Early life diet and asthma, with an emphasis on the role of fatty acids
Lumia, Mirka (2014)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Lumia, Mirka
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
2014
Epidemiologia - Epidemiology
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
Väitöspäivä
2014-12-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412082381
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412082381
Kuvaus
Väitöskirja löytyy osoitteesta; http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-352-9
Tiivistelmä
Varhainen ravitsemus ja lapsuusiän astma
Astma on lasten yleisin krooninen sairaus ja siihen liittyy voimakas perinnöllinen alttius. Perinnölliset tekijät muuttuvat kuitenkin hitaasti eivätkä yksinään riitä selittämään astman esiintyvyyden nopeaa kasvua teollistuneissa maissa viime vuosikymmeninä. Astmaan sairastumiseen vaikuttaa perinnöllisen alttiuden lisäksi ympäristö. Varhainen ravitsemus on tutkimuksissa nostettu esille yhtenä merkittävänä astman riskiin mahdollisesti vaikuttavana tekijänä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää äidin raskauden- ja imetyksen aikaisen ravitsemuksen sekä imeväis- ja lapsuusiän (5 vuoden ikään saakka) ruokavalion (sisältäen maidottoman ruokavalion lehmänmaitoallergisilla) yhteyttä lapsuusiän astman riskiin. Lisäksi tavoitteena oli selvittää voidaanko seerumin rasvahappoprofiilin eroilla (1-5 vuoden iässä) ennustaa lapsen tulevaa astmariskiä.
Äidin raskaudenaikainen omega-3 monityydyttymättömien rasvahappojen saanti oli yhteydessä pienempään riskiin sairastua lapsuusiän astmaan. Omega-6 rasvahappoihin kuuluvan arakidonihapon (20:4n-6) saanti puolestaan oli yhteydessä suurempaan astmariskiin.
Lapsen lehmänmaitoallergiadiagnoosi rajoitti merkittävästi ruokavaliota aina neljän vuoden ikään saakka. Runsas lehmänmaitotuotteiden käyttö lapsuusiässä näytti suojaavan atooppiselta eli IgE-positiiviselta astmalta. Runsas rintamaidon ja kauran käyttö vähensi riskiä ei-atooppiseen eli IgE-negatiiviseen astmaan. Myös varhainen aloitettu kalan syönti vähensi lapsuusiän astmariskiä.
Lehmänmaitoallergisten lasten seerumin rasvahappoprofiilit erosivat samanikäisten, maitotuotteita käyttävien ikätovereiden rasvahappoprofiileista ja useiden ruokien puuttuminen lehmänmaitoallergisten ruokavaliosta lisäsi näitä eroja entisestään. Korkea seerumin omega-3 rasvahappoihin kuuluvan eikosapentaeenihapon EPA:n (20:5n-3) osuus vähensi riskiä sairastua myöhempään astmaan, etenkin ei-atooppiseen astmaan. Korkea linolihapon (18:2n-6) ja omega-6 monityydyttymättömien rasvahappojen osuus lisäsi riskiä sairastua atooppiseen astmaan.
Tämän tutkimuksen tulokset puoltavat sitä, että varhainen ravitsemus vaikuttaa lapsuusiän astmariskiin. Jo raskaudenaikainen ruokavalio oli yhteydessä lapsen riskiin sairastua astmaan. Tutkimus tukee nykyistä käsitystä siitä, että äidin imetyksenaikaisella välttämisruokavaliolla ei ole yhteyttä lapsen astmariskiin. Sen sijaan lapsen oman ruokavalion lehmänmaitotuotteiden, kauran ja rintamaidon käyttö ja kalan lisääminen ruokavalioon jo varhain alensivat astmariskiä.
Tutkimuksen tulokset tukevat sitä, että lasten ruokavaliota tulisi laajentaa iänmukaisesti ravitsemussuositusten mukaisella tavalla. Seerumin rasvahappoprofiilin muutokset saattavat edeltää lehmänmaitoallergiaa ja astmaa. Diagnosoitu lehmänmaitoallergia johtaa suppeaan ruokavalioon ja sitä kautta edelleen suurempiin seerumin rasvahappoprofiilin muutoksiin. Nämä muutokset voivat muokata immuunipuolustusta jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja vaikutukset voivat säilyä aikuisikään saakka. Maitoallergisten lasten ruokavalion kapeus ja maitoallergian merkitys sekoittavana tekijänä tutkittaessa lasten ruokavalion ja astman yhteyttä tulee huomioida tulevissa tutkimuksissa.
Tutkimus oli osa suomalaista tyypin 1 diabeteksen ennustamis- ja ehkäisy-tutkimuksen (DIPP) ravintotutkimusta. DIPP-ravintotutkimuksen allergiaosioon kutsuttiin 4065 edelleen ravitsemusseurantaan kuuluvaa lasta 5 vuoden iässä. Äidin ravinto- ja lapsen astmatieto oli käytettävissä 2679 lapsella raskauskohortissa (tutkimus I) ja 1798 lapsella imetyskohortissa (tutkimus II). Lapsen ruokavalion ja seerumin rasvahappojen yhteyksiä astmaan tutkittiin tapaus-verrokkiasetelmassa. Lapsen ruokavalioaineistossa oli 182 astmatapausta, joille kullekin valittiin 4 verrokkia (tutkimus III). Seerumin rasvahappoaineistossa oli 142 tapausta, joille kullekin valittiin 2 verrokkia (tutkimus IV).
