Kuvataideasiantuntijoista kulttuurivälittäjiksi Sanomalehtien avustajina toimivien kuvataidekriitikoiden asiantuntijuus ja rooli kahden kentän välillä
Mäkipörhölä, Maiju (2015)
Mäkipörhölä, Maiju
2015
Journalistiikan maisteriopinnot - Master's Programme in Journalism
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601041012
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601041012
Tiivistelmä
Taidekriitikon arkkityyppi on taidekentän legitimoima asiantuntija, joka tukeutumalla subjektiiviseen kokemukseensa, omiin poikkeuksellisiin kykyihinsä, laajaan kokemukseensa, erityiseen oppineisuuteensa sekä jalostuneeseen herkkyyteensä aistia taiteen ilmiöitä ja kehityskulkuja lausuu sanomalehdessä sivistyneen arvionsa taideobjektista. Kriitikko käyttää taiteen sanastoa ja käsitteistöä, puhuttelee ensisijassa taiteilijoita, taidekentän toimijoita ja taiteen yleisöjä sekä ottaa osaa taiteen sisäiseen keskusteluun ja taiteen kehittämiseen. Kuitenkaan mielestäni tämä määritelmä ei ole enää pätevä kuvaamaan päivälehtien kriitikoita. Niin taidekentän, journalismin kuin yhteiskunnan muutosten myötä reunaehdot ja odotukset kriitikon toiminnalle ovat muuttuneet.
Tutkimuksella pyrin päivittämään kuvaa sanomalehtien avustajina toimivista asiantuntijakriitikoista sekä kriitikoiden asiantuntijuudesta ja roolista niin taide- kuin journalismin kentällä. Tutkimus keskittyy erityisesti sanomalehtiin vakituisesti kirjoittaviin kuvataidekriitikkoihin ja selvittää, millaisista tiedoista, taidoista ja ominaisuuksista kriitikot näkevät asiantuntijuutensa rakentuvan sekä millaisena he näkevät suhteensa taidekenttään ja journalismiin. Kuvataidekriitikoiden omalla näkemyksellä asiantuntijuudestaan ja roolistaan haluan kyseenalaistaa kriitikon rooliin, työtapoihin ja tekstiin liittyviä olettamuksia. Kyseessä on haastattelututkimus, jota varten haastattelen yhdeksän kuvataidekriitikkoa, jotka kirjoittavat kahdeksaan suomalaiseen maakunta- tai valtakunnalliseen lehteen. Valmista haastatteluaineistoa tarkastelen laadullisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimukseni nivoutuu osaksi kulttuurijournalismin sekä journalismin reuna-alueiden ja freelance-journalismin tutkimuskenttää. Taiteen ja journalismin välillä tasapainoileva kulttuurijournalismi ja sen asiantuntijuus nähdään jakautuvan esteettiseen ja journalistiseen paradigmaan, joista viime aikoina kulttuuritoimituksissa ja -sivuilla yhä hallitsevammaksi on noussut journalistinen toimintatapa ja näkökulma. Toisaalta sanomalehtien ja varsinkin kulttuurisivujen sisällöntuotannosta vastaavat yhä suuremmissa määrin toimituksen ulkopuolella työskentelevät freelance-journalistit ja kulttuuriavustajat. Nämä kehityskulut jakavat uudelleen kenttien toimijoiden rooleja ja muokkaavat heidän asemaansa.
