From witches and whispering vampires to obese detectives - constructing normality through abnormality in John Dickson Carr's Gideon Fell series
Palmen, Taneli (2016)
Palmen, Taneli
2016
Englannin kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in English Language, Literature and Translation
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606292050
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606292050
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee normaaliuden käsitteen rakentumista epänormaaliin käyttäytymiseen verrattuna kirjailija John Dickson Carrin Tohtori Gideon Fell -dekkarisarjan neljässä valikoidussa romaanissa. Analysoitavina sarjan romaaneista ovat Vääntynyt Sarana (1938), Kuiskaava kuolema (1946), The Sleeping Sphinx (1947) sekä The House at Satan's Elbow (1965). Romaaneissa esiintyviä hahmoja sekä heidän käytöstään tutkitaan poikkeavuuteen ja vammaisuuteen keskittyvien teorioiden kautta. Lisäksi hahmoja analysoidaan dekkarin lajityypille ominaisten ominaisuuksien kautta.
Kirjojen kirjoittamisen aikoina 1930-luvulta 1960-luvulle Britanniassa oli meneillään monia muutoksia, erityisesti psykologian ja psykoanalyysin merkitykset korostuivat aiempaa enemmän ihmisten pyrkiessä määrittelemään normaaliutta ja poikkeavuutta yhteiskunnassa. Varsinkin toisen maailmansodan jälkeen psykoseksuaalisten poikkeavuuksien tärkeys normaaliuden määrittelemisessä korostui ja tämä näkyy myös Tohtori Fell -sarjassa.
Romaaneissa esiintyvät hahmot noudattavat suhteellisen tarkasti dekkarikirjallisuuden lajityypin arkkityypeille ominaisia piirteitä. Liikuntavammaista päähenkilöä, Gideon Felliä, avustaa jokaisessa tarinassa romaanin varsinainen päähenkilö ja fokalisoija, niin sanottu Watson-hahmo. Watson-hahmot kirjoissa toimivat samalla lukijalle tärkeinä samaistuttavina henkilöinä, joiden kautta lukijalle avautuu kirjojen luokkayhteiskunnan ajatusmaailma sekä käsitykset normaalista käytöksestä. Rikolliset ja uhrit romaaneissa puolestaan edustavat kukin omalla tavallaan epänormaaliutta tai epänormaalia käytöstä kirjojen kuvaamassa yhteiskunnassa.
Hahmojen poikkeavuudet koetaan tuomittavina jos kyseessä on rikollinen tai niitä pyritään ymmärtämään jos poikkeavuus johtuu esimerkiksi jonkinlaisesta henkisestä häiriöstä tai vammasta. Nämä viimeksi mainitut hahmot, jotka kirjojen kuvaama yhteiskunta käsittää poikkeavina, Fell pyrkiikin liittämään takaisin yhteiskuntaan sellaisina kuin he jo ovat. Tutkielma väittää, että Fellin hahmon kautta romaanit yrittävät ajalle epätyypillisesti lisätä ymmärrystä psykoseksuaalisesti poikkeavia kohtaan.
Kirjojen kirjoittamisen aikoina 1930-luvulta 1960-luvulle Britanniassa oli meneillään monia muutoksia, erityisesti psykologian ja psykoanalyysin merkitykset korostuivat aiempaa enemmän ihmisten pyrkiessä määrittelemään normaaliutta ja poikkeavuutta yhteiskunnassa. Varsinkin toisen maailmansodan jälkeen psykoseksuaalisten poikkeavuuksien tärkeys normaaliuden määrittelemisessä korostui ja tämä näkyy myös Tohtori Fell -sarjassa.
Romaaneissa esiintyvät hahmot noudattavat suhteellisen tarkasti dekkarikirjallisuuden lajityypin arkkityypeille ominaisia piirteitä. Liikuntavammaista päähenkilöä, Gideon Felliä, avustaa jokaisessa tarinassa romaanin varsinainen päähenkilö ja fokalisoija, niin sanottu Watson-hahmo. Watson-hahmot kirjoissa toimivat samalla lukijalle tärkeinä samaistuttavina henkilöinä, joiden kautta lukijalle avautuu kirjojen luokkayhteiskunnan ajatusmaailma sekä käsitykset normaalista käytöksestä. Rikolliset ja uhrit romaaneissa puolestaan edustavat kukin omalla tavallaan epänormaaliutta tai epänormaalia käytöstä kirjojen kuvaamassa yhteiskunnassa.
Hahmojen poikkeavuudet koetaan tuomittavina jos kyseessä on rikollinen tai niitä pyritään ymmärtämään jos poikkeavuus johtuu esimerkiksi jonkinlaisesta henkisestä häiriöstä tai vammasta. Nämä viimeksi mainitut hahmot, jotka kirjojen kuvaama yhteiskunta käsittää poikkeavina, Fell pyrkiikin liittämään takaisin yhteiskuntaan sellaisina kuin he jo ovat. Tutkielma väittää, että Fellin hahmon kautta romaanit yrittävät ajalle epätyypillisesti lisätä ymmärrystä psykoseksuaalisesti poikkeavia kohtaan.