Liukoisen urokinaasityyppisen plasminogeeniaktivaattorin reseptorin (suPAR) plasmapitoisuuden merkitys ensiavun infektioepäilypotilailla : prospektiivinen kohorttitutkimus
Tarkka, Maija (2015)
Tarkka, Maija
2015
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502201142
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502201142
Kuvaus
Artikkeli julkaistu lehdessä Journal of Internal Medicine: Volume 272, Issue 3, pages 247–256, September 2012. Doi: 10.1111/j.1365-2796.2012.02569.x
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millainen ennusteellinen merkkiaine plasman liukoinen urokinaasityyppisen plasminogeeniaktivaattorin reseptori (soluble urokinase-type plasminogen activator receptor, suPAR) on infektiopotilailla. Mielenkiinnon kohteena oli erityisesti suPAR:in yhteys baktereemisen infektion vaikeusasteeseen ja taudin ennusteeseen.
Tutkimusasetelmana oli prospektiivinen kohorttitutkimus. Potilasmateriaali kerättiin Satakunnan keskussairaalassa vuosina 2004-2005. Kohortti käsitti yhteensä 539 päivystyspotilasta, joille lääkäri oli asettanut työdiagnoosiksi jonkin infektiotaudin.
Kohortti jaettiin viiteen erilaiseen ryhmään: ryhmän 1 (n=59) potilailla ei ollut bakteeri-infektiota tai yleistynyttä tulehdusreaktio-oireyhtymää (systemic inflammatory response syndrome, SIRS), ryhmän 2 (n=68) potilailla oli bakteeri-infektio mutta ei SIRS:iä, ryhmän 3 (n=54) potilailla oli SIRS mutta ei bakteeri-infektiota, ryhmän 4 (n=309) potilailla oli sepsis (SIRS ja bakteeri-infektio, mutta ei elinvauriota) ja ryhmän 5 (n=49) potilailla oli vaikea sepsis (SIRS, bakteeri-infektio ja elinvaurio). Plasman suPAR-pitoisuus määritettiin kaupallisella entsyymi-immunologisella menetelmällä (enzyme-linked immunosorbent assay, ELISA; suPARnostic® Standard Kit; ViroGatesA/S, Birkerød, Denmark) sairaalaan tulovaiheessa otetusta ensimmäisestä näytteestä (1 näyte/potilas). Näytteistä olivat tiedossa myös prokalsitoniini (PCT), C-reaktiivinen proteiini (CRP) ja interleukiini-6 (IL-6) pitoisuudet.
suPAR:in mediaanipitoisuudet ryhmissä 1-5 olivat 4,7; 5,0; 4,4; 4,8 ja 7,9 ng/ml (p < 0.001). Pitoisuudet olivat merkittävästi korkeampia seurantaaikana menehtyneillä verrattuna selviytyneisiin (mediaani 8,3 vs. 4,9 ng/ml, p < 0.001). 28 päivän kuolleisuus oli 6,1%. suPAR:in herkkyys ja tarkkuus kuolleisuuden ennustamisessa olivat 76 % ja 69 % (raja-arvolla 6,4 ng/ml). Vaikean sepsiksen ennustamisessa vastaavat luvut olivat 67 % ja 72 % (raja-arvolla 6,6 ng/ml). suPAR oli tutkituista laboratoriomerkkiaineista paras kuolleisuuden ennustaja kun taas vaikean sepsiksen ennakoimisessa PCT vaikutti olevan hieman suPAR:ia parempi. Muuttujien merkitsevyydet säilyivät myös erilaisissa monimuuttujamalleissa, joissa otettiin huomioon mahdolliset muut selittävät tekijät.
Tutkimus osoitti, että korkea suPAR-pitoisuus on riippumaton ja mahdollisesti jopa kliinisesti käyttökelpoinen taudin vaikeusastetta ja kuolleisuutta ennustava merkkiaine päivystyksen infektioepäilypotilailla. Jää nähtäväksi, voidaanko suPAR-määritystä käyttää yleisemminkin korkean riskin potilaiden tunnistamisessa.
