Kuunnelman kääntäminen : huumori ja auditiiviset elementit Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjassa liftareille
Kansanniva, Katriina (2014)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Kansanniva, Katriina
2014
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
Hyväksymispäivämäärä
2014-10-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201410212220
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201410212220
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä tutkielmassa kuunnelman kääntämistä käyttäen aineistonani Douglas Adamsin The Hitchhiker's Guide to the Galaxy -kuunnelmaa sekä sen suomenkielistä versiota. Science fiction -tarinoita parodioivaa kuunnelmaa alettiin esittää Isossa-Britanniassa vuonna 1979. Myöhemmin teoksen pohjalta on syntynyt mm. kirjasarja, tv-sarja ja elokuvia, ja se on kasvanut populaarikulttuurin ilmiöksi.
Kuunnelmien kääntämistä on tutkittu varsin vähän jos lainkaan. Siksi tutkin aineistoani erityisesti dubbaus- ja teatterikääntämistä käsittelevien lähdeteosten pohjalta, koska niiden yhteinen nimittäjä on ääneen luettava dialogi. Tutkielman alussa avaan kuunnelmaan liittyviä käsitteitä ja ominaisuuksia. Käsittelen kuunnelmaa genren, multimodaalisuuden ja puhuttavuuden näkökulmasta ja tarkastelen myös huumorin ja sanaleikkien kääntämistä yleisellä tasolla. Analyysiosiossa vertailen alku- ja kohdekielisiä käännösratkaisuja ja pohdin niiden laatua erityisesti puhuttavuuden ja kuunnelmallisten elementtien hyödyntämisen pohjalta.
Tutkin Linnunrata-kuunnelman kääntämistä siis ensisijaisesti siitä näkökulmasta, miten kuunnelmalle tyypilliset piirteet, eli puhuttavuus, äänielementit ja -tehosteet, on otettu käännöksessä huomioon. Kautta linjan painottuu myös se, miten esimerkiksi ajalliset rajoitteet ovat voineet vaikuttaa kuunnelmaan tehtyihin runsaisiin lisäyksiin, poistoihin ja muutoksiin, ja voiko kuunnelmaa näiden muutosten takia pitää adaptaationa.
Lisäksi painotan erityisesti humorististen elementtien käännösratkaisuja, silllä teoksessa esiintyy huomattavan paljon sanaleikkejä ja muuta verbaalista huumoria. Oletin, että kääntäjällä olisi ollut vaikeuksia kääntää Adamsin humoristista, ironista tyyliä ja verbaalisia vitsejä. Tekemieni havaintojen pohjalta kuitenkin totesin, että nämä elementit ovat todennäköisesti kääntyneet luultua helpommin. Tutkimukseni paljasti myös, että kuunnelmallisia elementtejä eli ääntä on hyödynnetty suomennoksessa monipuolisemmin kuin alkuperäisversiossa, ja että suomenkielinen versio poikkeaa alkuperäisestä niin monessa suhteessa, että sitä voi pitää adaptaationa, ei muodollisesti tai sisällöllisesti ekvivalenttina käännöksenä.
Kuunnelmien kääntämistä on tutkittu varsin vähän jos lainkaan. Siksi tutkin aineistoani erityisesti dubbaus- ja teatterikääntämistä käsittelevien lähdeteosten pohjalta, koska niiden yhteinen nimittäjä on ääneen luettava dialogi. Tutkielman alussa avaan kuunnelmaan liittyviä käsitteitä ja ominaisuuksia. Käsittelen kuunnelmaa genren, multimodaalisuuden ja puhuttavuuden näkökulmasta ja tarkastelen myös huumorin ja sanaleikkien kääntämistä yleisellä tasolla. Analyysiosiossa vertailen alku- ja kohdekielisiä käännösratkaisuja ja pohdin niiden laatua erityisesti puhuttavuuden ja kuunnelmallisten elementtien hyödyntämisen pohjalta.
Tutkin Linnunrata-kuunnelman kääntämistä siis ensisijaisesti siitä näkökulmasta, miten kuunnelmalle tyypilliset piirteet, eli puhuttavuus, äänielementit ja -tehosteet, on otettu käännöksessä huomioon. Kautta linjan painottuu myös se, miten esimerkiksi ajalliset rajoitteet ovat voineet vaikuttaa kuunnelmaan tehtyihin runsaisiin lisäyksiin, poistoihin ja muutoksiin, ja voiko kuunnelmaa näiden muutosten takia pitää adaptaationa.
Lisäksi painotan erityisesti humorististen elementtien käännösratkaisuja, silllä teoksessa esiintyy huomattavan paljon sanaleikkejä ja muuta verbaalista huumoria. Oletin, että kääntäjällä olisi ollut vaikeuksia kääntää Adamsin humoristista, ironista tyyliä ja verbaalisia vitsejä. Tekemieni havaintojen pohjalta kuitenkin totesin, että nämä elementit ovat todennäköisesti kääntyneet luultua helpommin. Tutkimukseni paljasti myös, että kuunnelmallisia elementtejä eli ääntä on hyödynnetty suomennoksessa monipuolisemmin kuin alkuperäisversiossa, ja että suomenkielinen versio poikkeaa alkuperäisestä niin monessa suhteessa, että sitä voi pitää adaptaationa, ei muodollisesti tai sisällöllisesti ekvivalenttina käännöksenä.