Teatteria kaupunkia katsoville
Kallio, Pilvi (2014)
Kallio, Pilvi
2014
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-09-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409222151
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409222151
Tiivistelmä
Pro gradussa tutkitaan etnografisen menetelmän innoittamana teatteritekoja kaupungin julkisessa ja puolijulkisessa tilassa. Tutkimusaineistona ovat kevään 2013 tapahtuneet esitykset ja demonstraatiot Helsingissä. Tutkimuksessa kysytään mitä teatteriteko on ei-teatterikontekstissa, millaista on julkisen tilan teatterin aikaansaama vuorovaikutus ja millaiseksi muodostuu kaupunkiteatterin yleisö. Tutkimuksen tiedonintressi on seurata, mitä tapahtuu teatterille, kun se viedään kadulle tai kun teatteria tehdään mediatuotannon nopeaa prosessia mukaillen.
Menetelmänä on kentällä ja tutkijan kopissa tehtävä etnografia: kenttätutkimusosiossa tutkija tekee havaintoja, joita sittemmin purkaa teoriakirjallisuutta hyväksikäyttäen. Kirjoittaja myös osallistuu tutkimuskohteen tuottamiseen. Etnografia on monipaikkaista urbaania etnografiaa. Tutkimuksessa teoretisoidaan kaupungin tila ja teatterin käsitteistö tarkemmin osallistavan ja yhteistoiminnallisen soveltavan teatterin osalta. Lisäksi kirjoittaja tukeutuu muun muassa kasvatusfilosofi John Deweyn ajatuksiin osallistuvasta kaupunkilaisuudesta, Pasi Mäenpään kaupunkisosiologiaan, tilan sosiologiaan ja taiteen tutkimuksen tuottamiin teorioihin taiteilijuudesta. Kirjoittaja esittää, että julkisen tilan teatteri on protesti niin kulutuskulttuurin kyllästämälle kaupunkilaisuudelle kuin myös teatterin kaupallistumiselle. Julkisen tilan teos on alati muuttuva suhde enemmänkin kuin sisällöllinen kokonaisuus. Ojentautuminen kohti sosiaalista tilaa muovaa teoksesta dialogisen.
Havaintomateriaalissa korostuivat muun muassa se, kuinka yleisö, ohikulkijat, reagoivat odottamattomin tavoin ja kuinka julkisissa tiloissa voi tehdä mitä vaan ilman, että kukaan reagoi mitenkään. Kirjoittaja päätyy esittämään tutkielmansa johtopäätöksissä ajatuksia teatterista, joka tekee paikasta partikulaarisen. Taiteena julkisen tilan teatteri on ison tehtävän edessä: taiteen salainen on tehtävä voi olla paikata muun muassa kaupunkisuunnittelun aiheuttamia haavoja ja murtumia.
Menetelmänä on kentällä ja tutkijan kopissa tehtävä etnografia: kenttätutkimusosiossa tutkija tekee havaintoja, joita sittemmin purkaa teoriakirjallisuutta hyväksikäyttäen. Kirjoittaja myös osallistuu tutkimuskohteen tuottamiseen. Etnografia on monipaikkaista urbaania etnografiaa. Tutkimuksessa teoretisoidaan kaupungin tila ja teatterin käsitteistö tarkemmin osallistavan ja yhteistoiminnallisen soveltavan teatterin osalta. Lisäksi kirjoittaja tukeutuu muun muassa kasvatusfilosofi John Deweyn ajatuksiin osallistuvasta kaupunkilaisuudesta, Pasi Mäenpään kaupunkisosiologiaan, tilan sosiologiaan ja taiteen tutkimuksen tuottamiin teorioihin taiteilijuudesta. Kirjoittaja esittää, että julkisen tilan teatteri on protesti niin kulutuskulttuurin kyllästämälle kaupunkilaisuudelle kuin myös teatterin kaupallistumiselle. Julkisen tilan teos on alati muuttuva suhde enemmänkin kuin sisällöllinen kokonaisuus. Ojentautuminen kohti sosiaalista tilaa muovaa teoksesta dialogisen.
Havaintomateriaalissa korostuivat muun muassa se, kuinka yleisö, ohikulkijat, reagoivat odottamattomin tavoin ja kuinka julkisissa tiloissa voi tehdä mitä vaan ilman, että kukaan reagoi mitenkään. Kirjoittaja päätyy esittämään tutkielmansa johtopäätöksissä ajatuksia teatterista, joka tekee paikasta partikulaarisen. Taiteena julkisen tilan teatteri on ison tehtävän edessä: taiteen salainen on tehtävä voi olla paikata muun muassa kaupunkisuunnittelun aiheuttamia haavoja ja murtumia.