Sisäkorvaimplantoitujen lasten sisäkorva-anomalioiden esiintyvyys TAYS:ssa vuosina 2003-2013
Suominen, Jari-Matti (2016)
Suominen, Jari-Matti
2016
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-08-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201608112158
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201608112158
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisilla vastasyntyneillä tyypillisimmin esiintyviä sisäkorvan rakenteellisia poikkeavuuksia, sekä niiden kuulonkuntoutustuloksia. Sisäkorvalla on oleellinen merkitys kuuloaistille, joten rakennepoikkeavuudet altistavat toiminnan häiriöille.
Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettiin 78 sisäkorvaistutteen saanutta vaikeasti kuulovammaista lasta vuosina 2003-2013. Kuvantamislöydösten perusteella lapsipotilaat luokiteltiin sisäkorvan rakenteen osalta normaaleihin ja poikkeaviin. Poikkeavat löydökset luokiteltiin edelleen kuulohermon, sisäkorvan ja tasapainoelimen osalta. Poikkeavia löydöksiä oli 9 % (n = 7), mikä oli kansainväliseen noin 20 % tasoon verrattuna alhainen. Yleisin poikkeavuus aineistossamme oli kuulohermoon liittyvä.
Aiemmin anomalioiden ajateltiin olevan vasta-aihe sisäkorvaistutteille. Tulostemme mukaan sisäkorvaan rajoittuvissa rakennepoikkeavuuksissa voidaan saavuttaa hyviä kuulotuloksia, vaikkakin heikompia kuin normaali rakenteisissa tapauksissa. Jos kuulohermo on merkittävästi kaventunut, ennustaa se heikompia tuloksia. Normaali kuulohermo ei kuitenkaan tulostemme perusteella automaattisesti johtanut parempiin kuulotuloksiin.
Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettiin 78 sisäkorvaistutteen saanutta vaikeasti kuulovammaista lasta vuosina 2003-2013. Kuvantamislöydösten perusteella lapsipotilaat luokiteltiin sisäkorvan rakenteen osalta normaaleihin ja poikkeaviin. Poikkeavat löydökset luokiteltiin edelleen kuulohermon, sisäkorvan ja tasapainoelimen osalta. Poikkeavia löydöksiä oli 9 % (n = 7), mikä oli kansainväliseen noin 20 % tasoon verrattuna alhainen. Yleisin poikkeavuus aineistossamme oli kuulohermoon liittyvä.
Aiemmin anomalioiden ajateltiin olevan vasta-aihe sisäkorvaistutteille. Tulostemme mukaan sisäkorvaan rajoittuvissa rakennepoikkeavuuksissa voidaan saavuttaa hyviä kuulotuloksia, vaikkakin heikompia kuin normaali rakenteisissa tapauksissa. Jos kuulohermo on merkittävästi kaventunut, ennustaa se heikompia tuloksia. Normaali kuulohermo ei kuitenkaan tulostemme perusteella automaattisesti johtanut parempiin kuulotuloksiin.