Kun järjestöt mielistelevät viranomaisia, niin syntyy viranomaisia, jotka uskovat järjestöjen hommaksi mielistelyn. Tutkimus valtion ja kansalaisyhteiskunnan välisestä suhteesta kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan jäsenten ja dokumenttien kuvaamana.
Wikholm, Markus (2014)
Wikholm, Markus
2014
Valtio-oppi - Political Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412122437
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412122437
Tiivistelmä
Pro Gradu -työssäni aiheena on kansalaisyhteiskunnan ja valtion välinen suhde. Tuo suhde on murroksen tilassa poliittisen aktiivisuuden vähenemisen, julkisen sektorin kasvavan asiantuntijatarpeen ja kansalaisyhteiskunnan palveluntuotantoroolin vahvistumisen myötä. Työssäni selvitän kansalaisyhteiskunnan roolia suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa ja sitä, miten kansalaisyhteiskunnan ja valtion välinen suhde vaikuttaa tämän roolin toteutumiseen.
Työni teoreettinen viitekehys nojaa Olaf Corryn ja Michael Edwardsin kansalaisyhteiskunnan teoriaryhmiin, jotka ovat eräänlaisia yleistyksiä modernien kansalaisyhteiskuntateorioiden kentästä. Corryn kahtiajaossa sektoriajattelun alaiset teoriat korostavat kansalaisyhteiskunnan selkeästi rajattua ja staattista roolia, jossa kansalaisyhteiskunta on alisteinen muille sektoreille. Prosessiajattelussa puolestaan kansalaisyhteiskunta on aloitteellinen ja mukautuva toimija. Edwardsin kolmijaossa kansalaisyhteiskunta yhdistyselämänä ja kansalaisyhteiskunta hyvänä yhteiskuntana -ajattelut kuvataan ongelmallisiksi tavoiksi mieltää kansalaisyhteiskunta. Ensimmäisen ryhmän teorioissa kansalaisyhteiskunnan suhde muihin sektoreihin on epärealistisen vähäinen ja toisessa ryhmässä verkostoitunut kansalaisyhteiskunta on valjastettu yksilöiden ja ryhmien etujen tavoitteluun yleisen hyvän kustannuksella. Kolmas ryhmä, kansalaisyhteiskunta julkisena tilana, korostaa kansalaisyhteiskunnan kykyä tarjota puitteet deliberatiiviselle demokraattiselle prosessille.
Työni aineisto kumpuaa kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnasta. Oikeusministeriön asettama neuvottelukunta on toiminut vuodesta 2007 tehtävänään edistää yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja viranomaisten välillä. Se koostuu niin ministeriöiden kuin kansalaisyhteiskunnan toimijoista. Aineisto koostuu 25 neuvottelukunnan julkaisemasta dokumentista, joissa ilmenee neuvottelukunnan virallinen kanta, sekä 12:sta neuvottelukunnan jäsenen nimettömästä haastattelusta. Tätä aineistoa on käsitelty kahdella metodilla. Ensin dokumentit on jäsennelty tietokoneavusteisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Esiin nousseiden teemojen ovat toimineet perustana toimijoiden haastatteluille, jotka on lopuksi liitetty osaksi aiempaa sisällönanalyysiä. Näin on rakentunut selkeä temaattinen kartta niin kansalaisyhteiskunnan roolista kuin kansalaisyhteiskunnan ja valtion välisen suhteen luonteesta, yksityiskohdista, mahdollisuuksista ja ongelmista.
