Valmentavalla johtamisella vahvempaa työn imua? Sosiaalipsykologinen tutkimus työn imun rakentumisesta, edistämisestä ja yhteydestä valmentavaan johtamiseen
Oksa, Reetta (2015)
Oksa, Reetta
2015
Sosiaalitieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-09-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201509222302
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201509222302
Tiivistelmä
Tämä sosiaalipsykologinen pro gradu -tutkielma tarkastelee työn imun rakentumista ja edistämistä. Työ analysoi myös valmentavan johtamisen yhteyttä työn imun rakentumiseen. Työn imua tutkitaan työn voimavarojen - työn vaatimusten (TV-TV) mallin avulla. Työn imu on affektiiviskognitiivinen työhön liittyvä tunne- ja motivaatiokäyttäytymisen tila, jota kuvastavat tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Työn imu -käsite pohjautuu positiiviseen psykologiaan, ja työn imulla on todistetusti paljon myönteisiä vaikutuksia yksilöiden ja organisaatioiden psykologiseen hyvinvointiin.
Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineiston analyysissä tarkasteltiin kahdeksan esimiehen työn imun rakentumista puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden (n=16) avulla. Tutkimuksessa hyödynnettiin lisäksi työn imun ja työn ja yksilön voimavarojen kyselyitä. Kyselyt toteutettiin kolmen kuukauden ajanjaksolla, jonka aikana haastateltavat täyttivät kyselyt kaksi kertaa, joulukuussa 2014 ja maaliskuussa 2015, samaan aikaan haastatteluiden kanssa. Kyselyt tukivat laadullista analyysiä ja toivat esiin seikkoja, jotka eivät pelkkien haastatteluiden avulla olisi nousseet niin selvästi esille.
Tutkimuksen perusteella informanttien työn imu rakentuu melko tasaisesti tarmokkuudesta, omistautumisesta ja uppoutumisesta keskiarvojen ollessa 5,1-5,4 asteikolla 1-6. Tarmokkuus saa kokonaisuudessaan korkeimmat ja uppoutuminen matalimmat pistemäärät erojen ollessa kuitenkin hyvin pieniä. Laadullisen analyysin perusteella työn voimavaratekijöinä pidetään muun muassa työn merkityksellisyyttä ja asioihin vaikuttamista sekä työilmapiiriä ja kollegoiden ja esimiehen tukea. Yksilön voimavaroiksi nousevat hallinnan tunne, vahvuuksien hyödyntäminen sekä työstä irtautuminen ja palautuminen. Työn vaatimuksina pidetään etenkin työmäärää ja kiirettä, työn nopeaa tempoa ja muutoksia. Tutkimuksessa selviää, että korkeista työn vaatimuksista huolimatta informanttien työn imu on verrattain korkea keskiarvon ollessa 5,2. Lisäksi valmentavan johtamisen yhteys työn imuun saa laadullisessa analyysissä vankkaa tukea.
Työn imua edistävinä keinoina esitellään muun muassa roolien ja työtehtävien selkeyden varmistaminen sekä positiivisen ja rakentavan palautteen saaminen. Työn sisältö ja vaihtelevuus esimerkiksi työn kierron ja tuunaamisen (job crafting) muodossa nousevat työn mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä ja näin ollen työn imua kohottaviksi tekijöiksi. Työstä riittävä palautuminen ja irrottautuminen koetaan myös tärkeiksi hyvinvointia ja työn imua edistäviksi seikoiksi. Lisäksi inhimillisempää johtamista ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä pidetään tärkeänä. Valmentavan johtamisen todetaan edistävän työn ja yksilön voimavaroja, jotka joko yhdessä tai erikseen kohottavat työn imua etenkin silloin, kun työn vaatimukset ovat korkeita. Työn imu taas saa aikaan myönteisiä seurauksia ja voimavaroja, jotka positiivisten hyötykierteiden muodossa ylläpitävät ja edistävät työn imua.
Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineiston analyysissä tarkasteltiin kahdeksan esimiehen työn imun rakentumista puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden (n=16) avulla. Tutkimuksessa hyödynnettiin lisäksi työn imun ja työn ja yksilön voimavarojen kyselyitä. Kyselyt toteutettiin kolmen kuukauden ajanjaksolla, jonka aikana haastateltavat täyttivät kyselyt kaksi kertaa, joulukuussa 2014 ja maaliskuussa 2015, samaan aikaan haastatteluiden kanssa. Kyselyt tukivat laadullista analyysiä ja toivat esiin seikkoja, jotka eivät pelkkien haastatteluiden avulla olisi nousseet niin selvästi esille.
Tutkimuksen perusteella informanttien työn imu rakentuu melko tasaisesti tarmokkuudesta, omistautumisesta ja uppoutumisesta keskiarvojen ollessa 5,1-5,4 asteikolla 1-6. Tarmokkuus saa kokonaisuudessaan korkeimmat ja uppoutuminen matalimmat pistemäärät erojen ollessa kuitenkin hyvin pieniä. Laadullisen analyysin perusteella työn voimavaratekijöinä pidetään muun muassa työn merkityksellisyyttä ja asioihin vaikuttamista sekä työilmapiiriä ja kollegoiden ja esimiehen tukea. Yksilön voimavaroiksi nousevat hallinnan tunne, vahvuuksien hyödyntäminen sekä työstä irtautuminen ja palautuminen. Työn vaatimuksina pidetään etenkin työmäärää ja kiirettä, työn nopeaa tempoa ja muutoksia. Tutkimuksessa selviää, että korkeista työn vaatimuksista huolimatta informanttien työn imu on verrattain korkea keskiarvon ollessa 5,2. Lisäksi valmentavan johtamisen yhteys työn imuun saa laadullisessa analyysissä vankkaa tukea.
Työn imua edistävinä keinoina esitellään muun muassa roolien ja työtehtävien selkeyden varmistaminen sekä positiivisen ja rakentavan palautteen saaminen. Työn sisältö ja vaihtelevuus esimerkiksi työn kierron ja tuunaamisen (job crafting) muodossa nousevat työn mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä ja näin ollen työn imua kohottaviksi tekijöiksi. Työstä riittävä palautuminen ja irrottautuminen koetaan myös tärkeiksi hyvinvointia ja työn imua edistäviksi seikoiksi. Lisäksi inhimillisempää johtamista ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä pidetään tärkeänä. Valmentavan johtamisen todetaan edistävän työn ja yksilön voimavaroja, jotka joko yhdessä tai erikseen kohottavat työn imua etenkin silloin, kun työn vaatimukset ovat korkeita. Työn imu taas saa aikaan myönteisiä seurauksia ja voimavaroja, jotka positiivisten hyötykierteiden muodossa ylläpitävät ja edistävät työn imua.