Tietokonetomografialla diagnosoidut jalkaterämurtumat Tampereen Yliopistollisessa Sairaalassa 2012-2014
Ponkilainen, Ville (2016)
Ponkilainen, Ville
2016
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-03-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603111315
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603111315
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tietokonetomografialla diagnosoitujen jalkaterämurtumien esiintyvyyttä, vammamekanismeja ja näiden murtumien hoitolinjoja Tampereen Yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2012-2014.
Aineistona olivat potilaat, joille on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella ensiavussa tehty akuutin jalkaterän vamman takia jalkaterän tietokonetomografia (TT) kuvaus 2012-2014 välisenä aikana (n=548). 22%ssa (n=122) TT-tutkimuksista ei ollut vammalöydöstä. 124 tapauksessa kuvantamisen syy oli muu kuin kantaluun, telaluun tai keskijalkaterän alueen vamma tai vamma oli vanha. Näin ollen tutkimusaineiston kooksi jäi 302 potilasta. Potilaiden tiedot kerättiin potilastietojärjestelmästä.
Kantaluun, telaluun tai keskijalkaterän murtuman saaneita potilaita oli 302. Eniten murtumia oli Lisfrancin nivelen alueella (n=144, 47,7%). Chopartin alueen vammoja löytyi (n=39, 12,9%), telaluun murtumia (n=16, 5,3%), kantaluun murtumia (n=44, 14,6%) ja yhdistelmävammoja (59, 19,5%). Potilaista 207 (68,5%) oli miehiä ja 95 (31,5%) oli naisia. Yleisin vammamekanismi oli korkealta putoaminen. Kaikista murtumista 232 (76,8%) hoidettiin konservatiivisesti ja 70 (23,2%) operatiivisesti.
Tässä tutkimuksessa erityisesti keskijalkaterän alueen vammojen esiintyvyys oli suurempi kuin aiemmissa tutkimuksissa on havaittu. Myös pienellä vammaenergialla syntyneiden vammojen määrä oli suhteellisesti suurempi kuin aiemmin on todettu. Tulosta voi selittää hyvä TT-tutkimuksen saatavuus sairaalassamme, jolloin myös lievät, mahdollisesti jopa kliinisesti merkityksettömät vammat tulevat diagnosoiduksi. Tätä tukee myös kohtuullisen suuri negatiivisten tutkimusten määrä 22%, joka toisaalta varmistaa sen, että vakavammat hoitoa vaativat vammat sairaalassamme tulevat mitä todennäköisimmin diagnosoiduksi heti akuutissa vaiheessa.
Aineistona olivat potilaat, joille on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella ensiavussa tehty akuutin jalkaterän vamman takia jalkaterän tietokonetomografia (TT) kuvaus 2012-2014 välisenä aikana (n=548). 22%ssa (n=122) TT-tutkimuksista ei ollut vammalöydöstä. 124 tapauksessa kuvantamisen syy oli muu kuin kantaluun, telaluun tai keskijalkaterän alueen vamma tai vamma oli vanha. Näin ollen tutkimusaineiston kooksi jäi 302 potilasta. Potilaiden tiedot kerättiin potilastietojärjestelmästä.
Kantaluun, telaluun tai keskijalkaterän murtuman saaneita potilaita oli 302. Eniten murtumia oli Lisfrancin nivelen alueella (n=144, 47,7%). Chopartin alueen vammoja löytyi (n=39, 12,9%), telaluun murtumia (n=16, 5,3%), kantaluun murtumia (n=44, 14,6%) ja yhdistelmävammoja (59, 19,5%). Potilaista 207 (68,5%) oli miehiä ja 95 (31,5%) oli naisia. Yleisin vammamekanismi oli korkealta putoaminen. Kaikista murtumista 232 (76,8%) hoidettiin konservatiivisesti ja 70 (23,2%) operatiivisesti.
Tässä tutkimuksessa erityisesti keskijalkaterän alueen vammojen esiintyvyys oli suurempi kuin aiemmissa tutkimuksissa on havaittu. Myös pienellä vammaenergialla syntyneiden vammojen määrä oli suhteellisesti suurempi kuin aiemmin on todettu. Tulosta voi selittää hyvä TT-tutkimuksen saatavuus sairaalassamme, jolloin myös lievät, mahdollisesti jopa kliinisesti merkityksettömät vammat tulevat diagnosoiduksi. Tätä tukee myös kohtuullisen suuri negatiivisten tutkimusten määrä 22%, joka toisaalta varmistaa sen, että vakavammat hoitoa vaativat vammat sairaalassamme tulevat mitä todennäköisimmin diagnosoiduksi heti akuutissa vaiheessa.