Tutkimustulokseni kuvaavat aineiston pääasiallisesti pitävän ihanteena tilannetta, jossa kansalaisyhteiskunta toimii kuin deliberatiivinen julkinen tila. Käytännössä kuitenkin valtion kanssa tapahtuvan kanssakäymisen keinot ovat julkista tilaa rajoittavia. Lähinnä valtion rajapintaa on yleensä järjestöjen ammattilaismaisia asiantuntijoita, jotka voivat olla haaste paikallistason rivijäsenten äänten kuulumiselle. Kansalaisyhteiskunnan jäsenistörakenteen muutokset heikentävät mahdollisuuksia saavuttaa suuria sosiaalisia reformeja. Kansakaisyhteiskunta kykenee olemaan mukautuva toimija, mutta niin sen monimuotoinen luonne kuin vaihtelevat roolit asettavat sen eri ryhmät eriarvoiseen asemaan suhteessa valtioon.
Työni teoreettinen viitekehys nojaa Olaf Corryn ja Michael Edwardsin kansalaisyhteiskunnan teoriaryhmiin, jotka ovat eräänlaisia yleistyksiä modernien kansalaisyhteiskuntateorioiden kentästä. Corryn kahtiajaossa sektoriajattelun alaiset teoriat korostavat kansalaisyhteiskunnan selkeästi rajattua ja staattista roolia, jossa kansalaisyhteiskunta on alisteinen muille sektoreille. Prosessiajattelussa puolestaan kansalaisyhteiskunta on aloitteellinen ja mukautuva toimija. Edwardsin kolmijaossa kansalaisyhteiskunta yhdistyselämänä ja kansalaisyhteiskunta hyvänä yhteiskuntana -ajattelut kuvataan ongelmallisiksi tavoiksi mieltää kansalaisyhteiskunta. Ensimmäisen ryhmän teorioissa kansalaisyhteiskunnan suhde muihin sektoreihin on epärealistisen vähäinen ja toisessa ryhmässä verkostoitunut kansalaisyhteiskunta on valjastettu yksilöiden ja ryhmien etujen tavoitteluun yleisen hyvän kustannuksella. Kolmas ryhmä, kansalaisyhteiskunta julkisena tilana, korostaa kansalaisyhteiskunnan kykyä tarjota puitteet deliberatiiviselle demokraattiselle prosessille.
Työni aineisto kumpuaa kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnasta. Oikeusministeriön asettama neuvottelukunta on toiminut vuodesta 2007 tehtävänään edistää yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja viranomaisten välillä. Se koostuu niin ministeriöiden kuin kansalaisyhteiskunnan toimijoista. Aineisto koostuu 25 neuvottelukunnan julkaisemasta dokumentista, joissa ilmenee neuvottelukunnan virallinen kanta, sekä 12:sta neuvottelukunnan jäsenen nimettömästä haastattelusta. Tätä aineistoa on käsitelty kahdella metodilla. Ensin dokumentit on jäsennelty tietokoneavusteisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Esiin nousseiden teemojen ovat toimineet perustana toimijoiden haastatteluille, jotka on lopuksi liitetty osaksi aiempaa sisällönanalyysiä. Näin on rakentunut selkeä temaattinen kartta niin kansalaisyhteiskunnan roolista kuin kansalaisyhteiskunnan ja valtion välisen suhteen luonteesta, yksityiskohdista, mahdollisuuksista ja ongelmista.
Tutkimustulokseni kuvaavat aineiston pääasiallisesti pitävän ihanteena tilannetta, jossa kansalaisyhteiskunta toimii kuin deliberatiivinen julkinen tila. Käytännössä kuitenkin valtion kanssa tapahtuvan kanssakäymisen keinot ovat julkista tilaa rajoittavia. Lähinnä valtion rajapintaa on yleensä järjestöjen ammattilaismaisia asiantuntijoita, jotka voivat olla haaste paikallistason rivijäsenten äänten kuulumiselle. Kansalaisyhteiskunnan jäsenistörakenteen muutokset heikentävät mahdollisuuksia saavuttaa suuria sosiaalisia reformeja. Kansakaisyhteiskunta kykenee olemaan mukautuva toimija, mutta niin sen monimuotoinen luonne kuin vaihtelevat roolit asettavat sen eri ryhmät eriarvoiseen asemaan suhteessa valtioon.