Mündliche Fehler und ihre Korrektur. Wie werden Fehler im Fremdsprachenunterricht mündlich korrigiert?
Palmu, Jenna (2016)
Palmu, Jenna
2016
Saksan kielen, kulttuurin ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in German Language, Culture and Translation
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-04-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604151424
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604151424
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on suullinen virheenkorjaus, eli miten virheitä korjataan suullisesti vieraan kielen opetuksessa. Virheenkorjaus on tärkeä osa vieraankielen opetusta, koska virheet kuuluvat olennaisena osana oppimiseen ja ne antavat tietoa oppimisen kulusta sekä opettajille että oppilaille. Työni tavoitteena on selvittää, mitä suullinen virheenkorjaus on, mitä siihen kuuluu, millaisia virheitä kieltenoppimisessa tehdään, miten ne korjataan suullisesti ja onko suullisessa virheenkorjauksessa löydettävissä jokin tietty kaava, jota korjaustilanteet noudattavat.
Työni teoreettisessa osassa määrittelen virhekäsitteen ja erittelen erilaisia virhetyyppejä, joista työni empiirisen osuuden kannalta tärkein osio on virheet kielen eri tasoilla. Erittelen myös mahdollisia virheiden taustalla olevia syitä, joiden ymmärtäminen on kielenoppimisen kannalta tärkeää. Teoriaosassa käsittelen myös virheanalyysia, sen historiaa ja tutkimusmenetelmiä.
Suullisessa virheenkorjauksessa käytetään kahta erilaista tutkimustapaa: deskriptiivisesti suuntautunutta tutkimusta ja tutkimusta virheenkorjauksen vaikutuksesta. Näistä kahdesta minun työni on deskriptiivisesti suuntautunut. Ennen työn empiiristä osuutta esittelen myös suullisen virheenkorjauksen metodit ja omat ainestonkeräys- ja analyysimenetelmäni, jotka ovat opetustuntien tarkkailu ja keskusteluanalyysi.
Materiaalini keräsin suomalaisessa lukiossa, jossa tarkkailin neljää viimeisen vuoden opiskelijaa ja heidän opettajaansa kahdeksan oppitunnin ajan. Nauhoitin oppitunnit videokameran avulla ja litteroin oppitunneista tutkimukseni kannalta oleelliset kohdat. Näistä litteroinneista valitsin yhteensä kaksikymmentäkolme sellaista esimerkkiä, jotka tarjoavat mahdollisimman laajan kuvan suullisesta virheenkorjauksesta vieraankielenopetuksessa.
Käsittelen näitä kahtakymmentäkolmea esimerkkiä suullisen virheenkorjauksen kannalta oleellisten kysymysten avulla: kuka korjaa, mitä, ketä, miten ja milloin korjataan. Esimerkeistä käy ilmi, että kielioppivirheitä tehdään eniten, mutta muunkinlaisia virheitä esiintyy. Monenlaisia korjausmenetelmiä ja -keinoja käytetään, mutta myös eräänlainen virheenkorjauskaava on löydettävissä. Nämä esittelen vielä tarkemmin erikseen tuloksissa ennen työni loppusanoja.
Työni teoreettisessa osassa määrittelen virhekäsitteen ja erittelen erilaisia virhetyyppejä, joista työni empiirisen osuuden kannalta tärkein osio on virheet kielen eri tasoilla. Erittelen myös mahdollisia virheiden taustalla olevia syitä, joiden ymmärtäminen on kielenoppimisen kannalta tärkeää. Teoriaosassa käsittelen myös virheanalyysia, sen historiaa ja tutkimusmenetelmiä.
Suullisessa virheenkorjauksessa käytetään kahta erilaista tutkimustapaa: deskriptiivisesti suuntautunutta tutkimusta ja tutkimusta virheenkorjauksen vaikutuksesta. Näistä kahdesta minun työni on deskriptiivisesti suuntautunut. Ennen työn empiiristä osuutta esittelen myös suullisen virheenkorjauksen metodit ja omat ainestonkeräys- ja analyysimenetelmäni, jotka ovat opetustuntien tarkkailu ja keskusteluanalyysi.
Materiaalini keräsin suomalaisessa lukiossa, jossa tarkkailin neljää viimeisen vuoden opiskelijaa ja heidän opettajaansa kahdeksan oppitunnin ajan. Nauhoitin oppitunnit videokameran avulla ja litteroin oppitunneista tutkimukseni kannalta oleelliset kohdat. Näistä litteroinneista valitsin yhteensä kaksikymmentäkolme sellaista esimerkkiä, jotka tarjoavat mahdollisimman laajan kuvan suullisesta virheenkorjauksesta vieraankielenopetuksessa.
Käsittelen näitä kahtakymmentäkolmea esimerkkiä suullisen virheenkorjauksen kannalta oleellisten kysymysten avulla: kuka korjaa, mitä, ketä, miten ja milloin korjataan. Esimerkeistä käy ilmi, että kielioppivirheitä tehdään eniten, mutta muunkinlaisia virheitä esiintyy. Monenlaisia korjausmenetelmiä ja -keinoja käytetään, mutta myös eräänlainen virheenkorjauskaava on löydettävissä. Nämä esittelen vielä tarkemmin erikseen tuloksissa ennen työni loppusanoja.