Ylisukupolvisen trauman huomioiminen läheissijoitusprosessin arvioinnissa ja päätöksenteossa
Laine, Sanna (2015)
Laine, Sanna
2015
Sosiaalityön maisteriopinnot - Master's Programme in Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-11-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512072500
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512072500
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee läheissijoitusprosessin arviointia ja päätöksentekoa tilanteissa, joissa lapsi ollaan sijoittamassa omille isovanhemmilleen. Ensimmäisenä tutkimustehtävänä oli selvittää, millainen on läheissijoitusprosessi ja millaisia eri osapuolten väliseen vuorovaikutukseen liittyviä seikkoja sosiaalityöntekijät siinä havainnoivat ja millaisin menetelmin he tietoa keräävät. Tutkimuksen tarkempana fokuksena ja toisena tutkimustehtävänä oli selvittää, miten sosiaalityöntekijät huomioivat ylisukupolvisen trauman arviointi- ja päätöksentekoprosessissa. Ylisukupolvisella traumalla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan ilmiötä, jossa vanhemman lapsuudessaan kokema trauma välittyy seuraavalle sukupolvelle vuorovaikutussuhteissa.
Tutkimusaineisto on kerätty toiminnallisin ryhmähaastatteluin kolmessa suuressa kaupungissa. Jokaisesta kaupungista koottiin kaksi ryhmää, jolloin haastateltavia oli kaikkiaan 20 arviointi- ja päätöksentekoprosessissa mukana olevaa työntekijää. Haastateltavat työskentelevät lastensuojelun avohuollossa ja asiantuntijayksikössä. Haastattelu oli teemahaastattelu, jossa ryhmän jäsenille annettiin keskustelun aihe ja haastattelija esitti tarkentavia kysymyksiä. Haastateltavat tekivät haastattelun aikana kuvion, johon kokosivat keskustelun pohjalta tärkeimmät läheissijoitusprosessissa kartoitettavat, vuorovaikutuksen havainnointiin liittyvät asiat. Haastatteluissa tehdyt kuviot toimivat analyysissa keskusteluaineistoa tukevana aineistona. Ensimmäiseen tutkimustehtävään vastataan aineistolähtöisellä sisällön analyysillä ja toiseen tehtävään teoriaohjaavalla sisällön analyysillä, jossa näkyy abduktiivinen orientaatio.
Tutkimuksessa selvisi, että arviointi- ja päätöksentekoprosessissa sosiaalityöntekijät keräävät laajasti tietoa henkilöiden välisestä vuorovaikutuksesta. Arviointiprosessin voi jakaa kolmeen vaiheeseen, jotka ovat valmistelun vaihe, sukulaisselvitys ja päätöksen teko. Sukulaisselvityksessä tärkeinä teemoina nousivat esiin pohjatietojen, kasvatuskysymysten, yhteistyökyvyn ja läheissijaisvanhemman tuen tarpeen arviointi. Päätöksenteon pohjana käytetään annettua, itse havaittua ja vaikeasti sanoitettavaa, pimentoon jäävää tietoa. Sukulaisselvityksessä ylisukupolvisen trauman tarkastelu ei ole systemaattista, mutta työntekijät tekevät runsaasti havaintoja eri osapuolten vuorovaikutussuhteista, jotka ovat myös ylisukupolviseen traumaan liitettävissä. Trauman siirtymämekanismeista parhaiten tunnistettiin kaltoinkohteluun tottumiseen sekä vääristyneeseen vuorovaikutukseen viittaavia ilmiöitä. Sen sijaan traumamuistuttajiin liittyvään kaltoinkohteluun ja dissosiatiiviseen amnesiaan liittyviä havaintoja ei juurikaan tehdä. Tämä tulos tuo uuden lisän aiheen tiimoilta käytävään keskusteluun.
Tutkimusaineisto on kerätty toiminnallisin ryhmähaastatteluin kolmessa suuressa kaupungissa. Jokaisesta kaupungista koottiin kaksi ryhmää, jolloin haastateltavia oli kaikkiaan 20 arviointi- ja päätöksentekoprosessissa mukana olevaa työntekijää. Haastateltavat työskentelevät lastensuojelun avohuollossa ja asiantuntijayksikössä. Haastattelu oli teemahaastattelu, jossa ryhmän jäsenille annettiin keskustelun aihe ja haastattelija esitti tarkentavia kysymyksiä. Haastateltavat tekivät haastattelun aikana kuvion, johon kokosivat keskustelun pohjalta tärkeimmät läheissijoitusprosessissa kartoitettavat, vuorovaikutuksen havainnointiin liittyvät asiat. Haastatteluissa tehdyt kuviot toimivat analyysissa keskusteluaineistoa tukevana aineistona. Ensimmäiseen tutkimustehtävään vastataan aineistolähtöisellä sisällön analyysillä ja toiseen tehtävään teoriaohjaavalla sisällön analyysillä, jossa näkyy abduktiivinen orientaatio.
Tutkimuksessa selvisi, että arviointi- ja päätöksentekoprosessissa sosiaalityöntekijät keräävät laajasti tietoa henkilöiden välisestä vuorovaikutuksesta. Arviointiprosessin voi jakaa kolmeen vaiheeseen, jotka ovat valmistelun vaihe, sukulaisselvitys ja päätöksen teko. Sukulaisselvityksessä tärkeinä teemoina nousivat esiin pohjatietojen, kasvatuskysymysten, yhteistyökyvyn ja läheissijaisvanhemman tuen tarpeen arviointi. Päätöksenteon pohjana käytetään annettua, itse havaittua ja vaikeasti sanoitettavaa, pimentoon jäävää tietoa. Sukulaisselvityksessä ylisukupolvisen trauman tarkastelu ei ole systemaattista, mutta työntekijät tekevät runsaasti havaintoja eri osapuolten vuorovaikutussuhteista, jotka ovat myös ylisukupolviseen traumaan liitettävissä. Trauman siirtymämekanismeista parhaiten tunnistettiin kaltoinkohteluun tottumiseen sekä vääristyneeseen vuorovaikutukseen viittaavia ilmiöitä. Sen sijaan traumamuistuttajiin liittyvään kaltoinkohteluun ja dissosiatiiviseen amnesiaan liittyviä havaintoja ei juurikaan tehdä. Tämä tulos tuo uuden lisän aiheen tiimoilta käytävään keskusteluun.