Kolmas sektori kumppanina turvallisuusverkostossa
Perttula, Jouni (2016)
Perttula, Jouni
2016
Turvallisuushallinnon maisteriohjelma - Master's Programme in Security Administration
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-03-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603221352
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603221352
Tiivistelmä
Turvallisuuden parantaminen edellyttää koordinoitua yhteistoimintaa kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kolmannen sektorin roolia alueellisessa turvallisuustyössä ja osana turvallisuustoimijoiden yhteistyöverkostoa. Tarkoituksena on selvittää, miten kolmannen sektorin toimijoiden kykyjä, taitoja ja osaamista voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin paikallisessa turvallisuustyössä sekä myös sitä, minkälainen rooli heillä voisi olla osana turvallisuusverkostoa. Kunnianhimoinen tavoite on ollut myös saada kolmannen sektorin toimijat tiiviimmin mukaan alueelliseen yhteistyöhön käytännön tasolla. Kolmannen sektorin merkittävää roolia korostetaan usein juhlapuheissa, mutta käytännön taso yhteistyö on usein vain henkilökohtaisiin suhteisiin ja satunnaisuuteen perustuvaa. Perinteisen mallin tilalle pitäisi saada aitoon kumppanuuteen perustuva yhteistyösuhde. Koska yhteistyö tapahtuu tulevaisuudessa entistä enemmän verkostoissa, nostan tutkimuksessa esille myös keskeisiä verkoston toimivuuden elementtejä.
Tutkimuksen tutkimusote on toiminnallinen ja kvalitatiivinen. Tutkimusaineistoa on koottu muun muassa järjestötoimijoille suunnatuista teemahaastatteluista, Pirkanmaan Turvallisuusklusterin ohjausryhmän jäsenille suunnatuista kyselystä sekä erilaisista tutkimushankkeen aikana järjestetyistä tapahtumista. Merkittävässä roolissa on ollut myös Pirkanmaan Turvallisuusklusterin yhteyteen perustettu kolmannen sektorin osaamisverkosto ja sen kokoontumisista saadut ideat ja ajatukset.
Tutkimus rakentuu siten, että käsittelen ensimmäisenä olevan johdantoluvun jälkeen tutkimuksen toteuttamista, tutkimustehtävää ja -menetelmiä. Luvussa kolme otan käsittelyyn verkostoyhteistyön ja kumppanuuden keskeisiä elementtejä. Luvussa neljä tarkastelen kirjallisuuden ja aiempien tutkimusten pohjalta kolmatta sektoria ja sen tähänastista roolia turvallisuusyhteistyössä. Tulosluvussa viisi kokoan tulokset yhteen tutkimuskysymyksittäin aiemman haastattelututkimukseni ja tämän tutkimuksen tulosten pohjalta otsikolla "Tutkimuksen tulokset kolmas sektori kumppanina turvallisuusverkostossa". Luvussa kuusi on johtopäätökset, jonka lopuksi olen pohtinut tuloksia sekä verrannut tutkimuksen tuloksia teoreettiseen viitekehykseen ja aiemmin tehtyihin niin kansallisiin kuin kansainvälisiinkin tutkimuksiin.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että kolmannen sektorin toimijoissa on useita järjestöjä, jotka voivat olla monin eri tavoin mukana niin arjen turvallisuuden tekijöinä, kuin turvallisuuden kehittämistyössäkin. Kolmas sektori voi olla merkittävä kumppani osana laajaa turvallisuusyhteistyötä. Kolmannen sektorin odotetaan tuovan mukanaan virkistävää arvopohjaista toisin ajattelua ja rakentavaa kyseenalaistamista. Osallistumisen uskotaan tuovan mukanaan uusia näkökulmia, rakentavaa kritiikkiä, lisäävän verkottumista entisestään ja tuovan sitä kautta uusia resursseja turvallisuuden parantamiseen mahdollistaen näin entistä laajapohjaisemman turvallisuusyhteistyön.
Voimien yhdistäminen edellyttää koordinoitua, suunnitelmallista ja säännöllistä yhteistyötä. Positiivinen asia on se, että yhteistyön kehittämiselle tuntuu olevan tarpeen lisäksi myös yhteinen tahtotila, mikä onkin yhdessä tekemisen välttämätön edellytys. Yhteistyön tiivistyminen edellyttää oikeanlaista suhtautumista, molemminpuolista kunnioitusta, aitoa kumppanuutta, toimivia yhteistyöverkostoja sekä verkosto- ja verkostojohtamisen osaamista.
Tutkimuksen tutkimusote on toiminnallinen ja kvalitatiivinen. Tutkimusaineistoa on koottu muun muassa järjestötoimijoille suunnatuista teemahaastatteluista, Pirkanmaan Turvallisuusklusterin ohjausryhmän jäsenille suunnatuista kyselystä sekä erilaisista tutkimushankkeen aikana järjestetyistä tapahtumista. Merkittävässä roolissa on ollut myös Pirkanmaan Turvallisuusklusterin yhteyteen perustettu kolmannen sektorin osaamisverkosto ja sen kokoontumisista saadut ideat ja ajatukset.
Tutkimus rakentuu siten, että käsittelen ensimmäisenä olevan johdantoluvun jälkeen tutkimuksen toteuttamista, tutkimustehtävää ja -menetelmiä. Luvussa kolme otan käsittelyyn verkostoyhteistyön ja kumppanuuden keskeisiä elementtejä. Luvussa neljä tarkastelen kirjallisuuden ja aiempien tutkimusten pohjalta kolmatta sektoria ja sen tähänastista roolia turvallisuusyhteistyössä. Tulosluvussa viisi kokoan tulokset yhteen tutkimuskysymyksittäin aiemman haastattelututkimukseni ja tämän tutkimuksen tulosten pohjalta otsikolla "Tutkimuksen tulokset kolmas sektori kumppanina turvallisuusverkostossa". Luvussa kuusi on johtopäätökset, jonka lopuksi olen pohtinut tuloksia sekä verrannut tutkimuksen tuloksia teoreettiseen viitekehykseen ja aiemmin tehtyihin niin kansallisiin kuin kansainvälisiinkin tutkimuksiin.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että kolmannen sektorin toimijoissa on useita järjestöjä, jotka voivat olla monin eri tavoin mukana niin arjen turvallisuuden tekijöinä, kuin turvallisuuden kehittämistyössäkin. Kolmas sektori voi olla merkittävä kumppani osana laajaa turvallisuusyhteistyötä. Kolmannen sektorin odotetaan tuovan mukanaan virkistävää arvopohjaista toisin ajattelua ja rakentavaa kyseenalaistamista. Osallistumisen uskotaan tuovan mukanaan uusia näkökulmia, rakentavaa kritiikkiä, lisäävän verkottumista entisestään ja tuovan sitä kautta uusia resursseja turvallisuuden parantamiseen mahdollistaen näin entistä laajapohjaisemman turvallisuusyhteistyön.
Voimien yhdistäminen edellyttää koordinoitua, suunnitelmallista ja säännöllistä yhteistyötä. Positiivinen asia on se, että yhteistyön kehittämiselle tuntuu olevan tarpeen lisäksi myös yhteinen tahtotila, mikä onkin yhdessä tekemisen välttämätön edellytys. Yhteistyön tiivistyminen edellyttää oikeanlaista suhtautumista, molemminpuolista kunnioitusta, aitoa kumppanuutta, toimivia yhteistyöverkostoja sekä verkosto- ja verkostojohtamisen osaamista.