Yhdeksäsluokkalaiset kielioppikategorioiden välisten suhteiden hahmottajina
Nieminen, Eeva (2016)
Nieminen, Eeva
2016
Suomen kielen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605161574
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605161574
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan yläkoulun yhdeksännen luokan oppilaiden äidinkielen kieliopin hallintaa sanaluokkien, lauseenjäsenten ja sijamuotojen osalta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yhdeksäsluokkalaiset hahmottavat eri kielioppikategorioiden välisiä suhteita ja miten he osaavat tunnistaa, nimetä ja käyttää kategorioiden keskeisiä käsitteitä. Tutkimusaineisto kerättiin eräästä yläkoulusta joulukuussa 2015. Aineiston keruussa käytettiin itse kehitettyä tehtävälomaketta, joka sisälsi sanaluokkiin, lauseenjäseniin ja sijamuotoihin liittyviä tehtäviä. Tehtäviä ratkaistiin kolmen hengen pienryhmissä tehtävistä yhdessä keskustellen. Tutkimusta varten ryhmäkeskustelut kuvattiin ja kuvatut videot litteroitiin. Tutkielman tutkimusaineistona toimivat pienryhmien täyttämät kirjalliset tehtävälomakkeet ja ryhmäkeskusteluvideoista litteroitu materiaali. Aineiston keruussa oppilaita ohjattiin kielentämään ajatteluaan, jotta ajatukset ja näkemykset oppilaiden hahmottamasta kieliopin kentästä tulisivat syvällisemmin näkyviksi.
Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen ja sen teoreettisena viitekehyksenä nojaudutaan kieliopin kouluopetukseen. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyyttisin menetelmin niin, että kirjallisia vastauksia pyrittiin selittämään suullisen litteroidun aineiston avulla.
Aineiston analyysin avulla selvitettiin tutkimukseen osallistuneiden oppilaiden käsityksiä kielioppikategorioista ja niiden välisistä suhteista. Oppilaat osasivat tunnistaa ja nimetä sanaluokkien ja lauseenjäsenten keskeisimmät käsitteet eivätkä sekoittaneet kategorioiden termejä keskenään. Kielioppikategoriat esittäytyivät oppilaiden ajatuksissa kuitenkin vajaina, eikä kategorioiden välillä nähty yhteyksiä. Lauseenjäsenten nimeäminen perustui pitkälti semanttisiin määritelmiin eikä morfologisia perusteita lauseenjäsennykselle tuotu ilmi. Oppilaat eivät olleet tottuneet kuvailemaan suullisesti omia ajatteluprosessejaan, mutta kielentäminen työtapana esittäytyi tehokkaana keinona nähdä syvemmälle oppilaan käsityksiin kieliopista. Lisäksi keskusteleva oppimistyyli ja pienryhmien työskentely näyttäytyivät hyödyllisenä tapana käsitellä kielioppia. Kieliopin kategorioista keskusteleminen auttoi oppilaita rakentamaan ja jäsentämään tietoa kielestä ja tuotti myös parempia osaamistuloksia.
Tuloksista nousee tarve nostaa keskeisten kielioppikategorioiden väliset yhteydet konkreettisemmin esille koulukieliopin opetuksessa. Kieliopin osa-alue esittäytyisi oppilaille ehjempänä kokonaisuutena, jos opeteltavan sisällön yhteys toiseen kategoriaan osoitettaisiin selkeämmin. Lisäksi kielentämistä ja keskustelevaa oppimistyyliä tulee jatkossa soveltaa pidemmälle kieliopin opetuksessa.
Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen ja sen teoreettisena viitekehyksenä nojaudutaan kieliopin kouluopetukseen. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyyttisin menetelmin niin, että kirjallisia vastauksia pyrittiin selittämään suullisen litteroidun aineiston avulla.
Aineiston analyysin avulla selvitettiin tutkimukseen osallistuneiden oppilaiden käsityksiä kielioppikategorioista ja niiden välisistä suhteista. Oppilaat osasivat tunnistaa ja nimetä sanaluokkien ja lauseenjäsenten keskeisimmät käsitteet eivätkä sekoittaneet kategorioiden termejä keskenään. Kielioppikategoriat esittäytyivät oppilaiden ajatuksissa kuitenkin vajaina, eikä kategorioiden välillä nähty yhteyksiä. Lauseenjäsenten nimeäminen perustui pitkälti semanttisiin määritelmiin eikä morfologisia perusteita lauseenjäsennykselle tuotu ilmi. Oppilaat eivät olleet tottuneet kuvailemaan suullisesti omia ajatteluprosessejaan, mutta kielentäminen työtapana esittäytyi tehokkaana keinona nähdä syvemmälle oppilaan käsityksiin kieliopista. Lisäksi keskusteleva oppimistyyli ja pienryhmien työskentely näyttäytyivät hyödyllisenä tapana käsitellä kielioppia. Kieliopin kategorioista keskusteleminen auttoi oppilaita rakentamaan ja jäsentämään tietoa kielestä ja tuotti myös parempia osaamistuloksia.
Tuloksista nousee tarve nostaa keskeisten kielioppikategorioiden väliset yhteydet konkreettisemmin esille koulukieliopin opetuksessa. Kieliopin osa-alue esittäytyisi oppilaille ehjempänä kokonaisuutena, jos opeteltavan sisällön yhteys toiseen kategoriaan osoitettaisiin selkeämmin. Lisäksi kielentämistä ja keskustelevaa oppimistyyliä tulee jatkossa soveltaa pidemmälle kieliopin opetuksessa.