Uhrista itsensä puolustajaksi? Kategoria-analyysi naisvankien väkivallan uhriuden ja tekijyyden yhteenkietoutumista ja toimijuudesta
Virolainen, Vera (2014)
Virolainen, Vera
2014
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412152444
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412152444
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä on selvittää, miten väkivaltarikoksista tuomitut naisvangit kertovat väkivallan tekijyytensä ja uhriutensa kietoutuvan yhteen. Lisäksi tutkimuksen kohteena on selvittää, miten naiset yhteenkietoutumista selontekoja tehdessään rakentavat itselleen toimijuutta, eli toiminnan mahdollisuuksia ja rajoja. Tutkimusote on laadullinen ja aineisto koostuu seitsemän naisvangin kanssa tehdyistä teemahaastatteluista. Haastattelumateriaali on eritelty sacksilaista jäsenkategoria-analyysiä soveltaen. Tutkimuksen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi, jonka sisällä työ paikantuu sukupuolistuneen väkivallan tutkimukseen.
Tutkielman perusteella naisvangit selvittävät väkivallan käyttämisensä ja uhriutensa kietoutuvan yhteen parisuhteissa, joissa he ovat kokonaisvaltaisen kontrolloinnin ja siihen liittyvän jatkuvan pahoinpitelyn kohteena. Suurin osa tutkimuksen naisista selitti ajautuneensa väkivaltaisiin parisuhteisiin lapsuudesta tai nuoruudesta asti alkaneiden kaltoinkohtelun kokemustensa vuoksi. Väkivallan kohteena eläminen sai naiset oireilemaan päihteidenkäytöllä ja heidän omalla aloitteellisella väkivallallaan, joka tapahtui humalassa. Naiset luonnehtivat purkaneensa tällöin patoutuneita pahanolon tunteitaan lähinnä pahoinpitelevään puolisoonsa. Toinen uhriuden ja tekijyyden yhteenkietoutumatyyli selvitti rankan parisuhdeväkivallan uhrin päätyneen itsepuolustustilanteessa tahattomasti surmaamaan puolisonsa. Täten oma väkivallan käyttäminen perustui uhrihistorian tuottamaan puolustautumisreaktioon. Toisaalta naiset puhuivat reaktiivisen väkivallan yhteenkietoutuman selonteoissaan myös vihan tunteiden purkautumisesta. Erona oireellisuusyhteenkietoutumaan oli, että väkivaltaisesta suhteesta ei päästy eroon ennen surmatilanteen eskaloitumista. Kolmantena yhteenkietoutumatyylinä oli seurauksellinen väkivalta, jossa naiset puolustautuivat vahvasti väkivallan uhriutumisella uhkaavissa parisuhteen ulkopuolisissa tilanteissa. Seurauksellisuudesta puhuneet naiset selvittivät kokeneensa niin rankkaa uhriutta menneissä parisuhteissaan, että he mieluummin tarttuivat itse väkivaltaan kuin joutuivat uudelleen uhreiksi. Naiset olivat jättäneet väkivaltaiset parisuhteet taakseen, mutta olivat saaneet vankeustuomion aggressiivisesta puolustautumisestaan satunnaisissa väkivaltatilanteissa, jotka olivat päättyneet hyökkääjän tarkoituksettomaan surmaamiseen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkielma jatkaa aiemman tutkimuksen keskustelua vankilaan joutuneiden naisten väkivaltaisista taustoista, joiden myötä naiset ovat olleet ensinnä uhreja ja tarttuneet sitten itse väkivaltaan. Naisten selonteoissa heidän toimijuutensa on hyvin vähäistä, sillä he kuvaavat suhteen dynamiikan olleen niin totalitaarista, että väkivallan vastarinnalle ei jäänyt tilaa. Yhteenkietoutumia olisi kuitenkin kuitenkin tärkeää sanoittaa ammattilaisten kanssa uudelleen toimijuutta tukevasti, jotta naisvangit voisivat kulkea väkivallan kertomuksistaan kohti väkivallatonta tulevaisuutta.
SUMMARY
FROM VICTIM TO DEFENDER OF ONESELF? Categorization analysis of female prisoners' entanglements of using and being the victim of violence and of women's agency
The aim of this master's thesis is to examine how female prisoners convicted of violent crimes make accounts of the entanglements of using violence and being a victim of it. This thesis is also aimed to map out what kind of agency the entanglements produce for the imprisonised women when they account with the entaglements their own use of violence. The study is qualitative and the material consists of the interviews made (separately) with seven incarcerated women. The data was analyzed by appling sacksian membership categorization analysis. The epistemology of the study is social constructionist, and within the constructionism the scrutiny is based on the gendered violence paradigm.
The study implicates that the female prisoners locate the entanglements of being the victim and using violence in the context of intimate partner violence. The majority of the women explained that they were victimized early on from the abuse on their childhood or youth and that this history of abuse had contributed for their ending up in violent relationships. In the first entanglement account – the symptomatic entanglement – women rationalized their problematic use of intoxicants resulting from being the victim of intimate partner violence. The women accounted that the intoxication led to their own use of violence. The women categorized their use of violence while intoxicated as a way of release their pent-up feelings that the victimization caused. Another style of constructing the entaglements of violence was the extreme self-defense by the victim against the abusive partner that brought on the death of the abuser. The entanglemets style in which I refer as the reactive entanglement included also offloading of the victim's feelings. The reactive entanglement style differed from the previously mentioned symptomatic entanglement in the way the relationship ended – it could only be finished by the tragic incident. The third entanglement style is the 'consequencel entanglement' style in which women situated their violent self-defense outside the context of relationship. The women illustrated that the violence they had experienced in their past relationships was so devastating that they rather use violence of their own than be revictimized. The women had lived down the violent relationships, but were imprisonized after defending the revictimization in the way that non-intentionally caused the death of the perpetrator.
