Muistoista ja ihanteista oppimislähtöisen kulttuurin tukemiseen : yliopiston opettajan pedagogisen ajattelun muotoutuminen
Silvennoinen, Heli (2015)
Silvennoinen, Heli
2015
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201509112288
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201509112288
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Aalto-yliopiston 60 opintopisteen laajuiseen pedagogiseen koulutukseen osallistuneiden yliopiston opettajien pedagogisen ajattelun muotoutumista koulutuksen aikana ja saada selville, miten koulutuksen keskeinen tehtävä tukea oppimiskeskeisen kulttuurin kehittämistä on toteutunut asetetun opetussuunnitelman puitteissa. Tutkimustehtävää lähestyttiin selvittämällä tutkittavien käsityksiä hyvästä opetuksesta sekä selvittämällä, minkälainen on pedagogiseen koulutukseen osallistuneiden suhde opiskelijoihin ja heidän toimintaansa oppijoina sekä tutkittavien oma rooli opettajina. Lisäksi tarkasteltiin tutkittavien näkemyksiä heidän koulutuksen avulla saavuttamistaan opetustyössä ja työyhteisössä sovellettavista tiedoista ja taidoista. Näiden tutkimuskysymysten avulla lähestyttiin tutkimuksen pääkysymystä, miten koulutukseen osallistuneiden pedagoginen ajattelu on muotoutunut prosessimaisena toteutetun koulutuksen aikana.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena valmista aineistoa käyttäen. Tutkimusaineisto muodostui Aalto-yliopiston pedagogisen koulutuksen vuosien 2011 2014 välisenä aikana suorittaneelta kuudelta yliopiston opettajalta kerätystä, heidän itse koulutuksen eri vaiheissa kirjoittamistaan kirjallisista tehtävä-, reflektio- ja palautemateriaaleista. Aineiston analyysi toteutettiin sekä aineistolähtöistä että teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen, ja se perustui fenomenologis-hermeneuttisen ymmärtävän tutkimusotteen mukaiseen taustaideologiaan. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissä hyödynnettiin Postareffin ja Lindblom-Ylänteen (2008) opetuksellisten lähestymistapojen jakoa sisältö- ja oppimislähtöisyyteen, kun selvitettiin tutkittavien suhdetta opiskelijoihin oppijoina sekä heidän omaa rooliaan opettajina.
Hyvän opetuksen määrittelyn ilmentämä pedagogisen ajattelun muutos suuntautui konkreettisesta käsitteelliseen ja yksittäisestä yleiseen. Koulutuksen alkuvaiheessa hyvä opetus näyttäytyi osin muistoina ja ihanteina, ja pedagogisen koulutuksen tavoitteeksi asetettiin oma oppiminen. Opetusharjoittelun myötä hyvä opetus yhdistettiin opetusprosessiin sisältyviin käytännönläheisiin ulottuvuuksiin tavoitteena kehittyminen. Koulutuksen päättyessä hyvä opetus liitettiin opetuksen kokonaissuunnitteluun ja koordinointiin enemmän kuin yksittäisiin opetusprosessin ulottuvuuksiin. Pedagoginen ajattelu muotoutui taitokeskeisestä ajattelukeskeiseksi suuntautuen toimintaosaamisesta suunnitteluosaamiseen. Opetuksellisten lähestymistapojen ulottuvuuksissa esiin tuleva ajattelutavan muutos viittasi pedagogisen tietoisuuden heräämiseen, joka näkyi valmiutena kokeilla uutta ja muuttaa omaa toimintaa. Tutkimuksen perusteella oli havaittavissa tutkittavien pedagogisen ajattelun etenemistä oppimiskeskeiseen suuntaan. Tutkittavien näkemykset koulutuksen tuottamista sovellettavista tiedoista ja taidoista vahvistivat edellä todettua: he kertoivat saavuttaneensa pedagogisesti suuntautunutta ajattelua ja tulleensa pedagogisesti tietoisiksi sekä havainneensa, että on monta tapaa opettaa hyvin.
