Esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheen opettajuus esi- ja alkuopettajien kertomana
Nikander, Kristina (2014)
Nikander, Kristina
2014
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriopinnot - Master's Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412192472
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412192472
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia ja kuvailla millaisena esi- ja alkuopettajat kertovat omaa opettajuuttaan ja mitkä tekijät nousevat esiin heidän kertomuksissaan opettajuuteen vaikuttavina asioina. Tutkimus ajoittuu uuteen kokeiluun, esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheeseen, jossa esiopetus ja alkuopetus toteuttavat suunnitelmallista ja säännöllistä yhteistyötä. Tutkimuksen kohteena ovat esi- ja alkuopettajien kertomukset omasta opettajuudestaan.
Opettajuus nähdään tässä tutkimuksessa osana identiteettiä ja ammatti-identiteettiä ja se käsitetään sosiokulttuurisesti rakentuvana. Sosiokulttuurisen käsityksen mukaan identiteetin kehittymiseen vaikuttaa ympäristö jossa elämme, biologisesti perityt ominaisuutemme ja psykologiset ominaisuutemme sekä oppimamme tavat. Tässä tutkimuksessa opettajuutta ja identiteettiä tarkastellaan post-modernismin mukaan. Postmodernismin mukaan ihminen ja hänen minänsä nähdään muuttuvana ja muokkautuvana. Työympäristö, samoin kuin muu ympäröivä kulttuuri, nähdään myös identiteettiin vahvasti vaikuttavana tekijänä.
Tutkimusotteena on narratiivinen tutkimus, jossa esi- ja alkuopettajien kertomukset opettajuudesta ovat tutkimuksen kohteena. Narratiivisessa tutkimuksessa tärkeää on se mitä kertojat itse kokevat, ymmärtävät ja ajattelevat ja se mitä he kertovat näistä kokemuksistaan. Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan esi- ja alkuopettajien kokemuksia heidän kertomansa perusteella.
Tutkimusaineistona on yhden koulun esiopetusryhmien esi- ja alkuopettajien haastatteluihin perustuvia kertomuksia. Aineisto sisältää kymmenen haastattelua, joista viisi on esiopettajien haastatteluja ja viisi alkuopettajien haastatteluja. Kyseinen koulu ja esiopetusryhmät ovat mukana Tampereella toteutettavassa Esi- ja alkuopetuksen kehittämissuunnitelma- projektissa. Tutkimuksen tavoitteena on löytää näiden haastattelujen pohjalta esi- ja alkuopettajien kertomuksissa esiin nousevia seikkoja opettajuudesta. Kertomuksista tulkitaan uuden kokeilun merkitystä esi- ja alkuopettajien opettajuudelle.
Tuloksina havaittiin, että opettajuus käsitetään hyvin henkilökohtaisena, jokaisen omana ominaisuutena. Opettajuuden kerrottiin olevan hyvin merkityksellistä. Opettajuus kerrottiin tärkeänä asiana sekä omassa ammatissa toimittaessa että myös tärkeänä henkilökohtaisena piirteenä ja osana omaa itseä jokapäiväisessä elämässä. Opettajuuteen olivat vaikuttaneet yksilön kokemukset sekä työelämässä että henkilökohtaisessa elämässä. Erityisesti opettajuuteen vaikuttaneina seikkoina kertomuksissa mainittiin omien lasten saaminen, sekä vaikeiden tilanteiden kohtaaminen työelämässä. Toisissa kertomuksissa nivelvaihe kerrottiin merkityksellisenä, kun taas toisissa kertomuksissa juuri nivelvaihetta ei pidetty erityisen merkityksellisenä juuri opettajuuden kannalta.
Opettajuus nähdään tässä tutkimuksessa osana identiteettiä ja ammatti-identiteettiä ja se käsitetään sosiokulttuurisesti rakentuvana. Sosiokulttuurisen käsityksen mukaan identiteetin kehittymiseen vaikuttaa ympäristö jossa elämme, biologisesti perityt ominaisuutemme ja psykologiset ominaisuutemme sekä oppimamme tavat. Tässä tutkimuksessa opettajuutta ja identiteettiä tarkastellaan post-modernismin mukaan. Postmodernismin mukaan ihminen ja hänen minänsä nähdään muuttuvana ja muokkautuvana. Työympäristö, samoin kuin muu ympäröivä kulttuuri, nähdään myös identiteettiin vahvasti vaikuttavana tekijänä.
Tutkimusotteena on narratiivinen tutkimus, jossa esi- ja alkuopettajien kertomukset opettajuudesta ovat tutkimuksen kohteena. Narratiivisessa tutkimuksessa tärkeää on se mitä kertojat itse kokevat, ymmärtävät ja ajattelevat ja se mitä he kertovat näistä kokemuksistaan. Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan esi- ja alkuopettajien kokemuksia heidän kertomansa perusteella.
Tutkimusaineistona on yhden koulun esiopetusryhmien esi- ja alkuopettajien haastatteluihin perustuvia kertomuksia. Aineisto sisältää kymmenen haastattelua, joista viisi on esiopettajien haastatteluja ja viisi alkuopettajien haastatteluja. Kyseinen koulu ja esiopetusryhmät ovat mukana Tampereella toteutettavassa Esi- ja alkuopetuksen kehittämissuunnitelma- projektissa. Tutkimuksen tavoitteena on löytää näiden haastattelujen pohjalta esi- ja alkuopettajien kertomuksissa esiin nousevia seikkoja opettajuudesta. Kertomuksista tulkitaan uuden kokeilun merkitystä esi- ja alkuopettajien opettajuudelle.
Tuloksina havaittiin, että opettajuus käsitetään hyvin henkilökohtaisena, jokaisen omana ominaisuutena. Opettajuuden kerrottiin olevan hyvin merkityksellistä. Opettajuus kerrottiin tärkeänä asiana sekä omassa ammatissa toimittaessa että myös tärkeänä henkilökohtaisena piirteenä ja osana omaa itseä jokapäiväisessä elämässä. Opettajuuteen olivat vaikuttaneet yksilön kokemukset sekä työelämässä että henkilökohtaisessa elämässä. Erityisesti opettajuuteen vaikuttaneina seikkoina kertomuksissa mainittiin omien lasten saaminen, sekä vaikeiden tilanteiden kohtaaminen työelämässä. Toisissa kertomuksissa nivelvaihe kerrottiin merkityksellisenä, kun taas toisissa kertomuksissa juuri nivelvaihetta ei pidetty erityisen merkityksellisenä juuri opettajuuden kannalta.