Väkivallan uhka ja väkivalta - osa sosiaalityötä?
Tirkkonen, Johanna (2014)
Tirkkonen, Johanna
2014
Sosiaalityön maisteriopinnot - Master's Programme in Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201501161031
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201501161031
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka yleistä väkivallan uhan ja väkivallan kokemukset ovat sosiaalityöntekijöiden keskuudessa ja millaista koettu väkivalta on muodoltaan. Toiseksi tutkimuksen avulla pyrittiin saamaan selville, vaikuttaako väkivallan uhka tai väkivalta sosiaalityöntekijöiden hyvinvointiin ja työskentelyyn. Kolmanneksi tavoitteena oli selvittää, millaisia keinoja sosiaalityöntekijöillä on ehkäistä väkivaltaa. Aineisto kerättiin sähköisellä puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Aineistoa analysoitiin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Pääpaino oli kvalitatiivisessa tarkastelussa, jossa menetelmänä käytettiin sisällönanalyysia.
Tutkimuksessa selvisi, että valtaosa sosiaalityöntekijöistä on kokenut henkistä väkivaltaa ja uhkailua asiakkaiden taholta. Fyysisen väkivallan kokemukset olivat sen sijaan melko harvinaisia. Yleisintä oli uhkailu yhteydenotolla ylempiin tahoihin tai mediaan sekä työntekijään tai hänen perheeseensä kohdistuva uhkailu. Uhkailu saattoi kohdistua myös asiakkaaseen itseensä. Henkisen väkivallan kokemukset ovat yleisiä vastaajien keskuudessa. Yleisintä on työntekijän haukkuminen ja epäasiallinen kielenkäyttö. Tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijät kokevat väkivallan uhan ja koetun väkivallan vaikuttavan etenkin työhyvinvointiin ja lisäävän stressiä. Ennakointi koetaan tärkeimmäksi keinoksi ehkäistä väkivaltatilanteita. Tutkimuksessa tuli esiin, että sosiaalityöntekijät eivät koe omaa rooliaan kovinkaan merkityksellisenä väkivaltatilanteiden syntymisessä. Tutkimuksessa selvisi, että sosiaalityöntekijöillä on turvallisuutta lisäävinä keinoina käytössään useimmiten hälytyspainike, toinen poistumistie tai työpari. Sosiaalityöntekijät eivät juurikaan kokeneet omaa toimintaansa turvallisuutta lisääväksi keinoksi.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että väkivallan uhka ja koettu väkivalta on osa sosiaalityöntekijöiden arkea. Henkisen väkivallan kokemukset ovat yleisiä sosiaalityöntekijöiden keskuudessa, mutta fyysinen väkivalta on melko harvinaista.
Tutkimuksessa selvisi, että valtaosa sosiaalityöntekijöistä on kokenut henkistä väkivaltaa ja uhkailua asiakkaiden taholta. Fyysisen väkivallan kokemukset olivat sen sijaan melko harvinaisia. Yleisintä oli uhkailu yhteydenotolla ylempiin tahoihin tai mediaan sekä työntekijään tai hänen perheeseensä kohdistuva uhkailu. Uhkailu saattoi kohdistua myös asiakkaaseen itseensä. Henkisen väkivallan kokemukset ovat yleisiä vastaajien keskuudessa. Yleisintä on työntekijän haukkuminen ja epäasiallinen kielenkäyttö. Tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijät kokevat väkivallan uhan ja koetun väkivallan vaikuttavan etenkin työhyvinvointiin ja lisäävän stressiä. Ennakointi koetaan tärkeimmäksi keinoksi ehkäistä väkivaltatilanteita. Tutkimuksessa tuli esiin, että sosiaalityöntekijät eivät koe omaa rooliaan kovinkaan merkityksellisenä väkivaltatilanteiden syntymisessä. Tutkimuksessa selvisi, että sosiaalityöntekijöillä on turvallisuutta lisäävinä keinoina käytössään useimmiten hälytyspainike, toinen poistumistie tai työpari. Sosiaalityöntekijät eivät juurikaan kokeneet omaa toimintaansa turvallisuutta lisääväksi keinoksi.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että väkivallan uhka ja koettu väkivalta on osa sosiaalityöntekijöiden arkea. Henkisen väkivallan kokemukset ovat yleisiä sosiaalityöntekijöiden keskuudessa, mutta fyysinen väkivalta on melko harvinaista.