Loppupäätelmäni on, että kuvataidekriitikoita ei voi enää kiistatta olettaa taidekentän tai esteettisen paradigman edustajiksi. Kriitikot ammentavat ja hyödyntävät osaamista kulttuurijournalismin molemmilta kentiltä, ja toisaalta monet tiedot, taidot ja ominaisuudet eivät luontevasti palaudu vain yhdelle kentälle. Kuvataidekriitikon asiantuntijuudessa tärkeiksi nousevat laaja-alainen kulttuurintuntemus, kirjoitus- ja ilmaisutaito sekä oman identiteetin näkyvyys. Vaikka koulutus- ja ammatillinen tausta vaikuttavat kriitikon asiantuntijuuteen, rooliin ja toimintaan, selvimmin kriitikoita ohjaa heidän näkemyksensä sanomalehden ihanteista ja tavoitteista. Työn osa-aikaisuus ja kriitikon asema toimituksen ja journalismin ulkopuolisena rasittavat kriitikoiden mahdollisuuksia kehittää asiantuntijuuttaan ja ottaa osaa työtään koskevaan keskusteluun. Harva kuvataidekriitikko lukeutuu journalismin toimijaksi, vaan pikemminkin kriitikot kokevat toimivansa välittäjinä kahden kentän välillä.
Tutkimuksella pyrin päivittämään kuvaa sanomalehtien avustajina toimivista asiantuntijakriitikoista sekä kriitikoiden asiantuntijuudesta ja roolista niin taide- kuin journalismin kentällä. Tutkimus keskittyy erityisesti sanomalehtiin vakituisesti kirjoittaviin kuvataidekriitikkoihin ja selvittää, millaisista tiedoista, taidoista ja ominaisuuksista kriitikot näkevät asiantuntijuutensa rakentuvan sekä millaisena he näkevät suhteensa taidekenttään ja journalismiin. Kuvataidekriitikoiden omalla näkemyksellä asiantuntijuudestaan ja roolistaan haluan kyseenalaistaa kriitikon rooliin, työtapoihin ja tekstiin liittyviä olettamuksia. Kyseessä on haastattelututkimus, jota varten haastattelen yhdeksän kuvataidekriitikkoa, jotka kirjoittavat kahdeksaan suomalaiseen maakunta- tai valtakunnalliseen lehteen. Valmista haastatteluaineistoa tarkastelen laadullisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimukseni nivoutuu osaksi kulttuurijournalismin sekä journalismin reuna-alueiden ja freelance-journalismin tutkimuskenttää. Taiteen ja journalismin välillä tasapainoileva kulttuurijournalismi ja sen asiantuntijuus nähdään jakautuvan esteettiseen ja journalistiseen paradigmaan, joista viime aikoina kulttuuritoimituksissa ja -sivuilla yhä hallitsevammaksi on noussut journalistinen toimintatapa ja näkökulma. Toisaalta sanomalehtien ja varsinkin kulttuurisivujen sisällöntuotannosta vastaavat yhä suuremmissa määrin toimituksen ulkopuolella työskentelevät freelance-journalistit ja kulttuuriavustajat. Nämä kehityskulut jakavat uudelleen kenttien toimijoiden rooleja ja muokkaavat heidän asemaansa.
Loppupäätelmäni on, että kuvataidekriitikoita ei voi enää kiistatta olettaa taidekentän tai esteettisen paradigman edustajiksi. Kriitikot ammentavat ja hyödyntävät osaamista kulttuurijournalismin molemmilta kentiltä, ja toisaalta monet tiedot, taidot ja ominaisuudet eivät luontevasti palaudu vain yhdelle kentälle. Kuvataidekriitikon asiantuntijuudessa tärkeiksi nousevat laaja-alainen kulttuurintuntemus, kirjoitus- ja ilmaisutaito sekä oman identiteetin näkyvyys. Vaikka koulutus- ja ammatillinen tausta vaikuttavat kriitikon asiantuntijuuteen, rooliin ja toimintaan, selvimmin kriitikoita ohjaa heidän näkemyksensä sanomalehden ihanteista ja tavoitteista. Työn osa-aikaisuus ja kriitikon asema toimituksen ja journalismin ulkopuolisena rasittavat kriitikoiden mahdollisuuksia kehittää asiantuntijuuttaan ja ottaa osaa työtään koskevaan keskusteluun. Harva kuvataidekriitikko lukeutuu journalismin toimijaksi, vaan pikemminkin kriitikot kokevat toimivansa välittäjinä kahden kentän välillä.