Työkykyä rakentamassa : Raskailla aloilla työskentelevien nuorten maahanmuuttajien jäsennyksiä työkyvystä
Ahde, Jenni (2014)
Ahde, Jenni
2014
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-11-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412112404
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412112404
Tiivistelmä
Työkyky-käsite on tutkimuksen ja lisääntyneen tiedon myötä laajentunut lääketieteellisestä näkökulmasta kohti laaja-alaisempia näkökulmia. Tässä tutkielmassa tarkastelen nuorten maahanmuuttajien jäsennyksiä työkyvystä sekä työkyvyn ylläpidon keinoista. Teoreettinen viitekehykseni rakentuu laajasta työkykykäsityksestä sekä subjektiivisen hyvinvoinnin teoriasta. Ymmärrän työkyvyn muodostuvan monista elementeistä ja olevan dynaaminen ja sosiaalinen. Näen työkyvyn rakentuvan yhteiskunnallisten rakenteiden sekä kulttuurin vaikutuspiirissä.
Tutkimukseni empiirinen osuus on kerätty teemahaastattelemalla 16 nuorta maahanmuuttajaa kolmesta eri ammattiryhmästä toukokuun 2012 ja helmikuun 2013 välisenä aikana. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Kutsun aineiston lukutapaani käsite- ja teoriavetoiseksi, aineistolähtöiseksi ja kontekstisensitiiviseksi. Tällä tarkoitan sitä, että teoreettinen viitekehykseni on ohjannut sitä, miten teemahaastatteluin kerättyä aineistoani analysoin. Aineistolähtöisyys korostuu tavassani tarkastella aineistoa uutta tietoa tuottavana. Kontekstisensiviisyydellä tarkoitan sitä, että kunnioitan nuorten subjektiivisia kuvauksia työkyvystään ja että ymmärrän myös tutkimuksen tapahtuvan maahanmuuttajia koskevassa kontekstissa. Kontekstisensitiivisyydellä viittaan myös siihen lähtökohtaan, ettei suomen kieli ole nuorten maahanmuuttajien äidinkieli.
Teemahaastattelurunko (työkykytalo-malli) ohjasi osaltaan sitä, millaisia jäsennyksiä aineistosta löytyi. Tutkimukseni tulokset jaoin yksilöön liittyviin ominaisuuksiin; yksilöllä oleviin resursseihin sekä yksilön toimintaan, työyhteisöön liittyviin ominaisuuksiin sekä työhön liittyviin ominaisuuksiin. Tutkimuksessani oli kuitenkin kaksi keskeistä tulosta, jotka ovat erityisen merkittäviä siksi, että haastateltavat nostivat ne esiin, vaikkei niistä suoraan haastattelussa kysyttykään. Nämä olivat suomen kielen taidon sekä sosiaalisten suhteiden merkitys osana työkykyä. Suomen kielen taito kytkeytyy työkyvyn eri tekijöihin, kuten sosiaalisiin suhteisiin. Suomen kielen taito ja hyvät sosiaaliset suhteet ovat myös subjektiivisen hyvinvoinnin elementtejä. Tutkielma tuo uutta tietoa työkyvystä ja siitä, millaisista elementeistä se nuorten maahanmuuttajien näkökulmasta rakentuu. Nuorten maahanmuuttajien jäsennyksiä ei ole aikaisemmin tutkittu tästä näkökulmasta. Tulokset ilmentävät sosiaalipsykologisesti mielenkiintoisia seikkoja, jotka tarjoavat aiheita jatkotutkimukselle.
Tutkimukseni empiirinen osuus on kerätty teemahaastattelemalla 16 nuorta maahanmuuttajaa kolmesta eri ammattiryhmästä toukokuun 2012 ja helmikuun 2013 välisenä aikana. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Kutsun aineiston lukutapaani käsite- ja teoriavetoiseksi, aineistolähtöiseksi ja kontekstisensitiiviseksi. Tällä tarkoitan sitä, että teoreettinen viitekehykseni on ohjannut sitä, miten teemahaastatteluin kerättyä aineistoani analysoin. Aineistolähtöisyys korostuu tavassani tarkastella aineistoa uutta tietoa tuottavana. Kontekstisensiviisyydellä tarkoitan sitä, että kunnioitan nuorten subjektiivisia kuvauksia työkyvystään ja että ymmärrän myös tutkimuksen tapahtuvan maahanmuuttajia koskevassa kontekstissa. Kontekstisensitiivisyydellä viittaan myös siihen lähtökohtaan, ettei suomen kieli ole nuorten maahanmuuttajien äidinkieli.
Teemahaastattelurunko (työkykytalo-malli) ohjasi osaltaan sitä, millaisia jäsennyksiä aineistosta löytyi. Tutkimukseni tulokset jaoin yksilöön liittyviin ominaisuuksiin; yksilöllä oleviin resursseihin sekä yksilön toimintaan, työyhteisöön liittyviin ominaisuuksiin sekä työhön liittyviin ominaisuuksiin. Tutkimuksessani oli kuitenkin kaksi keskeistä tulosta, jotka ovat erityisen merkittäviä siksi, että haastateltavat nostivat ne esiin, vaikkei niistä suoraan haastattelussa kysyttykään. Nämä olivat suomen kielen taidon sekä sosiaalisten suhteiden merkitys osana työkykyä. Suomen kielen taito kytkeytyy työkyvyn eri tekijöihin, kuten sosiaalisiin suhteisiin. Suomen kielen taito ja hyvät sosiaaliset suhteet ovat myös subjektiivisen hyvinvoinnin elementtejä. Tutkielma tuo uutta tietoa työkyvystä ja siitä, millaisista elementeistä se nuorten maahanmuuttajien näkökulmasta rakentuu. Nuorten maahanmuuttajien jäsennyksiä ei ole aikaisemmin tutkittu tästä näkökulmasta. Tulokset ilmentävät sosiaalipsykologisesti mielenkiintoisia seikkoja, jotka tarjoavat aiheita jatkotutkimukselle.