METSO-ohjelma ja luonnonsuojelun rajaobjektit - Tapaustutkimus suojelualueverkoston kehittämisen neuvotteluprosessista
Koivulehto, Miska (2015)
Koivulehto, Miska
2015
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-03-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503201205
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503201205
Tiivistelmä
Tutkimus käsitteli tulkitsevan politiikka-analyysin avulla Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO:a luonnonsuojeluhallinnan neuvottelevuuden kannalta. Tarkoituksena oli ymmärtää tapaustutkimuksen keinoin metsiensuojelun toimijaryhmien suojelualueverkoston kehittämisestä käymää neuvottelua. Aineistona käytettiin metsiensuojelun sidosryhmien virallisia METSO-ohjelmasta vuonna 2008 ympäristöministeriölle antamia lausuntoja (65 kpl).
Tutkimuksessa hyödynnettiin diskurssianalyysia sekä erittelevää ja vertailevaa sisällönanalyysia. Niiden avulla selvitettiin, mitä merkityksiä toimijaryhmät liittivät suojelualueverkoston kehittämiseen METSOohjelman yhteydessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin, minkälaisia diskurssikoalitioita suojelualueverkoston kehittämisen ympärille muodostui sekä miten eri toimijaryhmät hyödynsivät luonnonsuojelun tietovaraston tietoja ja tekivät tiedon ja politiikan välistä rajatyötä. Tutkimuksen apukäsitteinä toimivat rajaobjektin ja rajatyön käsitteet.
Analyysin perusteella löytyi neljä erilaista suojelualueverkoston kehittämiseen liittynyttä diskurssikoalitiota. Ensimmäisessä diskurssikoalitiossa käsiteltiin METSO-ohjelman hyväksyttävyyttä suojelualueverkoston kehittämistapana. Toisen diskurssikoalition sisällä pohdittiin, minkälaisia alueita ideaalityyppiseen suojelualueverkostoon tulisi kuulua, millä tavoin suojelualueverkostoa tulisi kasvattaa ja mitkä alueet tulisi jättää suojelun ulkopuolelle. Kolmas diskurssikoalitio sisälsi näkemyksiä eri toimija- ja maanomistajaryhmien rooleista suojelualueverkoston kehittämisessä sekä suojelun reunaehdoista. Neljännessä diskurssikoalitiossa esillä olivat suojelualueiden valinnan jälkeen tarpeelliset toimet, vielä keskeneräisten vanhojen suojeluohjelmien suhde uuteen METSO-ohjelmaan sekä kysymys määräaikaisesta suojelusta. Toimijaryhmät hyödynsivät ja sovelsivat laajasti eri tietolähteistä yhdistelemiään tietoja lausuntojen välityksellä tapahtuneessa vapaaehtoisen luonnonsuojelumenetelmän epävarmuuksia ja hyväksyttävyyttä käsitelleessä poliittisessa keskustelussaan. Tiedon ja politiikan välistä rajatyötä tehtiin ohjelman kehittämiseksi ja luonnonsuojelun hyväksyttävyyden määrittelemiseksi sekä ekologisista että inhimillisistä näkökulmista.
Tutkimuksessa korostui METSO-ohjelmaan sisältyneen kokeiluvaiheen merkitys kokemusperäisen tiedon kerryttämisen ja ohjelman hyväksyttävyyden sekä jatkokehittämisen kannalta. Tutkimus osoitti, että monien toimijaryhmien osallistumista mahdollistavat luonnonsuojeluhallintaneuvottelut ovat hyödyllisiä erilaisten toimintavaihtoehtojen ja valittuihin suojelutapoihin liittyvien epävarmuuksien pohdinnan sekä uusien suojelua koskevien ideoiden esiintulon kannalta. Luonnonsuojeluhallintaa koskeviin neuvotteluihin osallistuessaan toimijaryhmien on mahdollista arvioida suojelun tietopohjaa, tuoda esiin suojelulle hyödyllistä omaa osaamistaan ja käsitellä suojelun onnistumisen kannalta merkittävinä pitämiään seikkoja.
Tutkimuksessa hyödynnettiin diskurssianalyysia sekä erittelevää ja vertailevaa sisällönanalyysia. Niiden avulla selvitettiin, mitä merkityksiä toimijaryhmät liittivät suojelualueverkoston kehittämiseen METSOohjelman yhteydessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin, minkälaisia diskurssikoalitioita suojelualueverkoston kehittämisen ympärille muodostui sekä miten eri toimijaryhmät hyödynsivät luonnonsuojelun tietovaraston tietoja ja tekivät tiedon ja politiikan välistä rajatyötä. Tutkimuksen apukäsitteinä toimivat rajaobjektin ja rajatyön käsitteet.
Analyysin perusteella löytyi neljä erilaista suojelualueverkoston kehittämiseen liittynyttä diskurssikoalitiota. Ensimmäisessä diskurssikoalitiossa käsiteltiin METSO-ohjelman hyväksyttävyyttä suojelualueverkoston kehittämistapana. Toisen diskurssikoalition sisällä pohdittiin, minkälaisia alueita ideaalityyppiseen suojelualueverkostoon tulisi kuulua, millä tavoin suojelualueverkostoa tulisi kasvattaa ja mitkä alueet tulisi jättää suojelun ulkopuolelle. Kolmas diskurssikoalitio sisälsi näkemyksiä eri toimija- ja maanomistajaryhmien rooleista suojelualueverkoston kehittämisessä sekä suojelun reunaehdoista. Neljännessä diskurssikoalitiossa esillä olivat suojelualueiden valinnan jälkeen tarpeelliset toimet, vielä keskeneräisten vanhojen suojeluohjelmien suhde uuteen METSO-ohjelmaan sekä kysymys määräaikaisesta suojelusta. Toimijaryhmät hyödynsivät ja sovelsivat laajasti eri tietolähteistä yhdistelemiään tietoja lausuntojen välityksellä tapahtuneessa vapaaehtoisen luonnonsuojelumenetelmän epävarmuuksia ja hyväksyttävyyttä käsitelleessä poliittisessa keskustelussaan. Tiedon ja politiikan välistä rajatyötä tehtiin ohjelman kehittämiseksi ja luonnonsuojelun hyväksyttävyyden määrittelemiseksi sekä ekologisista että inhimillisistä näkökulmista.
Tutkimuksessa korostui METSO-ohjelmaan sisältyneen kokeiluvaiheen merkitys kokemusperäisen tiedon kerryttämisen ja ohjelman hyväksyttävyyden sekä jatkokehittämisen kannalta. Tutkimus osoitti, että monien toimijaryhmien osallistumista mahdollistavat luonnonsuojeluhallintaneuvottelut ovat hyödyllisiä erilaisten toimintavaihtoehtojen ja valittuihin suojelutapoihin liittyvien epävarmuuksien pohdinnan sekä uusien suojelua koskevien ideoiden esiintulon kannalta. Luonnonsuojeluhallintaa koskeviin neuvotteluihin osallistuessaan toimijaryhmien on mahdollista arvioida suojelun tietopohjaa, tuoda esiin suojelulle hyödyllistä omaa osaamistaan ja käsitellä suojelun onnistumisen kannalta merkittävinä pitämiään seikkoja.