"I think it s just interesting to be able to communicate using foreign language" : Survey study on the learner beliefs of Finnish upper secondary students and their English oral skills
Hämäläinen, Johanna (2016)
Hämäläinen, Johanna
2016
Englannin kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in English Language, Literature and Translation
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606101888
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606101888
Tiivistelmä
Tutkimuksessa on tutkittu lukiolaisten uskomuksia, jotka liittyvät englannin kielen puhumiseen ja suulliseen kielitaitoon. Aiemmat tutkimukset kielitieteen alalta ovat osoittaneet oppilasuskomuksien vaikuttavan oppimistuloksiin, ja näin ollen uskomuksien tutkiminen on tärkeää, jotta uskomusten mahdolliset vaikutukset voidaan ottaa huomioon opetustyön suunnittelussa ja kehittämisessä. Suullisen kielitaidon merkitystä osana kielenhallintaa on tuotu esille jo useamman vuosikymmenen ajan, mutta mielikuva suomalaisista arkoina ja ujoina kommunikoijina on edelleen vahva. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vastaako tuo yleismielikuva nykynuorten käsitystä heistä itsestään kielenkäyttäjinä.
Tutkimuksen keskeisimpänä tavoitteena oli selvittää, millaisia uskomuksia lukioikäisillä oppilailla on liittyen englannin suulliseen kielitaitoon. Tarkemmin tutkimuksessa selvitettiin, mitä kielenhallinnan taitoja oppilaat pitivät tärkeinä suullisen kielitaidon osalta. Lisäksi oppilaita pyydettiin analysoimaan omaa englannin kielen suullista kielitaitoaan nimeämällä omat vahvuutensa ja mahdolliset heikkoutensa englannin kielen puhujina. Koska tutkimus pyrkii toimimaan tuottamaan opetustyön suunnittelun kannalta hyödyllistä tietoa, tutkimuksen tavoitteisiin kuului myös selvittää oppilaiden mielipiteitä opetussuunnitelmassa annetuista tavoitteista englannin suullisen kielitaidon oppimisen osalta.
Tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksena ja siihen osallistui 48 lukion toisen vuosiluokan oppilasta. Kysely on yhdistelmä kysymyksiä, joihin on annettu valmiit vastausvaihtoehdot ja kysymyksiä, joihin vastaajat ovat voineet vastata vapaasti käyttäen omia sanojaan. Kyselyyn vastasi saman päivän aikana kahden eri ryhmän oppilaita ja molemmat ryhmät ohjeistettiin samalla tavoin kyselyyn vastaamista varten. Tutkimukseen vastanneet oppilaat olivat kaikki 17 19 vuotiaita, ja osallistujien sukupuolijakauma oli tasainen.
Tulokset paljastivat, että oppilaat arvostavat suullisen kielitaidon osalta erityisesti hyvää kommunikointitaitoa. Sanastohallinta ja ääntämys nähtiin olennaisina osina hyvää suullista kielitaitoa. Vastaajat kokivat englannin kielen puhujina omaavansa erityisesti hyvät kommunikointitaidot, mutta halusivat parantaa sanastonhallintaansa ja ääntämystään. Kyselyn viimeisen osion vastaukset paljastivat, että oppilaat kokivat opetussuunnitelmassa heille asetetut tavoitteet kohtuullisina mutta että he vähentäisivät englannin kielen opetuksen kielioppipainotteisuutta.
Tulosten analysointi osoitti, että vastaajat oli mahdollista jaotella kolmeen eri puhujakategoriaan sen perusteella, millaisia uskomuksia heillä oli omista taidoistaan englannin kielen puhujina. Suurin osa vastaajista sijoittui kategoriaan, jossa vastaajilla on positiivinen kuva itsestään englannin kielen puhujina. Toiseksi suurin vastaajaryhmä muodostui epävarmoista vastaajista, ja selvästi pienin osuus vastaajista sijoittui negatiivisten ryhmään. Korrelaatiosuhteita tutkittaessa selvisi, että suurin osa positiivisten ryhmästä koostui miespuolisista vastaajista. Vastaajan arvosana ei suoraan määritellyt mihin ryhmään vastaaja sijoittui: hyvän arvosanan saaneet saattoivat olla 'epävarmoja' ja keskitason arvosanan saaneilla saattoi olla positiivisia uskomuksia suullisista kielitaidoistaan. Englannista oppiaineena nauttivat oppilaat olivat muita tyytyväisimpiä taitoihinsa. Se, käyttikö vastaaja englannin kieltä aktiivisesti koulun ulkopuolella, ei vaikuttanut siihen, sijoittuiko vastaaja positiivisiin vai epävarmoihin , mutta oli selvää, että negatiiviseen ryhmään kuuluvat vastaajat käyttävät englantia muita vastaajia harvemmin koulun ulkopuolella.
