Pystyvyys ja muutospuhe elintapamuutoksessa
Aro, Henna (2015)
Aro, Henna
2015
Sosiaalitieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601111057
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601111057
Tiivistelmä
Ryhmämuotoinen elintapaohjaus on todettu toimivaksi ja tehokkaaksi keinoksi 2-tyypin diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa. Pro gradu -tutkielmassani kiinnostuksen kohteena on 2-tyypin diabetekseen sairastumiseen korkeassa riskissä olevien henkilöiden elintapamuutos ryhmäohjauskontekstissa. Tutkielmassani tarkastelen ryhmätapaamisiin osallistuvien henkilöiden tapaa puhua pystyvyydestä ja muutoksesta elintapamuutoksessa. Tutkielmani on tehty osana Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston yhteistä tutkimusprojektia Ryhmän vuorovaikutus ja teknologiavälitteinen ohjaus osana yksilölle räätälöityä terveydenhuoltoa (ns. Counseling-hanke), jota on rahoittanut Juho Vainion säätiö. Tutkielmani aineiston olen saanut käyttööni tutkimusprojektissa. Aineisto koostuu elintapaohjausryhmien videoiduista tapaamisista, joista omassa tutkielmassani käytän videotallenteita yhden ryhmän kahdesta tapaamiskerrasta.
Aineiston analyysin välineenä käytän diskurssianalyysiä, jonka avulla paikannan aineistosta osallistujien puhetta pystyvyydestä ja muutoksesta. Lisäksi huomioni kiinnittyy osallistujien oman toimijuuden määrittelyyn ja itsen asemointiin muutosprosessissa. Analyysin pohjalta olen tunnistanut elintapaohjaukseen osallistuvien henkilöiden puheesta neljä tulkintarepertuaaria. Sosiaalinen tuki -repertuaarissa tulee vahvasti esiin sosiaalisen tuen merkitys muutosprosessissa. Ryhmäläiset jakavat runsaasti ajatuksia ja kokemuksia sekä kannustavat toinen toisiaan. Myös toivo elää -repertuaarissa ryhmän sosiaalinen tuki on tärkeä voimavara ja puheessa suuntaudutaan toiveikkaasti tulevaisuuteen. Molemmat repertuaarit paikantuvat muutosoptimismin kenttään, jossa ryhmäläiset luottavat omiin kykyihinsä ja elintapamuutoksen onnistumiseen. Näissä repertuaareissa pystyvyyden lähteenä aineistossa painottuvat ryhmän kannustavat kommentit ja sosiaalinen tuki. Ulkoinen motivaatio -repertuaarissa ja epäily -repertuaarissa tulee esiin muutosvastarinta, jolloin puheessa rakennetaan perusteita muutoksen toteuttamisen vaikeudelle. Näissä repertuaareissa tuodaan esiin pelkoja ja epäillään omia voimavaroja muutoksen toteuttamisessa. Pystyvyyden lähteenä esiintyvät yleisimmin aiemmin elämässä koetut omat ja muiden ryhmäläisten epäonnistumisen kokemukset. Toimijuutta rakennetaan kaikissa repertuaareissa hyvin samalla tavoin, toimijuutta häivyttävien rakenteiden kautta. Rakenteen avulla puhuja tarjoaa lausuttua ajatusta muiden ryhmäläisten jaettavaksi. Toimijuus on aineistossa aktiivista, vaikka puheessa tuodaan esiin muutoksen pelkoa ja huolta. Tällöinkin toimijuus rakentuu pääosin aktiivisena, jolloin osallistujat ottavat vastuun omasta elämästään.
Pro gradu -tutkielmani tuottaa tietoa muutospuheesta ja pystyvyydestä elintapamuutokseen tähtäävässä ryhmäohjauksessa. Tietoa voidaan käyttää ryhmämuotoisen elintapaohjauksen kehittämiseksi sekä nykyistä laajemman ja monipuolisemman käytön mahdollistamiseksi.
Aineiston analyysin välineenä käytän diskurssianalyysiä, jonka avulla paikannan aineistosta osallistujien puhetta pystyvyydestä ja muutoksesta. Lisäksi huomioni kiinnittyy osallistujien oman toimijuuden määrittelyyn ja itsen asemointiin muutosprosessissa. Analyysin pohjalta olen tunnistanut elintapaohjaukseen osallistuvien henkilöiden puheesta neljä tulkintarepertuaaria. Sosiaalinen tuki -repertuaarissa tulee vahvasti esiin sosiaalisen tuen merkitys muutosprosessissa. Ryhmäläiset jakavat runsaasti ajatuksia ja kokemuksia sekä kannustavat toinen toisiaan. Myös toivo elää -repertuaarissa ryhmän sosiaalinen tuki on tärkeä voimavara ja puheessa suuntaudutaan toiveikkaasti tulevaisuuteen. Molemmat repertuaarit paikantuvat muutosoptimismin kenttään, jossa ryhmäläiset luottavat omiin kykyihinsä ja elintapamuutoksen onnistumiseen. Näissä repertuaareissa pystyvyyden lähteenä aineistossa painottuvat ryhmän kannustavat kommentit ja sosiaalinen tuki. Ulkoinen motivaatio -repertuaarissa ja epäily -repertuaarissa tulee esiin muutosvastarinta, jolloin puheessa rakennetaan perusteita muutoksen toteuttamisen vaikeudelle. Näissä repertuaareissa tuodaan esiin pelkoja ja epäillään omia voimavaroja muutoksen toteuttamisessa. Pystyvyyden lähteenä esiintyvät yleisimmin aiemmin elämässä koetut omat ja muiden ryhmäläisten epäonnistumisen kokemukset. Toimijuutta rakennetaan kaikissa repertuaareissa hyvin samalla tavoin, toimijuutta häivyttävien rakenteiden kautta. Rakenteen avulla puhuja tarjoaa lausuttua ajatusta muiden ryhmäläisten jaettavaksi. Toimijuus on aineistossa aktiivista, vaikka puheessa tuodaan esiin muutoksen pelkoa ja huolta. Tällöinkin toimijuus rakentuu pääosin aktiivisena, jolloin osallistujat ottavat vastuun omasta elämästään.
Pro gradu -tutkielmani tuottaa tietoa muutospuheesta ja pystyvyydestä elintapamuutokseen tähtäävässä ryhmäohjauksessa. Tietoa voidaan käyttää ryhmämuotoisen elintapaohjauksen kehittämiseksi sekä nykyistä laajemman ja monipuolisemman käytön mahdollistamiseksi.