Scots, Scottish English and Austrian German - Applying principles of sociolinguistic pluricentricity to describe non-dominant varieties in language continua
Klade, Michael (2015)
Klade, Michael
2015
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-01-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503241228
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503241228
Kuvaus
Valinnaisten opintojen tutkielma
Tiivistelmä
Skotin kieli on kiistanalainen käsite, jonka määrittely ja status jakavat tutkijoiden ja maallikkojen mielipiteet sekä englannin kielialueen sisä- että ulkopuolella. Onko skotin kieli englannin kielen murre vai itsenäinen kieli? Skotin ja englannin välistä suhdetta pidetään esimerkkinä kielijatkumosta ja Skotlannissa liikutaan puhutussa kielessä kielijatkumon ääripäiden välissä, mm. alueen murteesta, puhujan taustasta ja tilanteesta riippuen.
Englanti on suurena naapurina vaikuttanut voimakkaasti siihen, mitä Skotlannissa pidetään kielellisenä standardina. Näin ollen skotin kielen status on kärsinyt ja sitä pidetään usein murteiden värittämänä tai huonona englantina. Tilanne muistuttaa jonkin verran Saksan ja Itävallan kielellistä tilannetta sekä kielijatkumon että valtioiden voimasuhteiden vuoksi. Siksi plurisentrisen variaatiolingvistiikan lähestymistapa voisi rikastuttaa Skotlannin kielitilanteeseen liittyvää keskustelua ja tutkimusta.
Tämän sivuaineen progradu tutkielman tavoitteena on avata, mitä kaikkea skotin ja englannin kielijatkumo voi pitää sisällään ja miten käsitteen määrittelyn tarkentaminen on mahdollista plurisentrisen variaatiolingvistiikan näkökulmasta.
Plurisentrinen kieli on kieli, jolla on useita virallisia varieteettejä niin puhutuissa kuin kirjoitetuissa muodossakin. Plurisentristen kielten tutkimus on sosiolingvististä tutkimusta, sillä se tutkii kieltä ja sen käyttöä suhteessa sosiaaliseen ympäristöön. Sosiolingvistiikassa kieltä kuvataan sosiaalisena ilmiönä, ja etsitään yhteiskunnallisia syitä siihen, miksi kieli vaihtelee ja muuttuu. Myös skotin kielen tutkimuksessa plurisentrisen variaatiolingvistiikan näkökulmasta korostuu rakenteellisten erityispiirteiden, kuten ääntämisen, taivutuksen, sanaston, sananmuodostuksen ja syntaksin lisäksi erityisesti kommunikatiivisia käytänteitä, murrejatkumoa ja ekstralingvistisiä eli kielenulkoisia piirteitä. Varieteetin empiirisen tutkimuksen on lähdettävä pragmaattisesti kielen todellisesta käytöstä.
Plurisentrisen kielen varieteettien ja niiden keskuksien määrittelyyn liittyy usein avoimia kysymyksiä ja yleensä varieteettien väliset voimasuhteet ovat asymmetrisiä, kuten myös skotin ja englannin voimasuhteet.
Englanti on suurena naapurina vaikuttanut voimakkaasti siihen, mitä Skotlannissa pidetään kielellisenä standardina. Näin ollen skotin kielen status on kärsinyt ja sitä pidetään usein murteiden värittämänä tai huonona englantina. Tilanne muistuttaa jonkin verran Saksan ja Itävallan kielellistä tilannetta sekä kielijatkumon että valtioiden voimasuhteiden vuoksi. Siksi plurisentrisen variaatiolingvistiikan lähestymistapa voisi rikastuttaa Skotlannin kielitilanteeseen liittyvää keskustelua ja tutkimusta.
Tämän sivuaineen progradu tutkielman tavoitteena on avata, mitä kaikkea skotin ja englannin kielijatkumo voi pitää sisällään ja miten käsitteen määrittelyn tarkentaminen on mahdollista plurisentrisen variaatiolingvistiikan näkökulmasta.
Plurisentrinen kieli on kieli, jolla on useita virallisia varieteettejä niin puhutuissa kuin kirjoitetuissa muodossakin. Plurisentristen kielten tutkimus on sosiolingvististä tutkimusta, sillä se tutkii kieltä ja sen käyttöä suhteessa sosiaaliseen ympäristöön. Sosiolingvistiikassa kieltä kuvataan sosiaalisena ilmiönä, ja etsitään yhteiskunnallisia syitä siihen, miksi kieli vaihtelee ja muuttuu. Myös skotin kielen tutkimuksessa plurisentrisen variaatiolingvistiikan näkökulmasta korostuu rakenteellisten erityispiirteiden, kuten ääntämisen, taivutuksen, sanaston, sananmuodostuksen ja syntaksin lisäksi erityisesti kommunikatiivisia käytänteitä, murrejatkumoa ja ekstralingvistisiä eli kielenulkoisia piirteitä. Varieteetin empiirisen tutkimuksen on lähdettävä pragmaattisesti kielen todellisesta käytöstä.
Plurisentrisen kielen varieteettien ja niiden keskuksien määrittelyyn liittyy usein avoimia kysymyksiä ja yleensä varieteettien väliset voimasuhteet ovat asymmetrisiä, kuten myös skotin ja englannin voimasuhteet.