It may be concluded that this thesis is in line with the earlier studies on female prisones' violent experiences that usually began from their abusive childhood experiences. Thus women imply that they have been and are first and foremost victims. Women's agency was constructed minimal in their accounts. Even so, it would be important that the women could rewrite the words of their violent life stories with the help of proffessionals so that the women's agancy could be highlighted so that the women could move on towards the violent-free future.
Tutkielman perusteella naisvangit selvittävät väkivallan käyttämisensä ja uhriutensa kietoutuvan yhteen parisuhteissa, joissa he ovat kokonaisvaltaisen kontrolloinnin ja siihen liittyvän jatkuvan pahoinpitelyn kohteena. Suurin osa tutkimuksen naisista selitti ajautuneensa väkivaltaisiin parisuhteisiin lapsuudesta tai nuoruudesta asti alkaneiden kaltoinkohtelun kokemustensa vuoksi. Väkivallan kohteena eläminen sai naiset oireilemaan päihteidenkäytöllä ja heidän omalla aloitteellisella väkivallallaan, joka tapahtui humalassa. Naiset luonnehtivat purkaneensa tällöin patoutuneita pahanolon tunteitaan lähinnä pahoinpitelevään puolisoonsa. Toinen uhriuden ja tekijyyden yhteenkietoutumatyyli selvitti rankan parisuhdeväkivallan uhrin päätyneen itsepuolustustilanteessa tahattomasti surmaamaan puolisonsa. Täten oma väkivallan käyttäminen perustui uhrihistorian tuottamaan puolustautumisreaktioon. Toisaalta naiset puhuivat reaktiivisen väkivallan yhteenkietoutuman selonteoissaan myös vihan tunteiden purkautumisesta. Erona oireellisuusyhteenkietoutumaan oli, että väkivaltaisesta suhteesta ei päästy eroon ennen surmatilanteen eskaloitumista. Kolmantena yhteenkietoutumatyylinä oli seurauksellinen väkivalta, jossa naiset puolustautuivat vahvasti väkivallan uhriutumisella uhkaavissa parisuhteen ulkopuolisissa tilanteissa. Seurauksellisuudesta puhuneet naiset selvittivät kokeneensa niin rankkaa uhriutta menneissä parisuhteissaan, että he mieluummin tarttuivat itse väkivaltaan kuin joutuivat uudelleen uhreiksi. Naiset olivat jättäneet väkivaltaiset parisuhteet taakseen, mutta olivat saaneet vankeustuomion aggressiivisesta puolustautumisestaan satunnaisissa väkivaltatilanteissa, jotka olivat päättyneet hyökkääjän tarkoituksettomaan surmaamiseen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkielma jatkaa aiemman tutkimuksen keskustelua vankilaan joutuneiden naisten väkivaltaisista taustoista, joiden myötä naiset ovat olleet ensinnä uhreja ja tarttuneet sitten itse väkivaltaan. Naisten selonteoissa heidän toimijuutensa on hyvin vähäistä, sillä he kuvaavat suhteen dynamiikan olleen niin totalitaarista, että väkivallan vastarinnalle ei jäänyt tilaa. Yhteenkietoutumia olisi kuitenkin kuitenkin tärkeää sanoittaa ammattilaisten kanssa uudelleen toimijuutta tukevasti, jotta naisvangit voisivat kulkea väkivallan kertomuksistaan kohti väkivallatonta tulevaisuutta.
SUMMARY
FROM VICTIM TO DEFENDER OF ONESELF? Categorization analysis of female prisoners' entanglements of using and being the victim of violence and of women's agency
The aim of this master's thesis is to examine how female prisoners convicted of violent crimes make accounts of the entanglements of using violence and being a victim of it. This thesis is also aimed to map out what kind of agency the entanglements produce for the imprisonised women when they account with the entaglements their own use of violence. The study is qualitative and the material consists of the interviews made (separately) with seven incarcerated women. The data was analyzed by appling sacksian membership categorization analysis. The epistemology of the study is social constructionist, and within the constructionism the scrutiny is based on the gendered violence paradigm.
The study implicates that the female prisoners locate the entanglements of being the victim and using violence in the context of intimate partner violence. The majority of the women explained that they were victimized early on from the abuse on their childhood or youth and that this history of abuse had contributed for their ending up in violent relationships. In the first entanglement account – the symptomatic entanglement – women rationalized their problematic use of intoxicants resulting from being the victim of intimate partner violence. The women accounted that the intoxication led to their own use of violence. The women categorized their use of violence while intoxicated as a way of release their pent-up feelings that the victimization caused. Another style of constructing the entaglements of violence was the extreme self-defense by the victim against the abusive partner that brought on the death of the abuser. The entanglemets style in which I refer as the reactive entanglement included also offloading of the victim's feelings. The reactive entanglement style differed from the previously mentioned symptomatic entanglement in the way the relationship ended – it could only be finished by the tragic incident. The third entanglement style is the 'consequencel entanglement' style in which women situated their violent self-defense outside the context of relationship. The women illustrated that the violence they had experienced in their past relationships was so devastating that they rather use violence of their own than be revictimized. The women had lived down the violent relationships, but were imprisonized after defending the revictimization in the way that non-intentionally caused the death of the perpetrator.
It may be concluded that this thesis is in line with the earlier studies on female prisones' violent experiences that usually began from their abusive childhood experiences. Thus women imply that they have been and are first and foremost victims. Women's agency was constructed minimal in their accounts. Even so, it would be important that the women could rewrite the words of their violent life stories with the help of proffessionals so that the women's agancy could be highlighted so that the women could move on towards the violent-free future.