Emotionaalisen ärsykkeen vaikutus tarkkaavuuteen ja toiminnanohjaukseen lievässä aivovammassa
Kuusinen, Venla (2016)
Kuusinen, Venla
2016
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-02-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602251263
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602251263
Tiivistelmä
Lievä aivovamma on yleinen pään vamma, josta suurin osa toipuu hyvin. Osa potilaista kärsii vamman jälkeen toiminnanohjauksen vaikeuksista ja tunne-elämän oireista, vaikka objektiivista selitystä oireilulle ei ole. Tässä tutkimuksessa selvitimme tunneärsykkeen vaikutusta tarkkaavuuteen ja toiminnanohjaukseen lievän aivovamman saaneilla.
Tutkimukseen osallistui 27 lievän aivovamman saanutta ja 17 kontrollipotilasta. Tutkittavilta rekisteröitiin aivosähkökäyrää heidän suorittaessaan reaktioaikatestiä. Käytetty reaktioaikatesti oli tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta kuormittava testi, jossa koehenkilöt altistuvat uhkaaville (hämähäkit) ja neutraaleille (kukat) ärsykkeille. Aivosähkökäyrästä muodostettiin kognitiivista prosessointia kuvaavia herätevasteita, joista N2-P3-komponenttia käytettiin tarkkaavuuden suuntaamisen mittarina. Potilaiden kognitiivis-emotionaalista oireistoa arvioitiin kyselylomakkeilla.
Aivovammaryhmä reagoi uhkaavaan ärsykkeeseen kontrolliryhmää nopeammin. Aivovammaryhmä teki enemmän virheitä uhkaavan ärsykkeen toimiessa vastaamista häiritsevänä ärsykkeenä. Uhkaava ärsyke aiheutti suuremman N2-P3 -amplitudin kuin neutraali ärsyke, etenkin aivovammaryhmässä.
Tulosten perusteella lievä aivovamma voi altistaa korostuneelle tarkkaavuuden kohdistamiselle uhkaaviin ärsykkeisiin. Korostunut tarkkaavuuden suuntaaminen negatiivisiin ärsykkeisiin voi osaltaan johtua otsalohkojen heikentyneestä kyvystä kontrolloida tunnepitoisten ärsykkeiden vaikutusta toimintaamme. Korostunut uhan huomiointi voi mahdollisesti altistaa tunne-elämän oireille ja masennukselle aivovamman jälkeen.
Tutkimukseen osallistui 27 lievän aivovamman saanutta ja 17 kontrollipotilasta. Tutkittavilta rekisteröitiin aivosähkökäyrää heidän suorittaessaan reaktioaikatestiä. Käytetty reaktioaikatesti oli tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta kuormittava testi, jossa koehenkilöt altistuvat uhkaaville (hämähäkit) ja neutraaleille (kukat) ärsykkeille. Aivosähkökäyrästä muodostettiin kognitiivista prosessointia kuvaavia herätevasteita, joista N2-P3-komponenttia käytettiin tarkkaavuuden suuntaamisen mittarina. Potilaiden kognitiivis-emotionaalista oireistoa arvioitiin kyselylomakkeilla.
Aivovammaryhmä reagoi uhkaavaan ärsykkeeseen kontrolliryhmää nopeammin. Aivovammaryhmä teki enemmän virheitä uhkaavan ärsykkeen toimiessa vastaamista häiritsevänä ärsykkeenä. Uhkaava ärsyke aiheutti suuremman N2-P3 -amplitudin kuin neutraali ärsyke, etenkin aivovammaryhmässä.
Tulosten perusteella lievä aivovamma voi altistaa korostuneelle tarkkaavuuden kohdistamiselle uhkaaviin ärsykkeisiin. Korostunut tarkkaavuuden suuntaaminen negatiivisiin ärsykkeisiin voi osaltaan johtua otsalohkojen heikentyneestä kyvystä kontrolloida tunnepitoisten ärsykkeiden vaikutusta toimintaamme. Korostunut uhan huomiointi voi mahdollisesti altistaa tunne-elämän oireille ja masennukselle aivovamman jälkeen.