Feminine Beauty in Charlotte Bronte's Jane Eyre and Jean Rhys's Wide Sargasso Sea
Parvela, Satu (2015)
Parvela, Satu
2015
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502181084
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502181084
Tiivistelmä
Tutkielmassani olen selvittänyt naisellisen kauneuden ja vallan yhteyttä jokapäiväisen elämän ja kirjallisuuden näkökulmasta. Esitän, että yhteiskunnassamme kauneus liitetään naiseuteen. Samalla naisten odotetaan pyrkivän kohti mahdollisimman kaunista ulkomuotoa. Tämän lisäksi kauneuteen on yhdistetty erilaisia palkintoja, kun taas ruma nainen joutuu yhteiskunnan tuomitsemaksi. Täten naisen ulkonäöllä on suuri merkitys hänen elämäänsä. Tutkielmassani olenkin kiinnostunut siitä, mikä tätä kauneuden valtaa ohjaa. Onko se ympäröivä yhteiskunta vai tarjoaako kauneus omistajalleen vallan paeta yhteiskunnan asettamilta rajoituksilta?
Kirjallisuudesta löytyy useita kauniita ja rumia naishahmoja. Ongelmallista monissa näissä naishahmoissa on tietyt stereotyyppiset piirteet, jotka usein yhdistyvät joko kauneuteen tai rumuuteen. Kirjallisuudessa kauniit naiset ovat usein passiviisia, heidän luonteenpiirteensä ovat toissijaisia heidän ulkonäköönsä nähden ja he ovat usein riippuvaisia miehistä, kun taas rumat naiset ovat kirjallisuudessa usein aktiivisia ja he pyrkivät edistämään omia tavoitteitaan. Olenkin kiinnostunut siitä, kuinka Charlotte Brontën ja Jean Rhysin romaaneissa naishahmot esitetään suhteessa kauneuteen ja valtaan.
Brontë kirjoitti romaaninsa päähenkilöksi ruman naisen, mikä haastaa olettamuksen, että vain kaunis päähenkilö voisi kiinnostaa lukijoita. Brontën päähenkilö Jane on ruma nainen, joka viettää koko elämänsä kauniiden naisten ympäröimänä. Jane tuntee myös yhteiskunnan odotukset naisellista kauneutta kohtaan ja sen, kuinka hän ei pysty vastaamaan niihin. Romaanissaan Brontë kommentoi ja kritisoi olettamusta siitä, että kauneus on naisen tärkein ominaisuus vertailemalla Janea näihin kauniisiin naisiin, joita tämä tapaa elämänsä varrella.
Rhys ei ollut tyytyväinen Brontën kuvaukseen kreolinaisesta Antoinette Masonista. Täten hän päättää kirjoittaa Antoinetten tarinan uudestaan. Toisin kuin Jane, Antoinette on kaunis. Hän kärsii jälki-kolonialistisella Jamaikalla omasta ihonväristään ja perheestään, joka on historian saatossa omistanut orjia. Antoinette on ulkopuolinen omassa yhteiskunnassaan ja myöskin perheessään. Hän joutuu oman kauneutensa uhriksi. Hänet pakotetaan kohti perinteistä vaaleaihoisen naisen roolia vaimona ja äitinä. Antoinetten sopimattomuus tähän ahtaaseen rooliin ajaa hänet kohti mielenvikaisuutta.
Avainsanat: kauneus, valta, Brontë, Rhys
Kirjallisuudesta löytyy useita kauniita ja rumia naishahmoja. Ongelmallista monissa näissä naishahmoissa on tietyt stereotyyppiset piirteet, jotka usein yhdistyvät joko kauneuteen tai rumuuteen. Kirjallisuudessa kauniit naiset ovat usein passiviisia, heidän luonteenpiirteensä ovat toissijaisia heidän ulkonäköönsä nähden ja he ovat usein riippuvaisia miehistä, kun taas rumat naiset ovat kirjallisuudessa usein aktiivisia ja he pyrkivät edistämään omia tavoitteitaan. Olenkin kiinnostunut siitä, kuinka Charlotte Brontën ja Jean Rhysin romaaneissa naishahmot esitetään suhteessa kauneuteen ja valtaan.
Brontë kirjoitti romaaninsa päähenkilöksi ruman naisen, mikä haastaa olettamuksen, että vain kaunis päähenkilö voisi kiinnostaa lukijoita. Brontën päähenkilö Jane on ruma nainen, joka viettää koko elämänsä kauniiden naisten ympäröimänä. Jane tuntee myös yhteiskunnan odotukset naisellista kauneutta kohtaan ja sen, kuinka hän ei pysty vastaamaan niihin. Romaanissaan Brontë kommentoi ja kritisoi olettamusta siitä, että kauneus on naisen tärkein ominaisuus vertailemalla Janea näihin kauniisiin naisiin, joita tämä tapaa elämänsä varrella.
Rhys ei ollut tyytyväinen Brontën kuvaukseen kreolinaisesta Antoinette Masonista. Täten hän päättää kirjoittaa Antoinetten tarinan uudestaan. Toisin kuin Jane, Antoinette on kaunis. Hän kärsii jälki-kolonialistisella Jamaikalla omasta ihonväristään ja perheestään, joka on historian saatossa omistanut orjia. Antoinette on ulkopuolinen omassa yhteiskunnassaan ja myöskin perheessään. Hän joutuu oman kauneutensa uhriksi. Hänet pakotetaan kohti perinteistä vaaleaihoisen naisen roolia vaimona ja äitinä. Antoinetten sopimattomuus tähän ahtaaseen rooliin ajaa hänet kohti mielenvikaisuutta.
Avainsanat: kauneus, valta, Brontë, Rhys