Tutkimuksen keskeisimpänä tavoitteena oli selvittää, millaisia uskomuksia lukioikäisillä oppilailla on liittyen englannin suulliseen kielitaitoon. Tarkemmin tutkimuksessa selvitettiin, mitä kielenhallinnan taitoja oppilaat pitivät tärkeinä suullisen kielitaidon osalta. Lisäksi oppilaita pyydettiin analysoimaan omaa englannin kielen suullista kielitaitoaan nimeämällä omat vahvuutensa ja mahdolliset heikkoutensa englannin kielen puhujina. Koska tutkimus pyrkii toimimaan tuottamaan opetustyön suunnittelun kannalta hyödyllistä tietoa, tutkimuksen tavoitteisiin kuului myös selvittää oppilaiden mielipiteitä opetussuunnitelmassa annetuista tavoitteista englannin suullisen kielitaidon oppimisen osalta.
Tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksena ja siihen osallistui 48 lukion toisen vuosiluokan oppilasta. Kysely on yhdistelmä kysymyksiä, joihin on annettu valmiit vastausvaihtoehdot ja kysymyksiä, joihin vastaajat ovat voineet vastata vapaasti käyttäen omia sanojaan. Kyselyyn vastasi saman päivän aikana kahden eri ryhmän oppilaita ja molemmat ryhmät ohjeistettiin samalla tavoin kyselyyn vastaamista varten. Tutkimukseen vastanneet oppilaat olivat kaikki 17 19 vuotiaita, ja osallistujien sukupuolijakauma oli tasainen.
Tulokset paljastivat, että oppilaat arvostavat suullisen kielitaidon osalta erityisesti hyvää kommunikointitaitoa. Sanastohallinta ja ääntämys nähtiin olennaisina osina hyvää suullista kielitaitoa. Vastaajat kokivat englannin kielen puhujina omaavansa erityisesti hyvät kommunikointitaidot, mutta halusivat parantaa sanastonhallintaansa ja ääntämystään. Kyselyn viimeisen osion vastaukset paljastivat, että oppilaat kokivat opetussuunnitelmassa heille asetetut tavoitteet kohtuullisina mutta että he vähentäisivät englannin kielen opetuksen kielioppipainotteisuutta.
Tulosten analysointi osoitti, että vastaajat oli mahdollista jaotella kolmeen eri puhujakategoriaan sen perusteella, millaisia uskomuksia heillä oli omista taidoistaan englannin kielen puhujina. Suurin osa vastaajista sijoittui kategoriaan, jossa vastaajilla on positiivinen kuva itsestään englannin kielen puhujina. Toiseksi suurin vastaajaryhmä muodostui epävarmoista vastaajista, ja selvästi pienin osuus vastaajista sijoittui negatiivisten ryhmään. Korrelaatiosuhteita tutkittaessa selvisi, että suurin osa positiivisten ryhmästä koostui miespuolisista vastaajista. Vastaajan arvosana ei suoraan määritellyt mihin ryhmään vastaaja sijoittui: hyvän arvosanan saaneet saattoivat olla 'epävarmoja' ja keskitason arvosanan saaneilla saattoi olla positiivisia uskomuksia suullisista kielitaidoistaan. Englannista oppiaineena nauttivat oppilaat olivat muita tyytyväisimpiä taitoihinsa. Se, käyttikö vastaaja englannin kieltä aktiivisesti koulun ulkopuolella, ei vaikuttanut siihen, sijoittuiko vastaaja positiivisiin vai epävarmoihin , mutta oli selvää, että negatiiviseen ryhmään kuuluvat vastaajat käyttävät englantia muita vastaajia harvemmin koulun ulkopuolella.