Viranomaisten välinen tietojen vaihto sosiaalihuollon moniammatillisessa yhteistyössä
Reipas, Jenni (2016)
Reipas, Jenni
2016
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606021741
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606021741
Tiivistelmä
Viranomaisten välistä yhteistyötä on korostettu viranomaistoiminnassa jo pitkään. Myös sosiaalihuollossa tehdään yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, jotta voidaan tarjota asiakkaalle hänen tarvitsemiaan palveluja monipuolisesti ja tarpeen vaatiessa yli hallinnonalojen rajojen. Tarkoituksena on huomioida asiakas mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tämän vuoksi sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) on säädetty moniammatillisesta yhteistyöstä. Säännöksen avulla halutaan korostaa yhteistyön merkitystä. Moniammatillisen yhteistyön edellytyksenä on tietojen vaihdon mahdollisuus ja tällöin korostuvat tietosuoja ja salassapitokysymykset.
Tutkimus on oikeusdogmaattinen ja sen pääpaino on voimassa olevan lainsäädännön systematisoinnissa. Tutkimustehtävänä on selvittää, millä edellytyksillä tietoja voidaan vaihtaa julkisen sosiaalihuollon moniammatillisessa yhteistyössä. Tutkimus tarkastelee lainsäädäntöä salassapitoon ja tietojen luovutukseen liittyen ja pyrkii jäsentämään niihin liittyviä normeja. Keskeisimmät lait näiltä osin ovat henkilötietolaki (523/1999), laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) ja laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000). Merkitystä on myös perustuslailla (731/1999).
Salassapitosäännökset turvaavat yksityiselämän suojaa ja itsemääräämisoikeutta ja siten myös sosiaalihuollon palvelun onnistumista. Sosiaalihuollon asiakastiedot ovat lähtökohtaisesti kaikki salassa pidettäviä. Salassapidosta poikkeamisen perusteena voi olla asiakkaan suostumus tai lain nimenomainen säännös. Sosiaalihuollon viranomaisten tiedonsaantioikeus on poikkeuksellisen laaja, sillä he voivat salassapitosäännösten estämättä saada muilta viranomaisilta tarvitsemansa tiedot tehtävänsä hoitamiseksi.
Sosiaalihuollolla on monia yhteistyötahoja, joten myös salassapitoa ja tietojen vaihtoa koskevaa erityislainsäädäntöä on runsaasti. Jokainen viranomainen toimii aina oman erityislainsäädäntönsä mukaan. Tällöin esiin voi nousta ristiriitoja esimerkiksi tietojen luovutuksen velvoittavuuteen liittyen. Tutkimuksessa esimerkkiviranomaisina on tarkasteltu terveydenhuoltoa ja opetusviranomaisia.
Tutkimus on oikeusdogmaattinen ja sen pääpaino on voimassa olevan lainsäädännön systematisoinnissa. Tutkimustehtävänä on selvittää, millä edellytyksillä tietoja voidaan vaihtaa julkisen sosiaalihuollon moniammatillisessa yhteistyössä. Tutkimus tarkastelee lainsäädäntöä salassapitoon ja tietojen luovutukseen liittyen ja pyrkii jäsentämään niihin liittyviä normeja. Keskeisimmät lait näiltä osin ovat henkilötietolaki (523/1999), laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) ja laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000). Merkitystä on myös perustuslailla (731/1999).
Salassapitosäännökset turvaavat yksityiselämän suojaa ja itsemääräämisoikeutta ja siten myös sosiaalihuollon palvelun onnistumista. Sosiaalihuollon asiakastiedot ovat lähtökohtaisesti kaikki salassa pidettäviä. Salassapidosta poikkeamisen perusteena voi olla asiakkaan suostumus tai lain nimenomainen säännös. Sosiaalihuollon viranomaisten tiedonsaantioikeus on poikkeuksellisen laaja, sillä he voivat salassapitosäännösten estämättä saada muilta viranomaisilta tarvitsemansa tiedot tehtävänsä hoitamiseksi.
Sosiaalihuollolla on monia yhteistyötahoja, joten myös salassapitoa ja tietojen vaihtoa koskevaa erityislainsäädäntöä on runsaasti. Jokainen viranomainen toimii aina oman erityislainsäädäntönsä mukaan. Tällöin esiin voi nousta ristiriitoja esimerkiksi tietojen luovutuksen velvoittavuuteen liittyen. Tutkimuksessa esimerkkiviranomaisina on tarkasteltu terveydenhuoltoa ja opetusviranomaisia.