Mahdollinen teatterikävijä - tarkastelussa potentiaalinen uusi teatteriyleisö
Salo, Sini (2014)
Salo, Sini
2014
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412192487
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412192487
Tiivistelmä
Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miksi teatterissakäyntiaktiivisuus on vähentynyt 2000-luvulle tultaessa ja millä ehdoin mahdollinen teatterikävijä löytäisi tiensä teatteri-katsomoihin. Tutkin aihetta kyselyaineiston sekä ryhmäkeskustelujen avulla ja selvitän, onko aineistostani havaittavissa säännönmukaisuuksia kulttuuripalveluiden käyttämiseen liittyen. Kyselytutkimukseeni vastasi 228 henkilöä ja keskusteluryhmääni osallistui kaksi miestä sekä neljä naista. Keskustelijoiden ikäjakauma oli 18-50 vuotta. Vastoin teatterintutkimuksen perinteistä tutkimustraditiota on oma orientaationi tämän tutkielman kohdalla selkeästi markkinointimyönteinen. Tutkielmani ei paneudu teatteriin taidelaitoksena vaan ennemminkin tärkeänä ja vaalittavana kulttuurillisena instituutiona.
Tutkielmani kysyy, onko teattereiden mahdollista vastata ohjelmistovalinnoillaan potentiaalisten uusien teatterikävijöiden mieltymyksiä. Tarkoituksenani ei ole löytää yhtä oikeaa ratkaisua teattereiden yleisökadon ratkaisemiseksi, vaan pyrkimyksenäni on selvittää, miksi ihmiset kävisivät teatterissa ja millä ehdoin. Tarkastelen myös, minkälaisia ongelmia suuret sekä keskisuuret teatterit ovat kohdanneet 2000-luvun Suomessa ja minkälaiset seikat vaikuttavat ihmisten teatterissa käymiseen tai käymättömyyteen.
Ihmisten elämäntapojen fragmentoitumisella tarkoitetaan mielipiteiden pirstoutumista erilaisiin makumieltymyksiin, käyntitottumuksiin sekä odotuksiin. Tällainen elämäntapojen fragmentoituminen on aiheuttanut teattereille suuria ongelmia erityisesti ohjelmistosuunnitteluun. Tämän lisäksi kulttuuriyleisön ikääntyminen vaikuttaa teattereiden katsojapohjan kaventumiseen, sillä uutta yleisöä ei tule samassa määrin poistuvan tilalle. Teattereiden ohjelmistot nojaavat perinteiseen voileipäpöytämalliin, jonka toimivuutta on syytä lähteä näiden ongelmien äärellä kyseenalaistamaan.
Uusia yleisöryhmiä aktivoimalla teatterit voivat säilyttää paikkansa elinvoimaisina taiteen sekä kulttuurin tarjoajina, ja sen vuoksi potentiaalisen uuden yleisön tutkiminen on teattereiden tulevaisuuden kannalta ensisijaisen tärkeää. Keskityn tutkimaan Suomen teatterikenttään liittyvää katsojapohjan kaventumisen ilmiötä suurten ja keskisuurten teattereiden kontekstissa.
Käsittelen tutkielmassani potentiaalisen uuden teatteriyleisön ominaispiirteitä ja tutkin, millaisilla keinoilla, uudistuksilla, ohjelmistoilla sekä palveluilla teatterit voisivat erottautua edukseen muista kulttuurin tarjoajista. Yhtenä tärkeimpänä tutkielmani havaintona on, että teatteritaidetta ja -kulttuuria pidetään edelleen hyvin kiinnostavana. Teattereiden valttikortteina ovat vuorovaikutuksellisuus, elämyksellisyys sekä monipuolisuus. Otantani perusteella potentiaalinen uusi teatterikävijä käy töissä, elää aktiivista elämää, kaipaa vapaa-ajaltaan irtiottoa arjesta ja janoaa elämyksiä. Teattereiden tulevaisuuden haasteena on tarjota teatteria juuri tämän kaltaiselle henkilölle. Uusi potentiaalinen teatteriyleisö on syntynyt - ovatko teatterit valmiita ottamaan haasteen vastaan.
Tutkielmani kysyy, onko teattereiden mahdollista vastata ohjelmistovalinnoillaan potentiaalisten uusien teatterikävijöiden mieltymyksiä. Tarkoituksenani ei ole löytää yhtä oikeaa ratkaisua teattereiden yleisökadon ratkaisemiseksi, vaan pyrkimyksenäni on selvittää, miksi ihmiset kävisivät teatterissa ja millä ehdoin. Tarkastelen myös, minkälaisia ongelmia suuret sekä keskisuuret teatterit ovat kohdanneet 2000-luvun Suomessa ja minkälaiset seikat vaikuttavat ihmisten teatterissa käymiseen tai käymättömyyteen.
Ihmisten elämäntapojen fragmentoitumisella tarkoitetaan mielipiteiden pirstoutumista erilaisiin makumieltymyksiin, käyntitottumuksiin sekä odotuksiin. Tällainen elämäntapojen fragmentoituminen on aiheuttanut teattereille suuria ongelmia erityisesti ohjelmistosuunnitteluun. Tämän lisäksi kulttuuriyleisön ikääntyminen vaikuttaa teattereiden katsojapohjan kaventumiseen, sillä uutta yleisöä ei tule samassa määrin poistuvan tilalle. Teattereiden ohjelmistot nojaavat perinteiseen voileipäpöytämalliin, jonka toimivuutta on syytä lähteä näiden ongelmien äärellä kyseenalaistamaan.
Uusia yleisöryhmiä aktivoimalla teatterit voivat säilyttää paikkansa elinvoimaisina taiteen sekä kulttuurin tarjoajina, ja sen vuoksi potentiaalisen uuden yleisön tutkiminen on teattereiden tulevaisuuden kannalta ensisijaisen tärkeää. Keskityn tutkimaan Suomen teatterikenttään liittyvää katsojapohjan kaventumisen ilmiötä suurten ja keskisuurten teattereiden kontekstissa.
Käsittelen tutkielmassani potentiaalisen uuden teatteriyleisön ominaispiirteitä ja tutkin, millaisilla keinoilla, uudistuksilla, ohjelmistoilla sekä palveluilla teatterit voisivat erottautua edukseen muista kulttuurin tarjoajista. Yhtenä tärkeimpänä tutkielmani havaintona on, että teatteritaidetta ja -kulttuuria pidetään edelleen hyvin kiinnostavana. Teattereiden valttikortteina ovat vuorovaikutuksellisuus, elämyksellisyys sekä monipuolisuus. Otantani perusteella potentiaalinen uusi teatterikävijä käy töissä, elää aktiivista elämää, kaipaa vapaa-ajaltaan irtiottoa arjesta ja janoaa elämyksiä. Teattereiden tulevaisuuden haasteena on tarjota teatteria juuri tämän kaltaiselle henkilölle. Uusi potentiaalinen teatteriyleisö on syntynyt - ovatko teatterit valmiita ottamaan haasteen vastaan.