Pedagoginen koulutus mahdollisti muutoksen tarjoamalla ohjatun prosessin, ajan, paikan, ohjauksen sekä vertaisyhteisön. Koulutus näytti aikaansaavan tiedollista ristiriitaa ja kriittistä reflektointia sekä suuntaavan ajattelua. Pedagoginen ajattelu kehittyi myös kuvailevasta ja arvioivasta reflektoivaksi ja kehittäväksi. Tutkittavat ilmaisivat olevansa halukkaita toimimaan vaikuttajina pyrittäessä kehittämään yliopistoyhteisöä entistä oppimiskeskeisemmäksi. Perinteisesti tutkimusorientoituneessa yliopistokontekstissa muutosagentteina toimivilla yliopiston opettajilla on merkittävä rooli tässä työssä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena valmista aineistoa käyttäen. Tutkimusaineisto muodostui Aalto-yliopiston pedagogisen koulutuksen vuosien 2011 2014 välisenä aikana suorittaneelta kuudelta yliopiston opettajalta kerätystä, heidän itse koulutuksen eri vaiheissa kirjoittamistaan kirjallisista tehtävä-, reflektio- ja palautemateriaaleista. Aineiston analyysi toteutettiin sekä aineistolähtöistä että teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen, ja se perustui fenomenologis-hermeneuttisen ymmärtävän tutkimusotteen mukaiseen taustaideologiaan. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissä hyödynnettiin Postareffin ja Lindblom-Ylänteen (2008) opetuksellisten lähestymistapojen jakoa sisältö- ja oppimislähtöisyyteen, kun selvitettiin tutkittavien suhdetta opiskelijoihin oppijoina sekä heidän omaa rooliaan opettajina.
Hyvän opetuksen määrittelyn ilmentämä pedagogisen ajattelun muutos suuntautui konkreettisesta käsitteelliseen ja yksittäisestä yleiseen. Koulutuksen alkuvaiheessa hyvä opetus näyttäytyi osin muistoina ja ihanteina, ja pedagogisen koulutuksen tavoitteeksi asetettiin oma oppiminen. Opetusharjoittelun myötä hyvä opetus yhdistettiin opetusprosessiin sisältyviin käytännönläheisiin ulottuvuuksiin tavoitteena kehittyminen. Koulutuksen päättyessä hyvä opetus liitettiin opetuksen kokonaissuunnitteluun ja koordinointiin enemmän kuin yksittäisiin opetusprosessin ulottuvuuksiin. Pedagoginen ajattelu muotoutui taitokeskeisestä ajattelukeskeiseksi suuntautuen toimintaosaamisesta suunnitteluosaamiseen. Opetuksellisten lähestymistapojen ulottuvuuksissa esiin tuleva ajattelutavan muutos viittasi pedagogisen tietoisuuden heräämiseen, joka näkyi valmiutena kokeilla uutta ja muuttaa omaa toimintaa. Tutkimuksen perusteella oli havaittavissa tutkittavien pedagogisen ajattelun etenemistä oppimiskeskeiseen suuntaan. Tutkittavien näkemykset koulutuksen tuottamista sovellettavista tiedoista ja taidoista vahvistivat edellä todettua: he kertoivat saavuttaneensa pedagogisesti suuntautunutta ajattelua ja tulleensa pedagogisesti tietoisiksi sekä havainneensa, että on monta tapaa opettaa hyvin.
Pedagoginen koulutus mahdollisti muutoksen tarjoamalla ohjatun prosessin, ajan, paikan, ohjauksen sekä vertaisyhteisön. Koulutus näytti aikaansaavan tiedollista ristiriitaa ja kriittistä reflektointia sekä suuntaavan ajattelua. Pedagoginen ajattelu kehittyi myös kuvailevasta ja arvioivasta reflektoivaksi ja kehittäväksi. Tutkittavat ilmaisivat olevansa halukkaita toimimaan vaikuttajina pyrittäessä kehittämään yliopistoyhteisöä entistä oppimiskeskeisemmäksi. Perinteisesti tutkimusorientoituneessa yliopistokontekstissa muutosagentteina toimivilla yliopiston opettajilla on merkittävä rooli tässä työssä.