"Se menee ohi. Ja jos ei mee niin se pistetään menemään ohi." : mistä tai keneltä Tampereen yläkoululaiset hakisivat apua ongelmiinsa
Markkola, Tiina (2015)
Markkola, Tiina
2015
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriopinnot - Master's Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505281537
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505281537
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin nuorten näkemyksiä siitä, mistä tai keneltä he uskoisivat hakevansa apua, mikäli kohtaisivat erilaisia ongelmatilanteita. Avun hakeminen voidaan määritellä selviytymisstrategiaksi, joka on aktiivisia keinoja hakea apua tai ohjausta muilta johonkin ongelmaan. Selviytyminen on prosessi, joka tapahtuu stressin kokemuksen, kognitiivisen arvioinnin sekä selviytymisstrategian valinnan kautta. Monet yksilölliset tekijät vaikuttavat selviytymisprosessissa sekä avun hakemisessa. Tutkimuksessa keskityttiin eniten koulun toimijoiden rooliin mahdollisina avunhakukohteina sekä niihin nuoriin, jotka eivät uskoneet hakevansa apua mistään.
Tutkimus järjestettiin kyselytutkimuksena lähes kaikissa Tampereen kaupungin yläkouluissa (n=3175), ja nuoret vastasivat Internetin kautta kouluaikana. Ongelmat rajattiin kuuteen eri teemaan: (1) ihmissuhdeongelmat, (2) yksinäisyys, (3) masennus ja ahdistus, (4) päihdeongelmat, (5) rikoksen uhriksi joutuminen sekä (6) äkilliset kriisit. Jokaiseen kysymykseen oli monta eri vaihtoehtoa mahdollisista avunhakukohteista. Nuoria pyydettiin myös perustelemaan, miksi he hakisivat apua valitsemastaan kohteesta.
Tulosten mukaan nuoret uskoisivat hakevansa keskimäärin eniten apua perheeltä tai sukulaisilta (28,3 %) sekä kavereilta (27,1 %). Nuorista keskimäärin 14,7 % ei uskonut hakevansa mistään apua tai yrittäisi selvitä omin avuin. Koulun toimijoiden osuus avun hakemisesta oli yhteensä noin 15 %. Muista kohteista apua uskoi hakevansa kustakin alle 5 % nuorista. Sukupuoli ja ongelman tyyppi olivat yhteydessä siihen, keneltä tai mistä nuori uskoisi hakevansa apua. Nuorten, jotka eivät uskoneet hakevansa apua muilta, perusteluista löydettiin viisi teemaa: (1) Nuori uskoo tietävänsä toimintamallin ongelmaan, (2) asia ei ole suuri ongelma, (3) pettymys muihin ja luovuttaminen, (4) yksin pärjäämisen eetos ja (5) pelko muiden reaktioista. Myös koulun toimijoilta avun hakemisen syiksi löydettiin viisi teemaa: (1) usko avun saamisesta (2) ammattitaito, (3) empaattisuus, (4) tuttuus ja helppous ja (5) luotettavuus.
Avun hakemisessa olennaista oli nuorten näkemys siitä, kenen he uskoivat voivan auttaa heitä. Mikäli mahdollisimman monen toivotaan hakevan apua, olennaista on vaikuttaa uskomuksiin avun hakemisesta sekä ylläpitää tarpeeksi monipuolisia kanavia avun hakemiseksi.
Tutkimus järjestettiin kyselytutkimuksena lähes kaikissa Tampereen kaupungin yläkouluissa (n=3175), ja nuoret vastasivat Internetin kautta kouluaikana. Ongelmat rajattiin kuuteen eri teemaan: (1) ihmissuhdeongelmat, (2) yksinäisyys, (3) masennus ja ahdistus, (4) päihdeongelmat, (5) rikoksen uhriksi joutuminen sekä (6) äkilliset kriisit. Jokaiseen kysymykseen oli monta eri vaihtoehtoa mahdollisista avunhakukohteista. Nuoria pyydettiin myös perustelemaan, miksi he hakisivat apua valitsemastaan kohteesta.
Tulosten mukaan nuoret uskoisivat hakevansa keskimäärin eniten apua perheeltä tai sukulaisilta (28,3 %) sekä kavereilta (27,1 %). Nuorista keskimäärin 14,7 % ei uskonut hakevansa mistään apua tai yrittäisi selvitä omin avuin. Koulun toimijoiden osuus avun hakemisesta oli yhteensä noin 15 %. Muista kohteista apua uskoi hakevansa kustakin alle 5 % nuorista. Sukupuoli ja ongelman tyyppi olivat yhteydessä siihen, keneltä tai mistä nuori uskoisi hakevansa apua. Nuorten, jotka eivät uskoneet hakevansa apua muilta, perusteluista löydettiin viisi teemaa: (1) Nuori uskoo tietävänsä toimintamallin ongelmaan, (2) asia ei ole suuri ongelma, (3) pettymys muihin ja luovuttaminen, (4) yksin pärjäämisen eetos ja (5) pelko muiden reaktioista. Myös koulun toimijoilta avun hakemisen syiksi löydettiin viisi teemaa: (1) usko avun saamisesta (2) ammattitaito, (3) empaattisuus, (4) tuttuus ja helppous ja (5) luotettavuus.
Avun hakemisessa olennaista oli nuorten näkemys siitä, kenen he uskoivat voivan auttaa heitä. Mikäli mahdollisimman monen toivotaan hakevan apua, olennaista on vaikuttaa uskomuksiin avun hakemisesta sekä ylläpitää tarpeeksi monipuolisia kanavia avun hakemiseksi.