DIPP-tutkimusta tehdään yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Tampereen, Oulun, Turun ja Helsingin yliopistojen kanssa.
Astma on lasten yleisin krooninen sairaus ja siihen liittyy voimakas perinnöllinen alttius. Perinnölliset tekijät muuttuvat kuitenkin hitaasti eivätkä yksinään riitä selittämään astman esiintyvyyden nopeaa kasvua teollistuneissa maissa viime vuosikymmeninä. Astmaan sairastumiseen vaikuttaa perinnöllisen alttiuden lisäksi ympäristö. Varhainen ravitsemus on tutkimuksissa nostettu esille yhtenä merkittävänä astman riskiin mahdollisesti vaikuttavana tekijänä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää äidin raskauden- ja imetyksen aikaisen ravitsemuksen sekä imeväis- ja lapsuusiän (5 vuoden ikään saakka) ruokavalion (sisältäen maidottoman ruokavalion lehmänmaitoallergisilla) yhteyttä lapsuusiän astman riskiin. Lisäksi tavoitteena oli selvittää voidaanko seerumin rasvahappoprofiilin eroilla (1-5 vuoden iässä) ennustaa lapsen tulevaa astmariskiä.
Äidin raskaudenaikainen omega-3 monityydyttymättömien rasvahappojen saanti oli yhteydessä pienempään riskiin sairastua lapsuusiän astmaan. Omega-6 rasvahappoihin kuuluvan arakidonihapon (20:4n-6) saanti puolestaan oli yhteydessä suurempaan astmariskiin.
Lapsen lehmänmaitoallergiadiagnoosi rajoitti merkittävästi ruokavaliota aina neljän vuoden ikään saakka. Runsas lehmänmaitotuotteiden käyttö lapsuusiässä näytti suojaavan atooppiselta eli IgE-positiiviselta astmalta. Runsas rintamaidon ja kauran käyttö vähensi riskiä ei-atooppiseen eli IgE-negatiiviseen astmaan. Myös varhainen aloitettu kalan syönti vähensi lapsuusiän astmariskiä.
Lehmänmaitoallergisten lasten seerumin rasvahappoprofiilit erosivat samanikäisten, maitotuotteita käyttävien ikätovereiden rasvahappoprofiileista ja useiden ruokien puuttuminen lehmänmaitoallergisten ruokavaliosta lisäsi näitä eroja entisestään. Korkea seerumin omega-3 rasvahappoihin kuuluvan eikosapentaeenihapon EPA:n (20:5n-3) osuus vähensi riskiä sairastua myöhempään astmaan, etenkin ei-atooppiseen astmaan. Korkea linolihapon (18:2n-6) ja omega-6 monityydyttymättömien rasvahappojen osuus lisäsi riskiä sairastua atooppiseen astmaan.
Tämän tutkimuksen tulokset puoltavat sitä, että varhainen ravitsemus vaikuttaa lapsuusiän astmariskiin. Jo raskaudenaikainen ruokavalio oli yhteydessä lapsen riskiin sairastua astmaan. Tutkimus tukee nykyistä käsitystä siitä, että äidin imetyksenaikaisella välttämisruokavaliolla ei ole yhteyttä lapsen astmariskiin. Sen sijaan lapsen oman ruokavalion lehmänmaitotuotteiden, kauran ja rintamaidon käyttö ja kalan lisääminen ruokavalioon jo varhain alensivat astmariskiä.
Tutkimuksen tulokset tukevat sitä, että lasten ruokavaliota tulisi laajentaa iänmukaisesti ravitsemussuositusten mukaisella tavalla. Seerumin rasvahappoprofiilin muutokset saattavat edeltää lehmänmaitoallergiaa ja astmaa. Diagnosoitu lehmänmaitoallergia johtaa suppeaan ruokavalioon ja sitä kautta edelleen suurempiin seerumin rasvahappoprofiilin muutoksiin. Nämä muutokset voivat muokata immuunipuolustusta jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja vaikutukset voivat säilyä aikuisikään saakka. Maitoallergisten lasten ruokavalion kapeus ja maitoallergian merkitys sekoittavana tekijänä tutkittaessa lasten ruokavalion ja astman yhteyttä tulee huomioida tulevissa tutkimuksissa.
Tutkimus oli osa suomalaista tyypin 1 diabeteksen ennustamis- ja ehkäisy-tutkimuksen (DIPP) ravintotutkimusta. DIPP-ravintotutkimuksen allergiaosioon kutsuttiin 4065 edelleen ravitsemusseurantaan kuuluvaa lasta 5 vuoden iässä. Äidin ravinto- ja lapsen astmatieto oli käytettävissä 2679 lapsella raskauskohortissa (tutkimus I) ja 1798 lapsella imetyskohortissa (tutkimus II). Lapsen ruokavalion ja seerumin rasvahappojen yhteyksiä astmaan tutkittiin tapaus-verrokkiasetelmassa. Lapsen ruokavalioaineistossa oli 182 astmatapausta, joille kullekin valittiin 4 verrokkia (tutkimus III). Seerumin rasvahappoaineistossa oli 142 tapausta, joille kullekin valittiin 2 verrokkia (tutkimus IV).
DIPP-tutkimusta tehdään yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Tampereen, Oulun, Turun ja Helsingin yliopistojen kanssa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4772]