Reading Knowledge in the Victorian Ghost Story - An Epistemological Reading of "Maud-Evelyn" and "The Signal-man"
Pöysti, Henna-Riikka (2015)
Pöysti, Henna-Riikka
2015
Englannin kielen ja kirjallisuuden maisteriopinnot - Master's Programme in English Language and Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-11-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512072497
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512072497
Tiivistelmä
Tutkielmani tavoite on selvittää, millä tavoin tietoa hankitaan ja muodostetaan viktoriaanisessa kummitustarinassa. Epistemologian peruskäsitteistöön nojaava analyysini kahdesta viktoriaanisesta kummitustarinasta erittelee tiedon syntyä, käsittelyä ja vaikutuksia sekä lukijan että henkilöhahmojen näkökulmista.
Ennen tutkielmani varsinaista teoriaosaa määrittelen viktoriaanisen kummitustarinan genreä sekä aikalaiskriitikon että modernin kirjallisuudentutkijan käsitysten valossa. Tällä määrittelyllä haluan tuoda näkyviin genren sisäisiä konventioita ja lainalaisuuksia, joiden erittelyä hyödynnän myöhemmin aineistoni analyysissa.
Tutkielmani teoreettisen kehyksen rakennan epistemologian eli tietoteorian peruskäsitteistöstä. Käytän tarinoiden analyysissä mm. tiedon, uskon, hyväksymisen ja oikeutuksen käsitteitä, sekä kahta oikeutusteoriaa, fundamentalismia ja koherentismia. Täydennän tätä filosofista viitekehystä viktoriaanisen ajan epistemologialla, joka tukeutuu vahvasti aikansa empiristiseen ajatteluun ja visuaaliseen tiedonkulttuuriin.
Ensisijainen tutkimusaineistoni käsittää kaksi viktoriaanista kummitustarinaa, jotka ovat Henry Jamesin "Maud-Evelyn" (1900) ja Charles Dickensin "The Signal-man" (1866). Tarinat ovat melko lyhyitä, novellinkaltaisia kertomuksia henkilöhahmoista, jotka kohtaavat asioita, jotka saattavat olla yliluonnollisia. Tarinoiden teemoja ovat elämä, kuolema, kuolemanjälkeinen elämä, usko, tieto ja yliluonnollinen. Tarinoita yhdistävät perimmäisten kysymysten asettaminen kauhun ja yliluonnollisen kontekstiin.
Tutkimukseni tuloksina voidaan pitää tekemiäni havaintoja tiedon ja sen saavuttamisen tavoista tutkimissani teksteissä. Kumpikin teksti asettaa vastakkain elämän ja kuoleman osoittaen hienoista vieroksuntaa jälkimmäistä kohtaan. Henkilöhahmot, jotka elävät kuolleiden maailmassa tai liian tiiviissä yhteydessä kuolleisiin, eivät onnistu elämässään tässä maailmassa. Kumpikin teksti aloittaa empiristiseltä pohjalta tyytymättä kuitenkaan yksinkertaistamiseen; esiin nousevat kysymykset ihmistiedon ja -mielen rajoituksista. Dickens kiinnittää erityisesti huomiota ihmisen kykyyn hallita ja käsitellä tietoa, kun taas James kommentoi uskon voimakasta vaikutusta ihmisen tietämiseen. Kummankin tekstin kohdalla on ilmeistä, että taidokas tekijä osaa luoda tekstiinsä kauhun ja jännityksen elementtejä tiedon viivyttämisen ja huolellisen ajoittamisen keinoin.
Ennen tutkielmani varsinaista teoriaosaa määrittelen viktoriaanisen kummitustarinan genreä sekä aikalaiskriitikon että modernin kirjallisuudentutkijan käsitysten valossa. Tällä määrittelyllä haluan tuoda näkyviin genren sisäisiä konventioita ja lainalaisuuksia, joiden erittelyä hyödynnän myöhemmin aineistoni analyysissa.
Tutkielmani teoreettisen kehyksen rakennan epistemologian eli tietoteorian peruskäsitteistöstä. Käytän tarinoiden analyysissä mm. tiedon, uskon, hyväksymisen ja oikeutuksen käsitteitä, sekä kahta oikeutusteoriaa, fundamentalismia ja koherentismia. Täydennän tätä filosofista viitekehystä viktoriaanisen ajan epistemologialla, joka tukeutuu vahvasti aikansa empiristiseen ajatteluun ja visuaaliseen tiedonkulttuuriin.
Ensisijainen tutkimusaineistoni käsittää kaksi viktoriaanista kummitustarinaa, jotka ovat Henry Jamesin "Maud-Evelyn" (1900) ja Charles Dickensin "The Signal-man" (1866). Tarinat ovat melko lyhyitä, novellinkaltaisia kertomuksia henkilöhahmoista, jotka kohtaavat asioita, jotka saattavat olla yliluonnollisia. Tarinoiden teemoja ovat elämä, kuolema, kuolemanjälkeinen elämä, usko, tieto ja yliluonnollinen. Tarinoita yhdistävät perimmäisten kysymysten asettaminen kauhun ja yliluonnollisen kontekstiin.
Tutkimukseni tuloksina voidaan pitää tekemiäni havaintoja tiedon ja sen saavuttamisen tavoista tutkimissani teksteissä. Kumpikin teksti asettaa vastakkain elämän ja kuoleman osoittaen hienoista vieroksuntaa jälkimmäistä kohtaan. Henkilöhahmot, jotka elävät kuolleiden maailmassa tai liian tiiviissä yhteydessä kuolleisiin, eivät onnistu elämässään tässä maailmassa. Kumpikin teksti aloittaa empiristiseltä pohjalta tyytymättä kuitenkaan yksinkertaistamiseen; esiin nousevat kysymykset ihmistiedon ja -mielen rajoituksista. Dickens kiinnittää erityisesti huomiota ihmisen kykyyn hallita ja käsitellä tietoa, kun taas James kommentoi uskon voimakasta vaikutusta ihmisen tietämiseen. Kummankin tekstin kohdalla on ilmeistä, että taidokas tekijä osaa luoda tekstiinsä kauhun ja jännityksen elementtejä tiedon viivyttämisen ja huolellisen ajoittamisen keinoin.