Näiden syventävien opintojen tekijä on määrittänyt plasmanäytteistä suPAR-pitoisuudet, sekä osallistunut tulosten tilastolliseen analyysiin ja käsikirjoituksen kommentointiin. Tulokset on julkaistu Journal of Internal Medicine -lehdessä, ja yksi artikkelin kirjoittajista on Maija Tarkka.
Tutkimusasetelmana oli prospektiivinen kohorttitutkimus. Potilasmateriaali kerättiin Satakunnan keskussairaalassa vuosina 2004-2005. Kohortti käsitti yhteensä 539 päivystyspotilasta, joille lääkäri oli asettanut työdiagnoosiksi jonkin infektiotaudin.
Kohortti jaettiin viiteen erilaiseen ryhmään: ryhmän 1 (n=59) potilailla ei ollut bakteeri-infektiota tai yleistynyttä tulehdusreaktio-oireyhtymää (systemic inflammatory response syndrome, SIRS), ryhmän 2 (n=68) potilailla oli bakteeri-infektio mutta ei SIRS:iä, ryhmän 3 (n=54) potilailla oli SIRS mutta ei bakteeri-infektiota, ryhmän 4 (n=309) potilailla oli sepsis (SIRS ja bakteeri-infektio, mutta ei elinvauriota) ja ryhmän 5 (n=49) potilailla oli vaikea sepsis (SIRS, bakteeri-infektio ja elinvaurio). Plasman suPAR-pitoisuus määritettiin kaupallisella entsyymi-immunologisella menetelmällä (enzyme-linked immunosorbent assay, ELISA; suPARnostic® Standard Kit; ViroGatesA/S, Birkerød, Denmark) sairaalaan tulovaiheessa otetusta ensimmäisestä näytteestä (1 näyte/potilas). Näytteistä olivat tiedossa myös prokalsitoniini (PCT), C-reaktiivinen proteiini (CRP) ja interleukiini-6 (IL-6) pitoisuudet.
suPAR:in mediaanipitoisuudet ryhmissä 1-5 olivat 4,7; 5,0; 4,4; 4,8 ja 7,9 ng/ml (p < 0.001). Pitoisuudet olivat merkittävästi korkeampia seurantaaikana menehtyneillä verrattuna selviytyneisiin (mediaani 8,3 vs. 4,9 ng/ml, p < 0.001). 28 päivän kuolleisuus oli 6,1%. suPAR:in herkkyys ja tarkkuus kuolleisuuden ennustamisessa olivat 76 % ja 69 % (raja-arvolla 6,4 ng/ml). Vaikean sepsiksen ennustamisessa vastaavat luvut olivat 67 % ja 72 % (raja-arvolla 6,6 ng/ml). suPAR oli tutkituista laboratoriomerkkiaineista paras kuolleisuuden ennustaja kun taas vaikean sepsiksen ennakoimisessa PCT vaikutti olevan hieman suPAR:ia parempi. Muuttujien merkitsevyydet säilyivät myös erilaisissa monimuuttujamalleissa, joissa otettiin huomioon mahdolliset muut selittävät tekijät.
Tutkimus osoitti, että korkea suPAR-pitoisuus on riippumaton ja mahdollisesti jopa kliinisesti käyttökelpoinen taudin vaikeusastetta ja kuolleisuutta ennustava merkkiaine päivystyksen infektioepäilypotilailla. Jää nähtäväksi, voidaanko suPAR-määritystä käyttää yleisemminkin korkean riskin potilaiden tunnistamisessa.
Näiden syventävien opintojen tekijä on määrittänyt plasmanäytteistä suPAR-pitoisuudet, sekä osallistunut tulosten tilastolliseen analyysiin ja käsikirjoituksen kommentointiin. Tulokset on julkaistu Journal of Internal Medicine -lehdessä, ja yksi artikkelin kirjoittajista on Maija Tarkka.