Väline on kertomus. Mediatietoisen narratologian lähtökohtia journalistisen kertomuksen tutkimiseen verkossa – esimerkkinä multimediareportaasi
Saarinen, Jussi (2016)
Saarinen, Jussi
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-02-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602251253
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602251253
Tiivistelmä
Tutkin tässä pro gradu -työssä sitä, kuinka journalistinen kertomus määrittyy verkkoympäristössä ja miten sitä olisi hedelmällistä tutkia. Tutkimusotteeni on teoreettinen. Tutkielman keskiössä on narratologia, eli kertomuksen teoria ja tutkimus.
Ehdotan, että verkkojournalismia tutkivan narratologian pitäisi ymmärtää mediumin merkitys aiempaa keskeisempänä. Ehdotukseni pohjautuu ennen kaikkea narratologi Marie-Laure Ryanin, mediateoreetikko Marshall McLuhanin ja erinäisten internettutkijoiden ajatuksiin. Lisäksi perustelen ehdotustani verkkojournalistisin havaintoesimerkein.
Havaintoesimerkkeinäni on kaksi Helsingin Sanomien multimediareportaasia. Kutsun multimediareportaasiksi journalistista juttukokonaisuutta, joka yhdistää tekstiä, kuvaa, ääntä ja videota verkossa. Osoitan, että multimediareportaasia on vaikea tutkia kertomuksena ymmärtämättä sen mediumia, eli verkkoa.
Hahmottelen myös, miten Ryanin lanseeraamaan mediatietoisen narratologian ajatuksia voisi hyödyntää journalismin tutkimuksessa.
Esitän, että verkko on kertomuksen ympäristönä pikemminkin alati muutoksessa oleva teknologiavälitteinen tilallinen prosessi kuin staattinen alusta. Verkkomediumilla on viisi ominaisuutta, jotka ovat tutkielmani mukaan olennaisia journalistisen kertomuksen kannalta. Ne ovat digitaalisuus, kaksisuuntainen viestintä, mediamuotojen yhdistely ja uudistaminen, koosteisuus sekä vastaanottajan aktivointi. Lisäksi Ryaniin tukeutuen esitän, että journalistinen kertomus, ja erityisesti multimediareportaasi, määrittyy verkkoympäristössä interaktiivisuuden, muuttuvuuden, monikanavaisuuden ja verkostoituvuuden piirteiden kautta. Löydän näille huomiolle yhteistä kaikupohjaa Ryanin mediatietoisen narratologian keskeisistä väitteistä.
Tutkielman perusteella voi päätellä, että mediatietoisuudelle on tarvetta tiedotusopillisessa narratologiassa. Päädyn kuitenkin esittämään, että Ryanin mediatietoisen narratologian hahmotelma ei sellaisenaan riitä koherentin journalistisen teorian lähtökohdaksi. Narratologian kehittämisessä tarvitaan vielä rohkeammin sekä oppiainerajoja rikkovaa tutkimuksellista otetta että yhteistyötä eri tieteenalojen välillä.
Tutkielmani tärkeimmät lähteet ovat Marie-Laure Ryanin toimittamat artikkelikokoelmat Narrative across media (2004) ja Storyworlds across media (2014, yhdessä Thonin kanssa) sekä Ryanin digitaalista kertomusta käsittelevä artikkeli ”Narrative and digitality – learning to think with the medium” (2005).
Ehdotan, että verkkojournalismia tutkivan narratologian pitäisi ymmärtää mediumin merkitys aiempaa keskeisempänä. Ehdotukseni pohjautuu ennen kaikkea narratologi Marie-Laure Ryanin, mediateoreetikko Marshall McLuhanin ja erinäisten internettutkijoiden ajatuksiin. Lisäksi perustelen ehdotustani verkkojournalistisin havaintoesimerkein.
Havaintoesimerkkeinäni on kaksi Helsingin Sanomien multimediareportaasia. Kutsun multimediareportaasiksi journalistista juttukokonaisuutta, joka yhdistää tekstiä, kuvaa, ääntä ja videota verkossa. Osoitan, että multimediareportaasia on vaikea tutkia kertomuksena ymmärtämättä sen mediumia, eli verkkoa.
Hahmottelen myös, miten Ryanin lanseeraamaan mediatietoisen narratologian ajatuksia voisi hyödyntää journalismin tutkimuksessa.
Esitän, että verkko on kertomuksen ympäristönä pikemminkin alati muutoksessa oleva teknologiavälitteinen tilallinen prosessi kuin staattinen alusta. Verkkomediumilla on viisi ominaisuutta, jotka ovat tutkielmani mukaan olennaisia journalistisen kertomuksen kannalta. Ne ovat digitaalisuus, kaksisuuntainen viestintä, mediamuotojen yhdistely ja uudistaminen, koosteisuus sekä vastaanottajan aktivointi. Lisäksi Ryaniin tukeutuen esitän, että journalistinen kertomus, ja erityisesti multimediareportaasi, määrittyy verkkoympäristössä interaktiivisuuden, muuttuvuuden, monikanavaisuuden ja verkostoituvuuden piirteiden kautta. Löydän näille huomiolle yhteistä kaikupohjaa Ryanin mediatietoisen narratologian keskeisistä väitteistä.
Tutkielman perusteella voi päätellä, että mediatietoisuudelle on tarvetta tiedotusopillisessa narratologiassa. Päädyn kuitenkin esittämään, että Ryanin mediatietoisen narratologian hahmotelma ei sellaisenaan riitä koherentin journalistisen teorian lähtökohdaksi. Narratologian kehittämisessä tarvitaan vielä rohkeammin sekä oppiainerajoja rikkovaa tutkimuksellista otetta että yhteistyötä eri tieteenalojen välillä.
Tutkielmani tärkeimmät lähteet ovat Marie-Laure Ryanin toimittamat artikkelikokoelmat Narrative across media (2004) ja Storyworlds across media (2014, yhdessä Thonin kanssa) sekä Ryanin digitaalista kertomusta käsittelevä artikkeli ”Narrative and digitality – learning to think with the medium” (2005).