoksiin koskettamisen taiteilijat ja kulttuuritalot antavat taidenäyttelyssä tilaa lapselle itselleen ja asettavat tämän teoksia arvokkaampaan asemaan, osallistujaksi ja kokijaksi. Lapsen osallisuutta vahvistamalla lapsille suunnatuista taidenäyttelyistä tulee entistä lapsilähtöisempiä ja lähestyttävämpiä.
Tutkimus tarjoaa näkökulman lapsilähtöisen taidenäyttelyn tekemiseen ehdottamalla, että lastenkulttuurin kentällä työskentelevät taiteilijat voisivat nähdä lapsille suunnatun taidenäyttelynsä dynaamisena, muutokselle alttiina olevana prosessina, jossa staattisen ja sellaisenaan pysyvän taidenäyttelyn sijaan tehtäisiin kosketusta kestäviä, osallisuuteen pyrkiviä projekteja, joissa lapsi asetetaan etusijalle.