Kehitysvammapalvelut osallisuuden vahvistajana Pirkanmaalla
Nikula, Saila (2016)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Nikula, Saila
2016
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
Hyväksymispäivämäärä
2016-04-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604111407
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604111407
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on arvioida keskikokoisen kunnan kehitysvammapalveluja Pirkanmaalla. Tutkielma toteutettiin haastattelemalla kuutta täysi-ikäistä kehitysvammapalvelujen käyttäjää yhdessä Pirkanmaan kunnassa. Haastateltavat valittiin edustamaan koko aikuisten käyttäjien joukkoa, johon kuului 50 henkilöä. Informantteja haastateltiin teemahaastattelun keinoin kuudesta elämänalueesta: itsemääräämisestä, asumisesta, toimeentulosta, elämänsuunnittelusta, tuesta ja osallisuudesta yhteisöön. Teema-alueet ovat englantilaisen kehitysvammaisten palveluiden uudistajan Simon Duffyn kuusi avainta kansalaisuuteen.
Karkeana johtopäätöksenä voidaan sanoa, että mitä paremmat kommunikointi ja elämänhallintataidot informantilla oli, sitä paremmin itsemäärääminen toteutui ja sitä osattiin tukea hyvin. Asuminen oli turvallista ja informantit kokivat kotinsa omakseen. Toimeentulo koettiin riittäväksi. Elämänsuunnittelu toteutui parhaiten hyvät kommunikointikeinot omaavilla ja vähiten tukea tarvitsevilla. Haastateltavat saivat hyvin tukea, paitsi eniten tukea tarvitsevat olisivat kaivanneet tukea enemmän itsemääräämisen ja elämänsuunnittelun toteutumiseen. Osallisuutta kunnassa oli tuettu järjestöjen kautta ja myös omat lapsuuden perheet olivat tukeneet osallisuuteen. Eväät osallisuuteen oli saatu jo lapsuudessa. Jatkotutkimusaiheena olisi mielekästä tutkia vaikeimmin kehitysvammaisten tai kaikkien vaikeimmin vammaisten itsemääräämisoikeuden toteutumista.
Karkeana johtopäätöksenä voidaan sanoa, että mitä paremmat kommunikointi ja elämänhallintataidot informantilla oli, sitä paremmin itsemäärääminen toteutui ja sitä osattiin tukea hyvin. Asuminen oli turvallista ja informantit kokivat kotinsa omakseen. Toimeentulo koettiin riittäväksi. Elämänsuunnittelu toteutui parhaiten hyvät kommunikointikeinot omaavilla ja vähiten tukea tarvitsevilla. Haastateltavat saivat hyvin tukea, paitsi eniten tukea tarvitsevat olisivat kaivanneet tukea enemmän itsemääräämisen ja elämänsuunnittelun toteutumiseen. Osallisuutta kunnassa oli tuettu järjestöjen kautta ja myös omat lapsuuden perheet olivat tukeneet osallisuuteen. Eväät osallisuuteen oli saatu jo lapsuudessa. Jatkotutkimusaiheena olisi mielekästä tutkia vaikeimmin kehitysvammaisten tai kaikkien vaikeimmin vammaisten itsemääräämisoikeuden toteutumista.