Abortti sen kokeneiden kertomana. Diskurssianalyysiä aborttikokemusta käsittelevistä blogeista.
Rekola, Susanna (2015)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Rekola, Susanna
2015
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503201206
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503201206
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on abortti sen kokeneiden näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä on, mitä diskursseja käyttäen naiset puhuvat aborttikokemuksestaan. Lisäksi kiinnitän huomiota niihin positioihin, joita naisille näissä diskursseissa tarjoutuu ja miten he näistä positioista neuvottelevat ja miten aborttikokemuksen eri vaiheissa diskurssit tulevat esiin. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin, miten yksipuolisia aborttikokemuksesta puhumiseen tarjoutuvat diskurssit ovat ja miten tietyt diskurssit rajoittavat sitä, miten aborttikokemuksesta voidaan puhua.
Tutkimusaineistona ovat blogit, joissa naiset kertovat kokemuksistaan, sosiaalisista syistä tehdyistä aborteista. Olen valinnut aineistoksi niitä blogeja, joissa naiset käyvät läpi kokemustaan ei-toivotun raskauden toteamisesta abortin jälkeiseen aikaan. Tutkimuksen teoreettis-metodologisena viitekehyksenä on diskurssianalyysi, jossa kielenkäyttö nähdään osana sosiaalista todellisuutta.
Löysin aineistostani neljä eri diskurssia, jotka tulevat aineistostani voimakkaasti esiin ja joiden kautta naiset kuvaavat kokemustaan abortista. Diskurssit ovat seuraavanlaiset: abortti kärsimyksenä, abortti yksinäisyytenä, abortti moraalisesti tuomittavana ja abortti oikeana valintana. Abortti moraalisesti tuomittavana -diskurssi näyttäytyy osaltaan yhtenä syynä sille, miksi abortista puhutaan kärsimyksenä ja yksinäisyytenä. Abortti oikeana valintana -diskurssi on ainoa diskursseista, jossa nainen näyttäytyy vahvasti toimijana suhteessa aborttiin. Naiset myös uudelleen rakentavat ja muokkaavat abortti moraalisesti tuomittavana -diskurssia niin, että abortin tekemättä jättäminen, kun olosuhteet eivät lapsen kannalta ole suotuisat, näyttäytyy moraalisesti tuomittavana ja nainen itse tässä kohtaa moraalisesti ja vastuullisesti toimivana. Naisilla on siis kykyä muokata ja neuvotella uusia positioita itselleen diskurssien sisällä. Diskurssit joiden kautta naiset voivat kuvata aborttikokemustaan ovat hyvin rajalliset. Aborttikokemus on kuitenkin huomattavasti moninaisempi kuin vallitsevat diskurssit antaisivat ymmärtää. Jotta aborttikokemuksen moninaisuus ja rikkaus tulisivat paremmin näkyviin, tarvitaan siitä puhumiseen lisää tilaa. Ilman abortista puhumista ei ole mahdollista tuoda esiin muunlaisia tapoja puhua aborttikokemuksesta ja murtaa aborttia ympäröivää moraalisen tuomittavuuden -diskurssia.
Tutkimusaineistona ovat blogit, joissa naiset kertovat kokemuksistaan, sosiaalisista syistä tehdyistä aborteista. Olen valinnut aineistoksi niitä blogeja, joissa naiset käyvät läpi kokemustaan ei-toivotun raskauden toteamisesta abortin jälkeiseen aikaan. Tutkimuksen teoreettis-metodologisena viitekehyksenä on diskurssianalyysi, jossa kielenkäyttö nähdään osana sosiaalista todellisuutta.
Löysin aineistostani neljä eri diskurssia, jotka tulevat aineistostani voimakkaasti esiin ja joiden kautta naiset kuvaavat kokemustaan abortista. Diskurssit ovat seuraavanlaiset: abortti kärsimyksenä, abortti yksinäisyytenä, abortti moraalisesti tuomittavana ja abortti oikeana valintana. Abortti moraalisesti tuomittavana -diskurssi näyttäytyy osaltaan yhtenä syynä sille, miksi abortista puhutaan kärsimyksenä ja yksinäisyytenä. Abortti oikeana valintana -diskurssi on ainoa diskursseista, jossa nainen näyttäytyy vahvasti toimijana suhteessa aborttiin. Naiset myös uudelleen rakentavat ja muokkaavat abortti moraalisesti tuomittavana -diskurssia niin, että abortin tekemättä jättäminen, kun olosuhteet eivät lapsen kannalta ole suotuisat, näyttäytyy moraalisesti tuomittavana ja nainen itse tässä kohtaa moraalisesti ja vastuullisesti toimivana. Naisilla on siis kykyä muokata ja neuvotella uusia positioita itselleen diskurssien sisällä. Diskurssit joiden kautta naiset voivat kuvata aborttikokemustaan ovat hyvin rajalliset. Aborttikokemus on kuitenkin huomattavasti moninaisempi kuin vallitsevat diskurssit antaisivat ymmärtää. Jotta aborttikokemuksen moninaisuus ja rikkaus tulisivat paremmin näkyviin, tarvitaan siitä puhumiseen lisää tilaa. Ilman abortista puhumista ei ole mahdollista tuoda esiin muunlaisia tapoja puhua aborttikokemuksesta ja murtaa aborttia ympäröivää moraalisen tuomittavuuden -diskurssia.